Vierailija

Erottiin lapseni isän kanssa yli vuosi sitten. Kummallakaan meistä ei ole uutta suhdetta. Mua niin harmittaa mun exäni puolesta, kun hän ei ole naista löytänyt. Itse en ole vielä valmis uuteen suhteeseen ja saattaa siis olla ettei hänkään, mutta olen pahoillani avioliittomme epäonnistumisesta ja toivoisin sydämestäni hänen löytävän uuden rakkauden.



Tuntuu, että vasta kun näen hänet onnellisena jaksan olla itsekin onnellinen. Hän on niin hieno mies ja hyvä tyyppi! Eromme oli yhteinen ja tehtiin molempien toimesta. Tarvitsenko kenties jotain lääkitystä näihin oireisiin:)?

Kommentit (5)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

vuosien saatossa. Käytiin juttelemassa ulkopuolisen kanssa myös. Kumpikaan ei ole pettänyt (itse en ainakaan siis eikä mieskään ole ainakaan jäänyt kiinni). Toisaalta pettämistä on myös se, että ei ota vastuusta yhteisestä onnesta eikä kerro asioistaan ja tunteistaan toiselle. Kai me siis tavallaan olemme toisiamme pettäneet. T:ap

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat