Vierailija

Miten te muut olette jaksaneet raskauden vikalla kolmanneksella olla töissä ja liikkua muutenkin? Mietityttää, vieläköhän töissäkäynnistä tulee mitään... rv nyt 26.



Tänään esikoinen aloitti päiväkodissa loman jälkeen (tekee siellä pari lyhyempää totuttelupäivää). Käveltyäni päiväkotiin ja takaisin (noin kilometri suuntaansa) olo on kuin olisin kymmenen kilometriä juossut. Tuleeko tämä nyt jotenkin poikkeuksellisen varhain?

Sivut

Kommentit (31)

Sen sijaan esim. toimii välituntivalvojana ulkona, sisällä, kirjastossa tai ruokalassa, siivoaa luokkaansa, järjestelee seuraavan / edellisen tunnin materiaaleja tai hoitaa erilaisia oppilaiden asioita (kuten tukioppilas- tai kerhotoimintaa, yhteyksiä kotiin, teatterilippujen varauksia, vertaissovittelutapaamisia tai selvittelee oppilashuoltoasioita esim. terveydenhoitajan, psykologin, erityisopettajan tai lastensuojelun kanssa).

muotoa fyysisesti kuormittavaksi. Puhdas istumatyökin kuormittaa kehoa enemmän kuin opettajan työ, jossa saa liikkua ja istua melko sopivassa suhteessa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Itse en todellakaan voinut hyvin koko raskausaikana, pari viikkoa keskivaiheilla oli suht leppoista, muuten aika kärsimystä.



Eipä silti, töissä olin siihen asti, että äitiysloma virallisesti alkoi (olisin voinut olla vaikka pitempäänkin) ja hiihtämässä kävin vielä viikolla 39.



Mutta tyhmiäkös olette, kun luulette, että kaikki muut valittavat turhaan, jos itse olette voineet hyvin? (On tietysti oikeita luusereitakin.)

koko päivän jaloillani / liikkeessä ja aivan mainiosti pystyin olemaan töissä äitiysvapaan alkuun eli rv 35 saakka. Nyt on rv36 ja vieläkin voisin mainiosti olla töissä, mutta onhan se kiva laittaa kotona paikkoja kuntoon vauvaa varten. :)

sairaanhoitoa, jossa ei tänä päivänä kerkiä joka päivä pitämään lakisääteisiä taukojakaan. Silti olen ollut äitisylomaan asti töissä, paitsi yhdessä raskaudessa, jossa istukka ei toiminut normaalisti. Ärsyttää tosiaan tuollaiset valittajat. Että oikein opettajantyökin on nykyään fyysistä työtä. Salli mun nauraa.

eli olisiko ollut rvko 34 tai jotain.



Tuntuu, että kaksi kolmasosaa ämmistä vinkuu ja vouhottaa jo alusta asti ja heti pitää jäädä sairaslomalle kun ei viitsi töissä käydä. Eri asia on riskiodottajat, joille lepo on välttämätöntä.



Mutta monet täälläkin kertovat että vaikka odotus on sujunut hyvin, aikovat jäädä sairaslomalle useita kuukausia ennen laskettua aikaa.



Aina löytyy sellaista työtä, jota odottava voi tehdä. Mutta jos on laiska niin on.



Toista odotan ja toivon että pystyn olemaan töissä yhtä pitkälle kuin esikoisen kanssa. Onhan tämä raskaampaa kun kolottaa ja painaa ja väsyttää ja esikoista pitää hoitoon viedä. Mutta se on elämää. Ei aina voi prinsessatyynyillä loikoa.

Viimeisenä parina kuukautena kävin vain postilaatikolla. Vatsan ympärys oli viimeisenä parina kuukautena himpun yli 140cm ja tämä sitten oli vielä viime kesänä joka oli ihan helvetillinen jo kuumuutensakin takia.

sairaanhoitajan töitä teen. Olisin voinut olla töissä pidempäänkin. Synnytystä edeltävänäkin päivänä tehtiin mökillä puutöitä urakalla. Olenkin ollut voimissani raskausaikana, sen energian kun saisikin tähän " ei-raskaana" elämään.

ja mulla oli tosi iso maha. En ymmärrä kun jotkut valittaa koko ajan kun on raskaana. Mä pystyin liikkumaan ihan loppuun asti ja useasti pyöräilin työmatka. Voin muutenkin tosi hyvin jos ei ota sitä 16 vkon pahoinvointia mukaan.

Vierailija:

Lainaus:


eli olisiko ollut rvko 34 tai jotain.



Tuntuu, että kaksi kolmasosaa ämmistä vinkuu ja vouhottaa jo alusta asti ja heti pitää jäädä sairaslomalle kun ei viitsi töissä käydä. Eri asia on riskiodottajat, joille lepo on välttämätöntä.



Mutta monet täälläkin kertovat että vaikka odotus on sujunut hyvin, aikovat jäädä sairaslomalle useita kuukausia ennen laskettua aikaa.



Aina löytyy sellaista työtä, jota odottava voi tehdä. Mutta jos on laiska niin on.



Toista odotan ja toivon että pystyn olemaan töissä yhtä pitkälle kuin esikoisen kanssa. Onhan tämä raskaampaa kun kolottaa ja painaa ja väsyttää ja esikoista pitää hoitoon viedä. Mutta se on elämää. Ei aina voi prinsessatyynyillä loikoa.




viimeistään piti äitiysloma aloittaa, eikä mitään ongelmia. Toisesta sitten jouduin viikolla 26 vuodelepoon, enkä saanut tehdä mitään kun alkoi kohdunsuu aueta kovien supistelujen vuoksi. Sen 26 viikon jälkeen olikin sellaista, että heti kun nousi istumaan tai seisomaan niin alkoi jatkuva supistelu. Mutta oli sitä yritettävä laittaa toisille lapsille ruokaa, mutta välillä täytyi käydä pitkällään.


Ensimmäisessä raskaudessa sain karpaalikanavanahtauman ranteisiini, eikä tietokonetyö oikein sujunut. Olin kyllä välillä pois viikon verran, mutta palasin typeränä takaisin töihin tekemään rästit pois. Eihän siinä muuten mitään, mutta sitten olikin kädet nii-in kipeänä lähes koko loppuraskauden.



Toiselta liitoskivut yltyivät rv 28 eteenpäin megalomaanisiin mittoihin. Aamulla sängystä nousukin oli taidetta. Mutta silti porskutin töissä, istuminen kun onnistui ihan ok. Liikkuminen ei niinkään ;-) Mutta autolla kuljin töihin ja takaisin. Varmaankin olisin saanut sairaslomaa halutessani, mutta taas sekottui aivot ja luulin olevani korvaamaton. Onneksi vikaa ja kremppaa oli vain minussa, eikä vauvalla ollut hätää - olisin siinä tapauksessa kyllä jäänytkin kotiin.



Riippuu varmasti paljolti töistä, miten siellä jaksaa käydä. Joillakin " kevyt" istumatyö ei onnistu, sillä kohdunsuu ei kestä painoa ja se aukeaa liikaakin. Toisilla (kuten minulla) taas ei onnistuisi työ, jossa olisi oltava jaloillaan. Minulla turposivat jalatkin niin, ettei mahtunu kengät jalkaan.

ravintolassa esimiehenä joka tarkoittaa jokapaikan höylää. Viimeisellä viikolla siivosin varastot. Minullakin oli selkävaivoja, mutta niihin auttaa liikunta ei makaaminen. Raskainta oli alussa kun piti käydä oksentelemassa.

Molemmat raskaudet on olleet tosi helppoja ja olen jaksanut hyvin, työkin on " vaan" istumatyötä toimistossa. Eka raskaudessa vaivoja ilmaantui vasta viimeisellä raskausviikolla, tässä toisessa juuri kun 38 viikkoa tuli täyteen. Nyt rv 38+3 ja ristiselkää ja lantiota särkee ja alapäätä vihloo niin ettei liikkuminen ole enää niin kivaa. No, ei kai tätä enää kauan kestä...

Joista ensimmäinen kuukausi oli kesäloma ja toinen kuukausi äitiyslomaa.



Olisin toki jaksanut olla töissä, mutta halusin sen kesäloman siihen.



Tein muuten vielä loppuaikana monen tunnin metsälenkkejä korvessa.

Juuri tulin töihin kesälomalta, kolme viikkoa töitä ennen mammaloman alkua, eli sen aloitan myöhäisimpään mahdolliseen aikaan.

Ihan mainiosti pystyn olemaan töissä, tosin työkin on kevyttä toimistotyötä ja raskaus on ollut helppo.

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat