Vierailija

Tyttö aloittaa koulun parin viikon kuluttua ja jännittää nyt jo tunteja. Muutoinkin on kova jännittäjä ja aina kaikessa pitäisi onnistua. Taitava tyttö kyllä on monessakin asiassa! Pohtii mm. sitä voiko opettaja pyytää vastaamaan myös silloin, jos lapsi ei viittaa. Sanoo, ettei ainakaan silloin halua vastata, jos vastaisikin väärin ja sitten toiset nauraa.



Jo talvella tyttö ilmoitti, että aikoo saada kokeista pelkkiä kymppejä. Asiasta sitten keskusteltiin, mutta ei ole suostunut mieltään muuttamaan. Lukemaan hän ei vielä ole oppinut, vaikka haluja/taitoa olisikin. Sanoo, ettei halua sanoa tavuja ääneen, jos kuitenkin menee väärin.



Kauhistuttaa ajatus, että lapsi jännittäisi jatkossa yhtä paljon koulua kuin nyt etukäteen. Miten asiasta kannattaisi lapselle puhua? Myönnän, että välillä ihan hermostun hänen " kotkotuksiinsa" . Onkohan asiasta järkevää puhua opettajan kanssa?







Kommentit (2)

itsensä myös epäonnistuneena. Siis ihan tietoisesti koulia häntä pettymyksiin ja epäonnistumisiin. Silloin hän tajuaa, ettei se niin kamalaa ole, eikä rakkaus ole onnistumisesta ja täydellisyydestä kiinni.



Kannattaa myös katsastaa, ettei itse anna väärää mallia.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat