Vierailija

Siksi tulin tänne. Olen 33-vuotias, toista vuotta avioliitossa oleva nainen. Haluaisimme lapsen, mutta epäröimme, sillä lapsiperheiden arki näyttää todella raskaalta. Lapsiperheitä on tällä hetkellä tuttavapiirissämme todella paljon, joten näen arkea läheltä. Miten jaksaa, kun ei ole lomaa lapsista ollenkaan? Itselläni on 2-vuotias kummityttö ja yhden illan hoitokeikan jälkeen ole aivan poikki ja päänsärky jysähtää joka kerta. Miten selvitä aamuista, kun nytkin herääminen on vaikeaa? Miten järjestätte iltamenot ja muut, jos kummit ja vanhemmat asuvat kaukana? Ihan oikeasti - jaksatteko? Matkustamme mieheni kanssa työn takia paljon, joten hoitopaikan järjestäminen tulisi olemana todella vaikeaa. Kertokaa arjen selviytymisvinkkejä ja rohkaiskaa.

Kommentit (13)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

hyvät puolet kuitenkin peittoavat rasitukset mennen tullen. Eli anna mennä vaan, kadut kuitenkin jos jäät lapsettomaksi. Asioilla on tapana järjestyä.



T. 35v. ensimmäisensä saanut ja tukiverkkoja ei olemassa (eli ei sukulaisia kummankaan puolelta lähimaillakaan)

Voi siitä elämästä muutenkin nauttia. Nauti siitä kummitytöstä joka kasvaa. Senkin kanssa on kivempaa ja helpompaa olla kun tuo kasvaa isommaksi. Ei kaikkien ole pakko lisääntyä.

.. niin kehottaisin sinua kyllä miettimään kaksi kertaa, kannattaako lasta hankkia?

Lapsen hoito on rankkaa ja se vaatii voimia ja oman ajan jakamista koko perheen kesken. Työkuviot ainakin menee täysin uusiksi.

Mieti kaksi kertaa oletko valmis luopumaan kaikesta siitä mitä sinulla nyt on?!

mietin itse aikoinani tuota samaa, mutta oma kokemus 3 lapsen äitinä on opettanut että oman lapsen kanssa sitä kuitenkin jaksaa ihan eri lailla kuin vieraan lapsen kanssa. oma lapsi ja hänen tapansa ovat aivan eri lailla tutut kuin (tutunkin) kummilapsen ja lapsen läsnäolo on ihan luonnollinen asia, ei sitä enää ajattele mitenkään ihmeellisenä. onhan vanhemmuus, varsinkin pienten lasten kanssa, tosi rankkaa välillä mutta toisaalta sitä rakastaa noita lapsiaan NIIN paljon ettei niitä enää pois antaisi vaikka helpommalla pääsisikin ilman... ja onneksi lapset kuitenkin kasvavat isommiksi eikä sitä pienten lasten rumbaa kestä koko loppuelämää :)



ja äitiys on myös siitä ihmeellinen asia että se (yleensä) ajaa oman itsekkyyden ja mukavuudenhalun edelle. lapsen takia sitä kummasti tekee asioita joita ei olisi ikinä lapsettomana kuvitellut tekevänsä. kuten esim. heräävänsä vapaapäivänä klo 7 ;)



He hakevat tytöt joka aamu ja vievät hoitoon. He myös hakevat usein hoidosta ja lapset saattavat syödä mummulla ja papalla ennen kuin heidät tuodaan kotiin. Kaikilla ei tietenkään ole tällaista mahdollisuutta.

Kaikki eivät vain yksinkertaisesti halua omaa lasta. Minulla on hyvä elämä ilman lastakin.



Miksi ihmeessä kaikkien pitäisi hankkia lapsia?

Minulla on 2-vuotias tyttö, mutta onneksi hän on noin kerran kuussa jomman kumman vanhempien luona viikonlopun. Siten saamme hieman lomaa ja voimme lähteä esim. juhlimaan tai ostoksille.

Äidin rooliin sopeutuu, ennemmin tai myöhemmin ja luonto sopeuttaa kovimmankin mamman herkistelemään pikkuruisen nyytin kanssa. Raskasta on, mutta mitä elämässä saa ilman työtä ja luopumista jostain?

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat