Seuraa 

Hei!



Taustaani sen verran, että meillä on kaksi lasta, kumpikin koululaisia. Itse olen 29-vuotias, mies kaksi vuotta vanhempi. Itse opiskelen jo toista tutkintoa heti ylemmän yliopistotutkinnon perään ja saan vain opintorahaa (toisen asteen). Valmistun vuoden päästä. Miehellä on virka ja ihan ok palkka.



Ongelmanani on se, että olen aina lapsesta lähtien haaveillut suuresta perheestä ja kotiäitiydestä. Se on oikeastaan ainoa unelma, joka minulla on. Haluaisin ainakin viisi lasta. Olemme mieheni kanssa kumpikin suurperheestä ja mies ei ole kokenut asiaa ilmeisesti positiivisena, koska kaikki on pitänyt jakaa ja on ollut tiukkaa jne. Oma näkemykseni on se, että on ihanaa, kun on paljon sisaruksia ja sisarukseni ovat nyt aikuisenakin parhaat ystävät, joita minulla on.. Mies haluaa vielä ainakin kolmannen lapsen, muttei ennen kuin olen ollut edes jossain vaiheessa töissä.



Olen opiskellut koko aikuisikäni, myös kuopuksen äitiysloman ajan. Raha on se, joka aiheuttaa lähes kaikki kiistat välillämme. Mies haluaisi meidän kustantavan tasapuolisesti menot. Asumme vuokralla ja meillä on yksi ikivanha auto, jota käytetään aika harvoin, mutta se on pakollinen, koska asumme julkisen liikenteen ulottumattomissa. Elämme tosi säästeliäästi. Itse käytän vain kirpputorivaatteita ja lapsille ostan uusia vain H&M:lta ja nuorempi perii kaikki vanhemman lapsen vaatteet. Myös lasten vaatteita ostan kirpputorilta. Tosi harvoin käyn sielläkään, koska omat tuloni ovat täysin olemattomat. 70e/kk opintorahastani menee jo seutulippuun, koska kuljen bussilla kouluun. Opintorahastani ja lapsilisistä maksan siis omat ja lasten menot ja kulut (lehtitilaukset jne.) sekä lemmikkiemme ruokakulut. Käyn iltaisin siivoamassa, jotta saan edes hiukan lisätuloja. Saatan ehkä kerran kuussa käydä omista rahoistani ruokaostoksilla, mutta muuten tilini on lähes aina nollilla heti sen jälkeen kun rahaa on tullut ja laskut maksettu. Mies maksaa muuten vuokran, sähkön, auton, ruoat jne. ja on asiasta erittäin näreissään.



Mutta en pääse irti haaveestani saada monta lasta... Olen seitsemän vuotta yrittänyt tappaa tätä kroonista vauvakuumettani ja olla ajattelematta lapsia, mutta en voi. Näen mielikuvissani selvästi, kuinka lapset ovat ympärilläni. Alan olla epätoivoinen, kun kuulen kuinka biologinen kelloni tikittää. Enää kymmenen vuotta aikaa saada se suurperhe, josta haaveilen. Ja siihen kymmeneen vuoteen kuuluu myös ensimmäiset työvuoteni. Valmistun siis vuoden päästä ja haaveilen omasta yrityksestä, jota voisin pyörittää kotiäitiyden ohella. Mies ei kannusta yhtään. Haluaa minut tavalliseen palkkatyöhön, josta saa varmasti kuukausipalkan. Kärsin masennuksesta, johon syön lääkkeitä ja suurin syy masennukseeni on elämäntilanteeni. En saanut ekasta koulutuksestani työtä ja lähdin uudelleen opiskelemaan. Nyt 30 lähenee ja tuntuu, että tässäkö tämä oli. Pääsen ehkä vihdoin työelämään, mutta eihän sieltä voi heti jäädä äitiyslomalle, jos kerrankin on työpaikan saanut, kun on jo näinkin vanha. Ja lapsen odotus kestää sen 9kk jne. ja mulla on vain 10 vuotta enää aikaa .. Tuntuu, että on pakko haudata se ainoa todellinen haaveeni. Näistä kahdesta lapsestani olen ikionnellinen, koska lastensaantihan ei ole helppoa ja lapset ovat lahja.



Mies ei usko, että nykypäivänä kukaan muu kuin perintörikas voisi olla suurperheen kotiäiti. Kuulemma yhden puolison palkalla ei pysty elämään.



Haluaisin valaa uskoa mieheeni, että on ihan todellista nykypäivää, että Suomessa iso perhe pystyy elämään niin, että äiti on lasten kanssa kotona, eikä sukulaisten lompakoihin tarvitse turvautua.

Kommentit (3)


Sen verran puolustelen alkuperaista kirjoittajaa, etta rahaa kylla tarvitaan isomman perheen elattamiseksi toisella tapaa kuin pienessa perheessa, joten ihan ei ole tuulesta temmattua ajatella realistisesti raha-asioita.



Minakaan en ymmarra ollenkaan rahojen erottelua perheissa, mutta se on vain minun mielipiteeni.



Me elamme miehen palkalla, joka on ihan ok mutta ei anna myoten muulle kuin perusjutuille. Mina olen 31-vuotias ja aion olla kotona viela pari vuotta neljannen lapsen synnyttya kolmen kuukauden paasta ja sitten haluaisin opiskella lisaa saadakseni kunnon duunin haluamallani alalla. Mina katson niin, etta vaikka menisin toihin 35-37 -vuotiaana, on mulla sittenkin 30 vuotta aikaa repia palkkarahoja kyllastymiseen ja rikastumiseen asti ja sitten lasten ollessa vanhempia sita rahaa todella tarvitaan, kun kuvioon tulevat harrastukset, muotivaatteet, isommat ruokalaskut, tilantarve kotona (vauvat eivat vie tilaa, vaan ne murkut) jne.



Eli toistaiseksi pystymme elamaan yksin miehen tuloilla, mutta tiedostamme molemmat sen, etta ei tata oikeutta kesta valttamatta kovin montaa vuotta, mutta sentaan nama kriittiset taaperovuodet kunkin lapsen kohdalla. Jos taloutemme jostain syysta romahtaisi, tottakai menisin heti toihin, mutta so far so good. Neljan lapsen koulutuskulut, harrastukset, ison auton (tai kahden) tarve tulee eteen auttamatta ja siten olemme varsin tarkkoja penneista ja yritamme jo nyt saastaa tulevaisuutta varten.



Kylla sita voi siis olla " suurperheen" aiti ja silti saada kodin ulkopuoliset kunnianhimot tyydytettya.



Iiiiiihan pakko vastata. Meillä on 5 lasta, ja mä oon ollu kotona koko ajan, paitsi vuoden jolloin kävin koulua.

Minimi äiskärillähän tässä olen ollut, ja sitten kotihoidontuella ja lapsilisillä. Mies on töissä.

Me maksellaan yhessä kaikki. Asuntolaina, ruoka ja siis ihan kaikki! Se maksaa ruokaa jolla nyt sattuu tilillä oleen rahaa. JA jos toinen on menossa kauppaan niin nopeesti saa toisen tililtä siirrettyä ostoksiin rahaa. Ja laskut maksetaan yhessä. Ei niitä lasketa että mun nimellä on tuo ja tuo. Perhe on yhteinen, tulot ja menot on yhteiset.

Eipä oo rahaa hirveästi, mutta kaikki välttämätön löytyy. Välillä on lainattu rahaa jos on joku isompi ostos tullut. Kun osareista ei tykätä.

Mun mielipide on ettei lapsia tehdä rahan takia eikä jätetä tekemättä rahan takia!!!

Enkä oo lestadiolainen edes vaikka noin ajattelen. Lapset on elämän tärkein asia. Muuten elämä loppuis. Mun mies joskus selitti ihan samaa kun suunniteltiin kolmatta lasta. Että miten rahat jne. Mutta laskekaas nyt!!! Teillä on kaikki tarvittavat vauvan tavarat, mikäli ette oo myyny niitä. Te saatte siitä muksusta lapsilisää, joka varmasti kattaa sen vaipparahat. Ruokaa ne ei syö moneen vuoteen niin isoja määriä etteikö niitä raskis tehdä! (Ajattele joku kattilallinen kastiketta, monestikko syötte kahden miehesi kanssa koko kattilallista?)

Tietysti jokainen päättää itse elämästään... ja perhekoosta, mutta raha on minusta huono syy selittää ettei halua enempää lapsia! Ei siihen niin mahoton sitä rahaa tarvi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Teidän perhe on yksikkö, ja teidän perheen tulot on kaikki ne roposet jotka teidän tileille (sinä, mies, lapset) ropsahtaa. Nämä YHTEISET tulot käytetään YHTEISIIN menoihin, johon siis sisältyy KAIKKI mitä normaali perhe normaalissa elämässään kuluttaa. Miehesi voisi nyt ekaksi unohtaa tyystin tuon sinun/minun rahat. Lapsetkin teillä on yhteisiä (tässä vertaan esim yksinhuoltajaan ja uuten kumppaniin), joten kyllä heidänkin kulut (vaatteet, harrastukset jne) on yhteisiä kuluja.

Meillä minä olen töissä, mies kotona kotihoidontuella, eikä mulle tulisi mielenkään lähteä " erottelemaan" meidän kuluja. Varsinkin kun tiedän, että autolainan lyhennyksen jälkeen mun miehelle jää rahaa 70 eur kuussa...



Mitä teidän eriäviin mielipiteisiin lasten määrästä ja sinun mahdollisesta ansiotyöstä tulee, niin olisiko jonkunlainen kompromissi mahdollinen? Eli valmistuisit vuoden kuluttua, olisit vaikka vuoden ansioitöissä, jonka jälkeen sitten lisää lapsia + oma firma? Ymmärrän toki, jos lasten hoitoon vienti tuntuu pahalta, mutta kyllä mukaviakin päiväkoteja ja perhepäivähoitajia on! (toisaalta jos arki on kaaosta lasten viemisten ja tuomisten suhteen, huomaa mieskin miten arvokasta työtä sinä kotiäitinä teet!!!)



Paljon voimia, ja toivottavasti masennuksesi helpottaa pian!

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat