Sivut

Kommentit (40)

Heipä hei ja hyvää iltaa.....Luppakorva seikkailee taas.......huomaa, että olen palannut töihin :-) Töissä sujuu edelleen mainiosti (kuherruskuukausi menossa ;-)) Itse asiassa työrintamalla tapahtuu mullistuksia, kun tänään varmistui, että pomo avaa toisen päiväkodin ja näin ollen jompikumpi lafkoista tulee ns. minun alaisuuteen....viitaten, että olen kohta " päiväkodin johtaja" ..... mielenkiintoista :-O No siitä sitten myöhemmin.



Elmo oli jäänyt aika reippaasti päiväkotiin, mitä nyt suru oli alkanut siinä vaiheessa, kun 3 muuta lasta oli huutanut suoraa huutoa..... joukkohysteriaa. Mies oli aivan kauhuissaan ja kai vähän ärtynytkin niihin itkeviin lapsiin, johon jouduin toppuuttelemaan, että sitä se nyt vaan usein on tuo pienten puolen syksy. Mutta muuten hoitajien kommentti päivän osalta oli, että on ollut niin reipas poika, että voisi kuvitella herran olleen pidempäänkin täällä. Kiva kuulla :-)



Esikoinen joutui luokalle , jolla ei olehänen kavereitaan ( kavereita hyvässä ja pahassa). Mies veti siitäkin herneen nenään ja sanoi, että soittaa rehtorille ja vaatii siirtoa sille toiselle luokalle. Noh siihen sitten yritin toppuutella, että eikö me nyt voitaisi katsella tämä viikko, että miten esikoinen itse kokee tilanteen ( on hyvin sosiaalinen tapaus). Mielestäni kun tosi-asia on, että tunneilla pitäisi opiskella ( ja pelkään että näiden " reuha" kavereiden kanssa tunnit menee plörinäksi) ja välitunneilla ja koulun jälkeen sitten leikitään ( ja se sitten taas ei ole luokkasidonnaista aikaa). Ehdittiin jo ottaa miehen kanssa vähän yhteenkin asiasta, kun ollaan hieman eri mieltä asiasta, mutta syy on siinä, että minusta koulussa opiskellaan ja miehen mielestä kaverit ovatkaikista tärkein juttu. Sovittiin nyt sitten kuitenkin, että haistellaan ilmaa ja lapsen omia tuntemuksia tämä ensimmäinen viikko :-)



Mies ei myöskään ollut erityisen tyytyväinen huomatessaan, että keskimmäinen lapsemme on sijoitettu luokalle, jossa on puolet suomalaisia ja puolet maahanmuuttajia ( jeps, on kyllä hieman rasistinen häpeillen tunnustan). Minä taas nään tuon luokan etuna sen, että sinne on sijoitettu 2 OPETTAJAA ja vielä ryhmäkohtainen avustaja..... ja se on luksusta se aikuiskapasiteetti ekalla luokalla.

Nooh jäämme katselemaan tilannetta. Poika itse oli ihan tyytyväisen oloinen vaikka suurin osa tutuista kavereista meni eri luokille. Katsellaan.



Hauskaa huomata, miten tämä asia kääntyikin ihan nurin kurin...luulin, että olisimme huolissamme Elmosta ja keskustelisimme hänestä, mutta aika menikin vääntäessä isoista pojista :-o



Lisäksi arki rusahti oikein toden teolla siinä mielessä, että kun minä tulin 15 yli viisi töistä, niin mies lähti samalla oven aukaisulla itse töihin, eli nämä kaikki keskustelut ja pohdinnat on käyty puhelimessa.



Tuohon Elmon päiväkodin aloitukseen pitää kertoa vielä tälläinen loppuhuipennus, että kun tuo anoppi tosiaan asuu samalla pihalla, niin hän lupautui/vaati, että mun aikasina aamuina (kello7) Elmon pitää tulla hänelle yöksi, jotta hän voi viedä Elmon päiväkotiin sitten vasta 9 pintaan kun lähtee itse töihin.....anopin sanoja lainatakseni : " minun lapsenlapseani ei kyllä raahata kukon laulun aikaan minnekkään " . Ihan kiva....vähän tuo asia kylmäsi itseänikin.



Mutta nyt lähden suihkuun ja sänkyyn lukemaan kirjaa.....tää kuumuus alkaa jo hieman tympimään :-/

Lapset leikkii legoilla keskenään, joten varastin hetken tähän.



Errj, älä ihmeessä tunne huonoa omatuntoa moisista aatoksista. Eikös tuo ole kutakuinkin normaali fiilis, että on vaikea pysähtyä nauttimaan tästä hetkestä. Aina on kiire jonnekin muualle. Mutta sitten ne ihanat minutit ja tunnit, kun rentoutuu nauttimaan tästä ja nyt, tuntuvatkin erimahtavilta. Minä rakastan äitinä oloa ja vauvoja, mutta silti olin Pihlankin vauva-aikana usein kade niistä, joiden lapset olivat jo isompia. HEhän pääsivät reissuille ja töihin ja opiskelemaan ja jumppaamaan jne. Nyt sitten, kun pääsee tekemään noita asioita, on kade niille, joiden ei tarvitse olla " muuta kuin kotona" .



Viikko on paahdettu ja eilen sain vihdoin olla lasten kanssa. Tänä aamuna yhdessä oloa on jatkunut klo 6:45 alkaen ja äiti on ollut suosittu. Heti aamusta piti istua leikkimässä eläimillä Pihlan kanssa ja kokoamassa palapeliä esikon kanssa. Äititankkausta! Aamulla taisi oma kiireestä venytetty pinna olla kireänä, mutta aamupäivän puistolut sekä ihana ravintolalounas saivat ihmeitä aikaan. Nautin jopa kolmin tehdystä kauppareissusta (ukko on mökillä)..



Nyt on iltapesujen aika. Mukavaa lauantai-iltaa kanssasiskot!



Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Täällä vähän samoissa fiiliksissä Errj:n kanssa. Pari kaveria palasi hoitovapailta töihin elokuun alussa ja mulla iski kateus. Aivan taatusti töissä ollessa haluisin kotiin. Jotenkin tuntuu etten pääse nyt tähän kotiäidin hommaankaan kunnolla sisään... Että kaikkiin perhekahviloihin ja muihin lähtisi. No, ens viikolla alkaa muskari ja vauvauinti. Ja seuraavalla mun jumppa! En ole yli kahteen vuoteen omannut säännöllistä harrastusta, tuntuu ihan luksukselta päästä edes kerran viikossa johonkin! Ja joulukuussa menen kansalaisopiston viikonloppukurssille. Pakko saada nyt olla muutakin kuin äiti!

Mulla kyllä tuli ihan hiki Lylen tekstiä lukiessa, tsemppiä vaan! Niin kuin teille kaikille muillekkin, Tuntuu että kaikilla on jotenkin kiireistä muutoksen aikaa meneillään.

Hauska tuo kinkkukiusaus!

Helmilläkin on pari hauskaa. Tiedättekö millainen on kovapäinen ihminen? Entäs kun Helmi sanoo että " älä ole ruma" niin miten ei saa olla?



Jaahas, Hilma heräsi nälkäisenä tietenkin...



mallu

Pinoa hop ylös, jos joku innostuisi kirjoittelemaan. Enpä ole kyllä itsekkään viime aikoina oikein kunnostautunut, täytyy koittaa parantaa tapoja.



Meillä on puisto ja muskari alkaneet. Muskarissa Antonia vähän pelottaa, mutta toisaalta siellä on tosi kivaa. Tiukasti mamman sylissä Anton istuu, mutta suostuu jo soittamaan =) Puistossa on mennyt vähän paremmin, eilen (eka päivä) Anton oli vaan lähellä äitiä ja kun muut lapset oli lähteneet, suostui leikkimään, mutta tänään jo meni leikkimään reippaasti, välillä vaan piti tarkistaa, että äiti oli paikalla. Tarkoitus olisi, että Anton kävisi arkisin puistotädillä, katsellaan miten alkaa sujumaan.



Muuten elämä soljuu normaalia uomia, yöt menee taas vaihteeksi vähän huonommin, eli Anton herää noin kerran ja tulee viereen. Toi ei sinänsä haittaa mitään. Mutta rytmit on ihan hukassa, joten ajattelin laittaa rytmigallupin (pitkästä aikaa) pystyyn, eli millaisia rytmejä teillä muilla on?



Nyt välipalaa lapsille, mukavaa viikkoa kaikille



Mareila+Anton

Toivottavasti muuten Lylen vikonloppu meni kivasti, kuulosti ihanalta. Voi kun ne hippusten pikkusisaruksetkin kasvavat kovaa vauhtia. Kiva kuulla aina juttuja pienokaisistakin.



Mareila, huh, en tiedä, olisinko ottanut viikonloppukyläilemään noin pieniä... Tosi ihailtavaa teiltä!



Amanda on viihtynyt tarhassa todella hyvin. On niin innoissaan aina kun menee sinne ja kertoo hirveästi mitä on tehnyt. Syö kuulema hyvin ja on kovin avoin ja iloinen. Amanda vallan ihailee paria isompaa poikaa siellä, nauraakin niiden jutuille aina ihan kippurassa. Nyt A:kin on ollut täysiä päiviä, eli puoli neljään asti, ihmettelen, ettei edes kotona ole kapinoinut.



Hauskaa, Amanda uusin käsite, minkä on oppinut, on " Düsseldorf" . Musta on aina ihanaa lasten kanssa autoilla kun sillon äityvät keskustelemaan ja väittelemään. Amanda juuri tohkeissaan intti eilen Emilile (ihanasti änkyttäen...) " Eemi, kyllä se soomi-koulu on täällä duffeltoofissa" ja sitten vielä innokkaampana " kun kun kun MINÄ oon 12 vootta niin minä saa pyölittää täällä duffeltoofissa" Toi pyörittäminen tarkottaa että mennään maailmanpyörään.



Jo vain, palaan askareisiini. Hipuille ja perheille mukavaa viikkoa!!



Kiitos kaikista ruokailukommenteista! Huojentavaa tietää, että samanlaista on liikkeellä muuallakin. Toi Mareilan kiteytys " äiti päättää mitä syödään, lapsi miten paljon" on aika hyvä, joten seurataan sitä!



En kerkee nyt tän enempää tällä kertaa joten moi moi kaikille ja hyvää yötä + alkavaa viikkoa!



O.

Silmät sikkurassa tässä työpöydän ääressä kahvimuki nokan edessä. Ukkonen piti hereillä aamuyöstä, mutta lapset onneksi nukkuivat.



Taas on työ/hoito/luentoviikko takana päin ja kunnialla ollaan selvitty. Pihla oli eilen niin suloinen, kun ehdinkin poikkeuksellisesti kotiin ennen hänen nukkumaan menoaan. HÄn juoksi syliin ja halaili pitkään. Meillä on uudet hellittelynimetkin: Pihla on lihapulla ja minä ketsuppi. Mutta kellekään muulle Pihla EI ole lihapulla.



Kirjoittelinkin eri pinossa tuosta munuaisten kontrollista johon Pihla sai kutsun. Eli hänen sairastaman virtsatientulehduksen (helmikuussa -06) vuoksi menemme nyt Jorviin kontrolliin. Olin tuosta aika kauhuissani, kunnes sain tietää, että tällä kertaa ei laiteta katetrilla sitä varjoääniainetta.. Eli toivon mukaan kivuton operaatio edessä syyskuussa.



Viikonloppuna on edessä kivaa, eli ystäviemme häät. Lapset tulevat mukaan, mutta ukki hakee heidät seiskan pintaan ja me vanhemmat jatkamme juhlintaa. Yövymme pois kotoota ja jatkamme vielä sunnuntaina brunssilla. Mukava yhdistelmä kaikkea.. Odotan jo viikonloppua innolla!



Kaikille muillekin rentouttavaa viikonloppua!

On loma, mikä on sinänsä ihanaa, mutta jokin tympii. Kotona tulee mieleen kaikki tekemättömät työt (siivous, keskeneräiset pihahommat ja sisustusjutut) ja miehen palattua töihin olen itsekin jo stressanut pian alkavaa työtä ja päälle painavia luentoja sekä tenttejä. Suomeksi sanottuna tänään on vituttanut ihan kaikki.. Mutta eiköhän se tästä.



Kateellisena lueskelin teidän vaateostoksista. Minä tuppaan olemaan noiden ostosten kanssa aina viime tipassa ja sitten ostan jotain turhan kallista.. Pihlallekin täytyy tänä syksynä ostaa ekan kerran ihka uusi haalari, koska esikon vanhat eivät tällä kertaa sovi koon puolesta. IHan mukava toisaalta, että voi ostaa jotain tyttöjen juttua..



Sma, meillä PIhlalla tulee tosi vahvasti kaikki päivän jutut uniin. Kreikassa neiti nukkui meidän välissä varasängyssään, ja voi herttinen miten levotonta meininkiä. Hän puhuu unissaan ja huuteli yksi yö " mä en haluu ketsuppia!" Oli ruuan tuputus siis unissa asti ;=) Unikoulua emme ole joutuneet pitämään, sillä PIhla kyllä nukahtaa ja nukkuu ihan ok. NUkahtaminen iltaisin helpottui, kun myöhäistimme nukkumaanmenoa vähän... Eipä minusta siis suuresti apua teidän ongelmiin..



No mutta, eipä tähän hätiin ihmeempiä. Haikeana muistelen kreikan aurinkoa ja katselen tuonne harmauteen.. ONneksi sain sentään eilen punttisalikauden avattua!

Nukkumaanmenoaika on taas käsillä, mutta yritän pikaseen sanoa jotain!



Ihanalta kuulosti Lylen lomamatka, ei ihmekään että sen jälkeen kotiolot ja -puuhat saattaa masentaa. Monilla tuntuu muutenkin olevan syksyä ilmassa ja mielessä. Itse taistelen vielä ensi viikon sitä vastaan, kun mieheni on vielä lomalla. Sitten alkaa taas lasten ja minun arki, joka jännittää muttei enää niin paljon kuin isyysloman jälkeen - onneksi.



Täyttelin muuten tiistaina jälkitarkastuksen yhteydessä sellaisen synnytyksenjälkeistä masennusta kartoittavan kyselyn. Sen mukaan mulla olisi - edelleen, vaikka nyt voin jo paljon paremmin kuin alussa -" selviä viitteitä" masennukseen. En ole kovin yllättynyt asiasta, mutta en silti tiedä mitä siitä ajattelisin. Lääkäri kysyi, olisiko mulla tarvetta lääkitykselle. Torjuin ajatuksen (mieluummin haluaisin jotain keskusteluapua), mutta nyt mietin kuitenkin, että mitenköhän jotkut mielialalääkkeet tms toimisivat? Onko kellään / kenekään tutulla kokemusta sellaisista?



Unista oli puhetta, ja sehän onkin kautta aikain lempiaiheeni! Olisikohan jotain ikään liittyvää tuo unitaistelu ja yöheräämiset? Meillä mieheni nukuttaa Lauran yöunille, ja siinä menee kyllä aika kauan tällä haavaa - puolesta tunnista ylöspäin yleensä. Mitään " tappelua" he eivät saa aikaiseksi, mutta aikaa menee silti. Öisin Laura on itkeskellyt äitiä vauvan kotiintulosta lähtien, mikä tuntuu musta surkealta. Päikkäreille neiti nukahtaa itse ja nopsaan, minkä toivon jatkuvan vielä piiiiitkään! Laura myös nukkuu tällä hetkellä ihan kunnon päikkäreitä, 1,5-3 tuntia joka päivä. Tosin kun yöunet ovat jotain 9 tunnin luokkaa, niin kyllähän niille päiväunille onkin tilausta.



Sma, Laurahan heräsi vuosi sitten kesällä aina klo 5. Joskus meillä toimi se, että emme reagoineet heräämiseen mitenkään vaan leikimme nukkuvia. Silloin L saattoi jopa nukahtaa uudestaan. Mutta: hänhän nukkui vielä silloin pinniksessä eikä siis päässyt sieltä itse pois. Nyt sama ei tietenkään enää toimisi. Musta ei taida olla teille apua, muuta kuin että jaksamista! Toivotaan että on joku vaihe ja menee pian ohitse.



Meillä vauva nukkuu päikkärinsä pikkupätkissä kuten siskonsakin aikanaan, ja se ei yllätä mua yhtään! Siitä en stressaa enkä murehdi (sentään), vaikka kivahan sellainen nukkuvakin vauva varmaan olisi... Muuten Tuure on aivan ihana ja koko ajan tyytyväisempi ja iloisempi tapaus. Hän on ihan syötävän suloinen, on juuri alkanut hoksata kätensä ja leikkii iloisena jumppalelulla.



Mun piti vielä kysyä teiltä syömisasioista. Laurasta on tullut pikku hiljaa aika nirso. Todella monesti tuttukaan ruoka / leipä / puuro / jugurtti / yhtään mikään ei kelpaa, ja tyttö saattaa olla lähes syömättä melkein koko päivän. Mitä tehdä?!? Yksi pelkoni on, että hän osoittaa mieltään vauvan syntymän vuoksi näin, mutta mitä siitä luulette? Entä miten itse toimisitte, annatteko olla syömättä vai " pakotatteko" syömään edes vähän? Annatteko vaihtoehtoja (että söisi edes jotain)? Itse olen tähän asti toiminut niin, että jos ei maistu tällä kertaa, niin seuraavaksi syödään seuraavalla aterialla - ei muita vaihtoehtoja eikä syödä siinä välissä. Mutta nyt toi syömättömyys / vähäruokaisuus on tullut enemmän tavaksi kuin poikkeukseksi, ja siksi olen " sortunut" ehkä liikaakin palvelemaan neitiä. Vinkkejä kaivataan!



Jaa mutta nyt nukkumaan. Hyviä öitä kaikille,

t.Ompunäiti



Hieman huonon omantunnon saattelemana kirjoitan, pyysin nimittäin äitiäni lapsia katsomaan, jotta saisin käytyä heidän vaatteet läpi ja tässä koneella vaan istuskelen..



Uusi ajanjakso on alkamassa, eli olen lähdössä syyskuun alusta töihin. teen kolme päivää viikossa töitä ja palkkasimme kotiin hoitajan lapsille. Hoitaja aloittaa ensi maanantaina. Vakaasti uskon ratkaisun olevan oikea, mun pää ei oikeasti meinannut enää kestää tätä kotona olemista. Lievää masennusta ehkäpä.



Ja tadaa, T on oppinut kuivaksi!!! Autoreissullakin hienosti ossasi sanoa, että pissahätä ja eikun tienpientareelle retkipissalle. Yövaippakin on kuiva myös, joten aion senkin jättää pois. Ja Mareilalle vastaus, en ajatellut mitään froteita viritellä, toisaalta varastosta löytyy muovitettua froteeta, joten kyllähän sen tietty voisi laittaakin. Ei kait se siellä lakanan alla paljoa hiosta.



Puhetta tulee jatkuvalla syötöllä, nauraa saa useasti pienen elämän viisauksille. Oltiin viikolla isäni luona ja T pääsi mukaan maatilan hommiin, niin tottesi minulle, että me miehet mennään traktorilla, tule sinä äiti autolla... Joopa joo, mieshän tuo 2vee jo onkin. Pikkusiskoltakin tulee jo muutama sana, eli yllättäen " äiti" ja " anna" . Ensi askeleet on myös nähty, ihan samaa tahtia kehityy veljensä kanssa. Rauhaisampia öitä edelleen toivoisin, mutta eiköpähän jo kohta.. L kuitenkin on " jo" 10kk. T oli 11kk, kun nukkui ensimmäisen kerran yön heräämättä.



Nyt pitää oikeasti mennä siivoamaan. Kaikille mukavaa viikonloppua!



K

Kotona Saksassa ja töitä niin pirusti!! Huomenna alkaa koulu ja tarha, mutta Amanda pääsee vasta keskiviikkona ekaa kertaa, sillonkin tunniksi. Hyvä toki että on pehmeä lasku, mutta tiedän, että siitä nousee aivan tajuton rääkynä, kun haen Amandan tunnin jälkeen pois ja Emil saa vielä jäädä! Viime viikko oli hassu ja stressaava, mulla oli periaatteessa töitä tavallisesti 8 h /päivä ja kaikki lapset kotona. Noh, maksoin Matildalle 2 euroa tunti, että " hoitaa" pieniä kolme tuntia päivässä, ettei mun tarvi tehdä koko kahdeksaa tuntiani illalla. Ihan kivasti meni, mutta eihän sitä nyt ihan täysin voi keskittyä kun kaikki pyörivät ympärillä. Mutta se työjutuista.



Amanda on nyt yhtäkkiä muuttunut jotenkin " isoksi tytöksi" . Se puhuu niin paljon ja " viisaita" , kyselee, perustelee ja väittelee (ja kantelee). Leikkii sisarusten kanssa kaikkia rooli- ja muita leikkejä ja höpisee miten hän on leikissä perheen vauva ja hänen pitää sanoa vaan kääkääkää ja äiti (" matila" ) vaihtaa vaipat ja syöttää jne. Eilen naapurin tyttö (esikoisen paras kaveri) kiusas Amandaa niin tuli mulle ihan vihoissan kertomaan että " nyt Zoen pitää mennä kotiin, se vaan kiusaa mua" , sitten A otti leikkipuhelimen ja sanoi, että " nyt mä soitan poliisit" . sitten puhui puhelimeen " haloo, onko poliisi, tulkaa hakemaan tuo Zoe vankilaan, se työnsi minut sohvalta" .



Juu, jotenkin tuntuu, että elämä " loksahtaa paikoilleen" , Amanda rupeaa olemaan " kuin ihminen" , mä saan nukuttua, ja ajatukset on joskus jopa itsessä, ja parisuhteessa jne, ei vaan koko aikaa lapsissa. Hehe, siitä tuli mieleeni, työpaikka järkkää risteilyn tukholma-helsinki-tukholma tammikuussa ja olen menossa mukaan. Tuntuu ihan uskomattomalta tollanen luksus =))



Äh, sori aivan pelkästään omaa napaa, nyt luen teidän muiden kaikki jutut!!!



Kent ja Amanda

Mulla on kanssa ihan HIRRRRRVEÄ töidenaloitus/päiväkodinaloitus/koulun aloitus/miten kaikki sujuu stressi :-( On meinaan sen verran paha, että olen jo 2 iltana pyöriskellyt sängyssä yli 2:een yöllä ja yrittänyt estää itseäni murehtimasta ja sitten taas yllättänyt itseni pohtimassa tulevaa etc. Todella ärsyttävää. Mieskin sanoi eilen, että mitä hittoa mä sitä poikien kouluun ehtimistä stressaan, kun eihän se siitä miksikään muutu ennenkuin nähdään miten käytäntö lähtee sujumaan. No niinpä niin, kyllä on ärsyttävää olla tälläinen ikiaikainen piiiiiiiitkälle tulevaan stressaava tyyppi.



Elmon kanssa ollaan tällä viikolla käyty aamupäivisin leikkimässä päiväkodin pihalla ja otettu vähän tuntumaa tulevaan. Tulee toivottavasti edes vähän tutuksi, vaikka roikkuukin mun lahkeessa vielä tiukasti. Tähän saumaan pukkasi vielä kaiken lisäksi jonkin asteinen uhmapiikki, sillä kaikesta tapellaan ja huudetaan/itketään ja vastaavasti lohduttajaksi ei käy kuin äiti. Jep jep, hyvä tästä tulee....

Isot pojat ovat jo NIIIIIIIN valmiita kouluun ja kyllästyneitä toistensa naamoihin, joten pikkukinastelut alkavat jo yleensä aamulla....grrrrr

Mies aloitti työt tiistaina, joten taas ollaan poikien kanssa yksin iltaisin. Tiistai iltana soitin miehelle töihin kello 21 puhelun aloittaen sanoilla :" kaikki lapsesi ovat sängyssä ja hengissä.....vielä!!!!!" :-) joo, että tälläistä täällä.



Sma:lle en osaa muuta tuosta nukkumaanmenosta ja yöheräilystä sanoa, kuin että oiskos uhmaa päällä ja tyttö taipuvainen yökertaamiseen???? Meidän esikoinen oli sellainen, että sitten kun mielikuvitusmaailma aukesi ja uhma pukkasi päälle, niin kiukutella piti unissaankin. Onneksi ohimenevää. Selkeät täsmälliset rajat ja käyttäytyminen vaan joka ilta ja niin sitä........lehmän pinnaa ;-)



Elmo on kanssa nyt kesällä jättänyt päivä-unia väliin, mikä on toisaalta hyvä toisaalta huono, niinkuin Mareila sanoikin. Meillä kanssa väsymysvaihe silloin 16-17 aikoihin. Tällä hetkellä mennään vähän päivä kerrallaan, että nukutaanko vai ei. Sen olen ottanut nyt periaatteeksi, että kello 15 noustaan ylös oli sitten nukuttu 2 tuntia tai ½ tuntia. Meillä meinaan kanssa hiipi tuo iltanukahtaminen ihan poskettoman myöhäiseksi, kun nukahteli vasta 14 aikaan ja veti sitten 16 asti unta. Luulen, että rytmi rauhoittuu kun päiväkoti-elämä alkaa ja säännöllisempi päivärytmi.



Helppoa syksyä en odota todellakaan. Esikoinen vaihtaa koulua ja aloittaa 3:nen luokan. Se tuo mukanaan uuden sopeutumisen kouluun ja kavereihin, uuden kielen , muita uusia oppi-aineita ja sitten tietysti oman vastuunkannon lisääntymistä, kun äiti ei olekkaan hyysäämässä aamusta iltaan. Keskimmäinen aloittaa ensimmäisen luokan ja se tuo tietysti mukanaan lukemaan opettelun, matematiikan, paikallaan istumisen, ohjeiden kuuntelemisen etc. Elmolla muuttuu elämä, kun astutaan äidin helmoista " maailmalle" ja minä puolestaan saan opetella uudestaan sietämään mm kaaosta kotona, kun en voikkaan siivota hullun lailla silloin kun huvittaa. Myös rytmi pitää hakea uusiksi, kun nyt on tullut kukuttua välillä poskettoman myöhään ja herätty aamulla vasta 8 aikoihin. No kai e tästä vielä suttaantuu.



Poltin muuten äsken pellillisen pullia, kun piti niin antaumuksella tänne paasata.........lähden pelastamaan edes sen toisen pellillisen ;-)

Nostelen vähän pinoa =)



Huh, olipahan viikonloppu. Ensimmäistä kertaa moneen viikkoon, oltiin koko viikonloppu kotosalla. Meillä oli yökylässä Antonin kummien lapsukaiset, tyttö ja poika iältään about meidän poikien ikäiset. Kivaa, mutta rankkaa. Ei sitä aikaisemmin ole ajatellut, miten paljon aikaa vie neljän kanssa kaikki normaalit rutiinit (lähtemiset, syömiset yms.) Yökyläläiset ovat kyllä niin kilttejä, että sen puolesta ongelmia ei ollut =) Käytiin äiskän luona kylässä ja siellä söin niin, että napa pullottaa vieläkin =)



Nyt esikko on kaverin synttäreillä ja Anton torkuilla, joten minulla on hetki omaa aikaa (joka menee kyllä siivotessa) Vissiin vieraat saivat Antonin väsytettyä kunnolla, kun uni maistuu, kohta pitää A:ta herätellä.



Ompunäiti: Mekin mietittiin, ettei se toinen niin paljoa tule maksamaan ja hah, melkein kaikki on ostettu Antonille uusiksi (osa tavaroista on annettu pois ja osa rikki) jotain oli jäänytkin esikoiselta. Jospa kolmannelle ei niin paljoa tarvitsisi ostella (toivossa on hyvä elää =))



Nyt jatkan siivoiluja, kaveri tuo esikoisen kohta kotiin ja Anton saa heräillä, mukavaa sunnuntain jatkoa kaikille



Mareila+Anton

Ihan pikajutut, sitten siivoamaan, suihkuun ja kun mies tulee, tämä mamma heittää vapaalle, ainakin näin yhdeksi illaksi. Huomenna sitten pakkaamista ja sen sellaista, lauantaiaamuna lähdetään ajelemaan miehen isän luokse.



Lyle: Niinhän se on, että kotona hommat on koko ajan näkyvillä ja vaikea rentoutua. Noista ostoksista, ensimmäistä kertaa olen näin aikaisessa, kävin nimittäin ostamassa eilen Antonille välikausihousut+toppahousut! ja esikoiselle välikausihousut+syyskengät. Huomasin tosi ikävän asian, kun olin ostoksilla, pienikokoisille lapsille saa tosi huonosti ulkovaatteita, tarjolla oli haalareita, muttei oikein sopivankokoisia kaksiosaisia ulkoilupukuja =( Pienimmät oli 92 cm housut, otin ne ja käännän sitten lahkeita.



Sma: En oikein tiedä olenko oikea ihminen antamaan vinkkejä, Anton ei nuku vieläkään öitään =( Päivän hommat saattavat tulla uniin, Antonkin näkee unta, viime yönä huuteli, että haluu muumin (kamala äiti ei antanut katsoa) Päiväunet vaikuttavat meillä nykyään negatiivisesti yöuniin ja yöunille käydään liian myöhään. Oikea ajoitus on tosi tärkeä, jos haluaa rauhallisen yön ja mukavan nukahtamishetken.



Tänään oltiin ulkona ja pitsalla ystävämme ja hänen kahden lapsensa kanssa, oli tosi kivaa ja Anton käyttäytyi oikein mallikelpoisesti, kerrankin =) Ainoa miinus oli tuo sää.



Olen aloittanut kampanjan, Anton nukahtaa itse omaan sänkyyn, eilen meni hienosti, katsellaan miten jatkossa. Vielä en hehkuta, koska takapakkia tulee hyvin todennäköisesti.



Nyt siis siivoamaan, niin kerkeän ajoissa. Mukavaa päivää kaikille



Mareila+Anton

Onhan tässä koko kesä jo kesää odoteltukin, joten ihan kiva että on lämmintä. Ovat erilaisia nämä minun lapsoseni myös lämminverisyydeltään. Helkan vauvakesänä ei paljon ulkona pötkötelty, koska Helka oli aina jotenkin viluinen. Oiva taas ei ole samalla tavalla kylmäverinen, vaan on ihan hihkunut kun on saanut nakuilla ulkona. Asiaan voi vaikuttaa se, että poika on hyvinkin potra: painoi yli 7kg kun käväistiin neuvolassa viime viikolla... Ja ikäähän sillä on huimat 2,5 kk! Se on niin iso, että nyt sitten riittää niitä jotka epäilee maidon riittävyyttä :( Onnneksi tää on toinen lapsi, niin en ota niin kauheesti itteeni noista puheista.



No vielä noista lämminverisyyksistä, että vauva-ajan jälkeen Helka on sitten ollut hiki päässä jatkuvasti. Peitto ei pysy ikinä päällä, eikä yöpuku ja päiväunilta se usein herää hiukset märkinä, parhaimmillaan on lakana pään alta ihan kostea! Ja vaatteet ei myöskään meinaa kotona pysyä päällä: " minulla on hiiveen kuuma!" ja sinne läks paidat ja housut. No menkööt mutta pikkuhousut on pidettävä jalassa, siitä ei tingitä.



Pahin pikkuhousutaisteluvaihe on jo ohi, samaten tuntuu että muutenkin on tilanne tasoittumaan päin Oivan syntymän jälkeen. Helka on edelleen isin tyttö, mutta minäkään en enää ole pannassa. Alkuihastuksen jälkeinen ärsyyntyminen on myös vaihtunut aika normaaliin olemiseen Oivan kanssa. Muuten kyllä riittää uhmailua, mikään kielto ei meinaa enää mennä normaaliäänellä perille, vaan aina täytyy korottaa ääntään. Tosi rassaavaa. Me ollaan nyt myös otettu jäähypenkki käyttöön.



Syömiset ei meilläkään suju ihan ihanteellisesti. Syömättömyyden (jota esiintyy välillä, mutta sitten jollain ruokailulla Helka syö ihan hirveästi) sijasta meillä on ongelmana taantuma pöytätavoissa. Lusikka ja haarukka ei meinaa pysyä kädessä ollenkaan vaan sormin sotkemista ja kaikkee muuta ruualla leikkimistä ja tahallista sikailua. Ällöö.



Amanda kuulostaa taas niin isolta tytöltä juttujensa takia. Helka puhuu jo aika hyvin ja pitkiä asioita, mutta ei vielä ollenkaan noin vaikeita juttuja. Ja vaikka välillä tuntuu että mun jutut menee kuuroille korville, niin kummasti niitä vaan tuntuu putkahtelevan, esim. " Pää tyynyyn nyt!" _minulle_ kun yritin nousta kesken kirjan lukemiseen hakemaan jotain :) Helka on kans alkanut kysellä mikä/mitä/missä/miksi-kysymyksiä ja selitin sille yhtenä päivänä vessassa vesiputkien ja viemärien toimintaa, joista Helka sitten kertoi iltapissillä isälleen: " Tässä on putki. Vesi menee tonne. Tapahtuu kummia."



Jotain kai piti vielä sanoa, mutta en muista enää.

kuten Vaakamom arvailikin. Teillä on siis lähtenyt poikien kanssa arki rullaamaan.. On nämä vaan niin jänniä aikoja.



Meillä meni lapset ekan kerran loman jälkeen hoitoon eilen. Minulla on siis luentopainajainen menossa, joten työn jälkeen suuntasin Helsinkiin ja istuin luennolla 16:30-19:45. Kotiin pääsin lasten jo nukkuessa. Mutta hyvin hoito oli mennyt ja isovanhemmat olivat hakeneet hoidosta kotiin ihan tosi tyytyväisiä muksuja. Meidän seinänaapurin lapset -ja esikon paras ystävä siis- aloittivat samalla perhepäivähoitajalla, joten kesän leikit jatkuvat, mutta vaan eri pihalla :=)



Oma työn ja opiskelujen aloittaminen oli shokkihoitoa. Luentoja siis kolme kertaa viikossa, kaksi tenttiä syyskuussa ja lisäksi pitäisi tehdä 10 sivun tutk.suunnitelma 15.9. mennessä. Siihen sitten omat työt ja lapset ja muut, niin voitte kuvitella, että hanskat ovat jo iskeytymässä tiskiin. Mutta yritän nyt kuitenkin tsempata..



Ei kummempia tämän taivaan alla. Tsemppiä kaikille loppukesään ja arjen rutistuksiin!

viime viikolla, kun olimme Elmon kanssa harjoittelemassa päiväkodissa, Elmo yritti kiivetä jatkuvasti yhtä kukkaritilää pitkin ylös. No, jossain vaiheessa Elmon opettaja sanoi, että : " Elmo, ei kukkaritilöissä saa kiipeillä" . Johon Elmo tokaisi Hemmomaiseen nykytyyliinsä :" Älä sinä selvitä siinä" . reps :-) Että voimia vaan meidän päiväkodin tädeille Hemmon kanssa ;-)

Kesälomat on vietetty ja ollaan päästy muuttamaan uuteen kotiin (eli loma meni muuttaessa), melkeinpä tuntui lomalta päästä takas töihin.. Tosin kotona tietysti odottaa vieläkin kamalat röykkiöt purkamattomia laatikoita.



Mutta sitähän mie lähinnä tulin kirjottelemaan, että IHANAA, että ootte olemassa. Sekä nuo uni-ongelmat että syömisongelmat kuullostaa niin tutuilta ja " kiva" kuulla että toisillakin on ihan samanlaista (siis kiva ja kiva, ymmärrätte mitä tarkotan).



Meidän pienellä miehellä on myöskin joku uhma tms päällä. Mikään ei ole hyvin ja kamala huuto ja raivo tulee heti, jos vähänkään menee asiat pikkuherran mielestä väärin. Uniongelmia meillä on ollu nyt kuukauden verran kohta, siitä lähtien, kun muutettiin, joten osittain johtuu ehkä siitäkin. Myös nuo kiukut tuntu lisääntyvän muuton myötä ja ehkä paheni vaan mun loman jälkeen, kun piti palata päiväkotiin (vaikka E siellä viihtyykin tosi hyvin).



Iltasin mie en saa poikaa aikanaan muutoin unille kuin, että mennään meidän sänkyyn vierekkäin pötköttämään ja sitten kannan nukkuvan pojan omaan huoneeseen. Mieheltä onnistuu nukutus poitsun sängyn vierellä päivystämällä. Näihin molempiin nukutustapoihin menee yleensä aikaa puolesta tunnista ylöspäin...

Yöllä sitten E herää useimmiten huutaman äitiä, viime yönä alkoi iha parkumaan ja silloin yleensä haetaan poitsu meidän väliin nukkumaan niin päästään kaikista helpoimmalla.



Mie kanssa toivon, että tää on nyt vaan joku vaihe ja menee ajan kanssa ohi. Kaiholla muistelen vielä muutamien viikkojen takaisia aikoja, kun E jäi ihan rauhassa omaan sänkyyn iltaisin ja riitti että makuuhuoneen oven jätti raolleen, ni hää nukahti sinne ihan itsekseen.



Mitä syömiseen tulee, niin siinä meillä kanssa on lähiaikoiina tullut selvä muutos. Ennen niin hyväruokahaluinen lapsi ei nykyään syö kuin muutaman haarukallisen, joskus enemmän, jos äiti tai isä vähän avittaa liikuttamalla sitä haarukkaa suuhun päin... ;)



Mie oon välillä kyllä käyttäny tuossa syömisasiassa hyväkseni lahjontaa. Eli luvannu jonkin E:n rakastaman jälkiruuan (omenan, banaanin tms.), jos syö ruuan ainaki melkein kokonaa. Joskus toimii, useimmiten ei.. Pakottaa ei tietysti voi, kun kyllähän nuo lapset taitaa tietää, mikä määrä ruoka on tarpeeksi. Ja joskus kun on annettu poitsun syödä sen minkä haluaa/jaksaa sen enempää tuputtamatta ja pidetty vain säännöllisistä ruoka-ajoista kiinni, niin kummasti on aina jollakin aterialla uponnutkin sitten ihan järettömiä määriä sapuskaa. Että kai ne lapset sitten jossakin välissä tankkaa riittävästi???



Vaakamomille tsemppiä, kyllä ne arkirutiinit lähtee siitä hyvin rullaamaan vaikka elämään tuleekin vähän muutosta :)

(itse olen kyllä ihan samanlainen etukäteen stressaaja, mikä on kyllä aika turhaa, kun tulevaisuutta ei kuitenkaan voi tietää)



Jaaha, töitä on jatkettava taas. Mukavaa viikonloppua!



S ja E (170405) ja Maha rv 30

Huh, pitäisi mennä nukkumaan (taas kerran) mutta pari sanaa kumminkin!



Hauska toi Elmon terävä kommentti päiväkodin tädille! Taitavat ne isotveljet opettaa huomaamattaan pienimmälle yhtä sun toista : )



Laurakin on kyllä ruvennut komentelemaan aika paljon. Erityisesti hän huolehtii siitä, että muut ruokapöydässä olijat ottavat lisää ja juovatkin välillä. Ja jos erehdyn laulamaan tai sitten puhumaan miehelleni epäsuotuisaan aikaan, L huutaa täysillä: " Äiti, lopeta!!!" .



Tänään mullakin oli eka " työpäivä" mieheni loman jälkeen, ja sen kyllä tuntee. Meillä oli ihana loma, ja eilenillalla tuli ihan haikea fiilis. Ei tehty mitään kauhean erityistä, kunhan oltiin yhdessä. Parhaat kesämuistot (tähän saakka) taitavat jäädä retkestä Pihlajasaareen sekä Tuuren nimijuhlista toissapäivänä.



Nyt ei enää toimi pää, pitää mennä sinne unten maille. Terveiset kaikille!



Ompunäiti

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat