Vierailija

Vai onko myöhemmin tullut vastaan nimi jonka kuullessasi olet ajatellut että " voi kun olisin silloin aikoinani älynnyt antaa tuon nimen omalle lapselleni" ?

Sivut

Kommentit (43)

Esikoisen kohdalla asia nyt vaan on niin senkin takia, että hänen isänsä asuu toisella paikkakunnalla.. Lapsi isänsä luona pari kertaa vuodessa pidempiä pätkiä. Ei lapseni siitä juurikaan kärsinyt mielestäni ole. Vaikka aikamoista takkuamista meilläkin oli ne ensimmäiset vuodet, mutta onneksi asia tasaantunut.



Ja kuopuksen isän kanssa sama juttu, että yhtä takkuamista oli sen eron jälkeen. Välillä kolmenkin kuukauden välejä, etteivät isä ja lapsi nähneet toisiaan. Varuillaan saa olla vieläkin hänen kanssaan. Välillä kunon tullut viestiä, ettei taas voi hetkeen ottaa, kun on niin mieli maassa (varsinkin sen eronsa jälkeen tästä " uudesta" )...



Morre, koska lapsesi on viimeksi sit nähnyt isänsä?



-5

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Lapsellani on kolme nimeä, mutta toisen aion tiputtaa pois.

Annoin toisen nimen biol. isän sukuperinteen mukaan, mutta se saa lähteä kun mieheni isyys virallistetaan.

Tahatonta ollut minulta, koska olen aina halunnut antaa lapsilleni erikoisempia nimiä. Ja sit kun oot jotain " keksinyt" niin niitä alkaa ilmestyyn kun sieniä sateella. Asun suhtkoht pienellä paikkakunnalla (asukasluku ~20 000) ja esikoisen nimeen olen törmännyt 2-3 kertaa täällä ja kuopuksen 1-2 kertaa... Että sinänsä ihan OK..

Meilläkään ei muuten pidetty ristiäisiä vaan nimiäiset. Esikoisen isä näki vauvan vasta lastenvalvojan luona kun isyystestit oli tulleet ja vauva oli jo 8kk.. Onneksi nykyään olemme tekemisissä. Kuopuksen isä olikin vähän " jännempi" juttu.. Raskaus oli semmonen " puolivahinko" , hän oli melko nuori. Sopeutui kuitenkin ajatukseen ja oli kanssamme siihen asti kun poika oli vähän alle 2v. Meillä oli hirvee ero, hän petti ja muutti samantien uuden muijan luo. Oli ensin todella nöyrää poikaa mutta ei kestänyt kuin pari viikkoa kun alkoi satelemaan kaikenlaisia syytöksiä sieltä suunnasta.. Tyyliin että huijasin hänet isäksi, ei hän tahtonut saada lasta siinä iässä ja että hän toivoi että sikiö kuolisi kohtuuni koko raskauden ajan. Hän EI KOSKAAN näyttänyt tätä mielihaluaan minulle. Oli synnytyksessä mukana jne...

Onneksi nyt asiamme ovat rauhottuneet, hän erosi jo viime vuonna tästä uudesta naisestaan (asui hetken jopa toisella paikkakunnallakin tämän kanssa) ja asuu nyt ihan kivenheiton päässä meistä. Ei hän mikään aktiivinen isä ole kiireidensä takia, poika oli ekaa kertaa yli vuoteen yökylässä viime viikonloppuna hänellä. Muuten tapailee pari kolme kertaa kuussa parin tunnin ajan.. Eh.. Mutta parempi sekään kun ei mitään!



Et sinäkään voi tietää miten teidän tilanne muuttuu.. Minkä ikäinen lapsesi on muuten? Mulla 8v ja 3v..



-5

Tosin hiukan harmitti, kun huomattiin, että oli syntymävuotensa kolmanneksi yleisin tytön ensimmäinen etunimi, mutta eipä siitä nyt sitten loppujen lopuksi ole haittaa ollut. Onpahan sitten sellainen nimi, että muutkin tykkää!

Ensimmäinen viesti oli lapsen nimipäiväonnittelu (lähetetty humalassa), toinen oli automaattinen viesti puhelinoperaattorilta hänen numeronsa vaihduttua.



Emme olleet yhdessä lainkaan. Kyseessä oli tavallaan avoin " kesäkissa" suhde, joka oli molemmille ok.

Itse " päätin" esikoisen kutsumanimen, mies puolestaan kuopuksen kutsumanimen. Molemmille on ollut muutama kummankin hyväksymä vaihtoehto. Ja ratkaisu on tehty näin.

Halusin pitkälle myötäillä isää, hieroa sovintoa, lapsen parasta, plaaplaaplaa... Emme koskaan olleetkaan yhdessä, joten " yhteenpaluu" oli absurdia joka tapauksessa.

Halusin nimelläkin tavallaan " näyttää" että hän on tervetullut elämäämme ja toivoin sitä.

Isä ei ollut nimiäisissä ja tuo kommentti kuukautta myöhemmin oli tavallaan viimeinen niitti. Kielsin isyyden selvittämiset ym.

Ei kiitos.

En hyväksy, että välillä tahtoisi olla isä ja välillä ei.

Lapsi saa toki ottaa yhteyttä isäänsä kunhan on vähän vanhempi. Ikää muksulla nyt 3v.

En vois kuvitellakaan heitä toisen nimisinä. Tytölle oli helppo keksiä nimi, pojalle taas vähän vaikeampaa, mutta vihdoin löytyi se oikea :)

Ja vaikka kantani on tiukka, ei hän mikään läpeensä paha ole. Vain nuori ja yllättävän tilanteen eteen joutunut.

Uskon, että hänestä varmasti joskus tulee hyvä isä kun se tapahtuu vapaaehtoisesti, suunnitellusti ja vähän myöhemmin.



Meidän tilanteemme oli vain niin uskomaton.

Nimi tuntuu olevan monille niin mahdottoman vaikea muistaa. Itse pidän kyllä nimestä, mutta ikävää, että lapsi joutuu kuulemaan jatkuvasti mitä erilaisempia versioita nimestään. Nimi on kuitenkin annettu ja pysyy.

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat