Seuraa 

Eli meillä pieni ihminen, joka pelkää juuri tällä hetkellä kaikenlaista kanssakäymistä vieraiden ihmisten kanssa. Ensi viikolla alkaa kerho, johon menee isosiskonsa (5v.) kanssa. Jotenkin ajattelisin, että pojalle on jonkinlainen turva siskosta, mutta silti olen huolissani. Sisko on niin täysin eri luontoinen ja kaipaakin jo tämän tyylistä toimintaa. Hänellä jo ennestäänkin kokemusta kavereista. Pojalla ei ole vielä omia kavereita ollut. Olisi nyt hienoa löytää vertaistukea. Loppujenlopuksi luuulen, että äiti sitä tarvitsee enemmän, kuin poika. Ainakin toivon niin. Poika tuntuu nyt kokevan jotain ' herkkyyskautta' ja kaikki asiat otetaan niin kovin raskaasti. Löytyisiköhän joitain käytännön ohjeita, joita voisi soveltaa pienen miehen urakan alkuun?

Kommentit (3)

Mulla kohta 3-v arka tyttö, joka arastelee muita lapsia, lähinnä pienempiä. Pelkää kovia ääniä, kuten kiljuntaa ja puistossakin oli tosi hankalaa välillä, kun pelkäsi joitain lapsia, jotka olivat tönineet tms. Tyttö aloitti kerhon viime keväänä ja mua jännitti tosi paljon. Puhuttiin kerhosta paljon etukäteen, että mitä kaikkea kivaa siellä tehdään ja mitä eväitä sinne voidaan ottaa mukaan jne. Lisäksi kerroin, että ketkä kaverit puistosta siellä kerhossa käy (tyttöni lisäksi oli vain 4 tuttua lasta puistosta, mikä helpotti asiaa paljon). Kerroin esim, että Liisa on tykkää kovasti käydä kerhossa, Liisan äiti vie tytön sinne ja tulee sitten hakemaan, kun ovat leikkineet ja tehneet kaikkea kivaa. Sitten kysyin, että olisitkos säkin jo niin iso tyttö, että osaisit leikkiä siellä sitten muiden kanssa niin, ettei äiti ole paikalla. Meidän tytön kohdalla tämä ollut toimiva taktiikka, kun hänen mielestään on kiva kuulua muiden isojen ja reippaiden kerholaisten joukkoon. Ekana päivänä olin toisessa huoneessa seuraamassa ja seuraavana päivänä sanoin, että nyt äiti ei enää voi jäädä, kun tämä on lasten kerho ja ihmeellistä, tyttö jäi oikein iloisena kerhoon. Olin jännittänyt ihan kamalasti, koska tyttöni arkuus ja pelot ovat rajoittaneet meidän elämää ihan kauheasti. Tyttö ei kuitenkaan paljoa jännitä aikuisia ja kun kerhotäti oli tuttu perhekerhoajoilta, se auttoi asiaa paljon. Muut lapset olivat vanhempia, kuin tyttöni ja hän löysi kaverin toisesta aremmasta tytöstä, jonka kanssa leikkivät sitten paljon. Tyttö olikin sitten yllättäen aivan innoissaan kerhosta ja jo aamulla herätessä olisi sinne lähtenyt. Loppu keväästä alkoi tulla vaan ongelmia, koska muut lapset alkoivat kiljua ilosta aina siinä vaiheessa, kun vanhemmat tuli hakemaan ja tyttömme alkoi itkeä, kun ei kestänyt tätä ääntä. Nyt mua jännittää, et miten kerho lähtee taas käyntiin.. Tytön paras kerhokaveri ei kai jatka enää syksyllä ja pelkään, että tyttöni kokee itsensä vähän ulkopuoliseksi siellä paljon isompien seurassa.



Luulen, että poikaasi auttaa kovasti, että isosisko on siellä mukana. Ihan varmasti saa turvaa siitä. Kannattaisi varmasti puhua kerhon ohjaajan kanssa etukäteen poikasi arkuudesta, niin hän osaa tukea poikaasi. Mäkin juttelin ohjaajan kanssa ja hän tiesi tilanteen. Nyt on tarkoitus taas ottaa ohjaajaan yhteyttä, koska tyttöni pelot ovat olleet taas enemmän pinnalla ja arastelee välillä toisia lapsia (etenkin kovin vilkkaita) kauheasti, kovaäänisyyttä ja melua, ja sitäkin jos toinen tulee liian lähelle. Yleensä, kun tyttö sitten tule tutuksi, on itsekin riehakas ja iloinen, mutta vaatii ensin oman aikansa tutustua rauhassa ja sen oman tilan. Kannattaa varmaan varautua siihenkin, että poikasi ei kerhossa viihdy ja siitä ei sitten liikaa huolestua. Anna pojan olla oma itsensä ja jos hän ei kerhossa haluaisi käydä, en pakottamaan rupeaisi. Oman tyttöni kohdalla on ollut paras tie edetä tytön ehdoilla, eikä pakottaa tilanteisiin, jotka ahdistaa, koska se vain pahentaa tilannetta. Ja välillä tyttö onkin sitten yllättänyt rohkeudellaan. Nyt tosiaan kerhon aloitus jännittää, paljon ollaan siitä tytön kanssa jo puhuttu ja kovasti on sinne menossa. Olen kuitenkin varautunut siihen, että kaikki ei kuitenkaan suju hyvin, kun uusiakin lapsia on kerhoon nyt tulossa..



En tiedä, oliko tästä hyötyä, mutta voit kysyä lisää, jos haluat. Vertaistukea tarjolla joka tapauksessa! :-)

Kiitos vastauksestasi! Olipa mukava lukea noinkin positiivisesta kerhokokemuksesta aran lapsen kanssa! Voi kun meilläkin menisi noin hienosti ja tämä olisi vaan äidin turhaa hössötystä! Onneksi olen pystynyt pitämään tämän huolen itselläni, etten ole sitä vahingossa poikaan tartuttanut. Nyt on kyllä välillä ihan positiivisinkin mielin lähdössä, kun hankitaan kiva reppu ja muuta, mutta sitä hetkeä en voi olla jännittämättä kun pitäisi äidin sitten lähteä kotiin. No onneksi ei tarvitse väkisin laittaa kerhoon, vaan toki poika voi yrittää sitten myöhemmin, jos nyt ei yksinkertaisesti ole vielä valmis. Nooh, maanantaina se koetus sitten on. Viikonlopun aikana vielä jutellaan, että ymmärtäisi jutun juonen. Tätähän tämä äidin osa kai on! Koko ajan täytyy olla kantamassa huolta jostain! Mukavaa loppukesää! =)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat