Vierailija

jos vauva on vaan viikon vanha niin kaverit ei vaan halua tyrkyttää itseään. Laita ihan reippaasti kutsu johonkin tiettyyn päivään niin eiköhän ne tule ihan viivana.

Kommentit (6)

Pakko purkaa jonnekin tuntoja..



Mulla on viikon vanha, maailman ihanin vauva. Kaikki meni synnytyksessä ja sairaalassa muutenkin hyvin, kotiuduttiin jo kahden päivän päästä synnytyksestä. Laitoin kavereille ja sukulaisille tietty tekstareita vauvan syntymästä ihan onnen huumassa (onnessaan olen vauvasta vieläkin). Sain paljon viestejä takaisin, onnitteluja ja päivittelyjä: "nauti nyt vauvasta, kun se pikkuvauva-aika on niin lyhyt" yms. Silloin ihan sydämestä otti kun ystävien sanat niin lämmitti.



Muutaman kaverin kanssa viesteiltiin, että soitellaan myöhemmin.



Mutta nyt, puhelin ollut ihan mykkä sen jälkeen, yksikään kaveri ei ole soittanut, saatika kysellyt viesteiilä, miten menee tms. Kukaan ei ole tullut käymään. Ainoastaan äiti ja anoppi on soitellut, anoppi pääsi jopa käymään vaikka asuu kaukana. Oon ihan siipi maassa ja pakahdun tänne kotiin, kun en voi noin piene kanssa lähtee mihinkään. Parille kaverille olen yrittänyt itse soittaa, mutta kummallakin kerralla oli huono aika kuulema, ei voinut puhua, kumpikin myös pikkulasten äitejä, kuten minäkin, joten ymmärrän arjen kiireen. Mutta olisin kuitenkin odottanut, että soittaisi joskus takaisin..? Edes muutaman päivän päästä? Oonko reagoinut nyt liian suuresti? Oisko tämä sitä synnytyksen jälkeistä normaalia alakuloa? Miehelle mainitsin ohimennen tänään, että ompa ollut hiljaista kavereiden osalta, ei ole kukaan soitellut tai tullut käymään. Siihen mies tuumasi, etteivät varmaan kehtaa tyrkyttää itteensä käymään näin pian vauvan syntymän jälkeen. No, ehkä näin?



Itsesäälissä ryven, myönnän, itkettää koko asia niin paljon, etten viitti ees ajatella, vaan yritän koko ajan touhuta jotain arkista..



mitä mieltä ootte?

ajattelevat että kuitenkin olet juuri saanut vauvan nukkumaan/nukut itse/imetät. Itsekin olin hirveän varovainen siskolle soittamisessa kun oli juuri saanut vauvan. Mutta ymmärrän kyllä sun fiilikset täysin. Yritä kuitenkin piristyä sen verran että saat soitettua kaverillesi/kavereillesi, huomaat että kyllä he välittävät.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

ihmiset eivät osaa olla hetkeäkään yksin. En ymmärrä, miten voi olla jo VIIKON jälkeen kamala kriisi, jos on vähemmän yhteydessä kavereihin kuin muulloin. Rauhoittuisitte vähän...

niin sä olet ollut kotona alle viikon, josta sä kärsit yksinäisyyttä ja hylätyksi tulemista. Just.



Muutamia realiteetteja esitääkseni: sinun maailmasi on mullistunut lapsen saannin myötä, se on suuri ja merkittävä tapahtuma kaikkine siihen liittyvine tunteineen. Ystäväsi elävät kuitenkin ihan tavallista arkea, eikä sinun lapsen saantisi hetkauta heitä oikeasti juuri lainkaan, eikä sen tarvitsekaan. Kyse on sinun äitiyden kehittymisestä, eikä teidän ystäväpiirin kehittymisestä.



Vaikka lapsi on kiintopisteesi ja keskipisteesi, ja vaikka kaikki ymmärtävät sen, että sinulle lapsi sitä on, ei siitä tule kaikkien ihmisten elämän keskiö. Eikä sinun kannata loukkaantua siitä; elätte omaa perhe-elämäänne ja toiset elävät omaansa. Näin sen kuuluukin olla.

rauhassa kotiutua ensin ja kokevat rasitteena jos heti rupeaa puhelin soimaan kun pääsee sairaalasta kotiin. Voi olla että ystäväsi yrittävät vain olla kohteliaita.

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat