Vierailija

Ihan tekisi mieli huutaa ja kirkua ja hyppiä tasa jalkaa!



Mulla on melko uusi duunipaikka, jossa aloitin nyt syksyllä hoitovapaan jälkeen. Aluksi kaikki oli hankalaa, koska olin uusi ja kaikki tuntui olevan ihan utopiaa. Nyt luulin jo päässeeni hommasta kiinni. Eihän siinä mitään... Työpaikka on kiva ja porukka suurimmaksi osaksi nuorekasta ja kivaa, mutta sitten on yksi kolleega, joka ei sitten piruuttaankaan edes yritä tulla toimeen mun kanssa. Hän yrittää nyt syystä tai toisesta mustamaalata mua kääntämällä omat virheensä mun syyksi. Otan pari tapausta tässä nyt esimerkiksi, että ymmärrätte mistä mä naputtelen:



1. tapaus sattui jokunen aika sitten, kun tämä kolleegani oli tehnyt kardinaalimunauksen työssään. No, syyhän oli tietysti hänen mielestään minun, koska olin kuulema antanut väärää tietoa. Näin ei tietenkään ollut, koska muistan kyllä antaneeni tiedot ihan oikein. Hän nyt vain jostain oli tehnyt omat johtopäätöksensä ja toiminut sen pohjalta väärin. Tästä syntyi välillemme se kisma, minkä luulen häntä syövän edelleenkin. Yritin jo puhua asiasta hänen kanssaan, mutta hän ei suostu edes myöntämään, että vika VOISI olla hänessä.



2. tapaus sattui tänään. Tämä samainen kolleega antoi minulle epäselvät ohjeet, jonka seurauksena minä sitten munasin oman työtehtäväni. Tästä ei kenellekään mitään suuren suurta haittaa seurannut, mutta tehtävä vain vähän viivästyi. Itse myönnän munanneeni, koska en älynnyt kysyä lisäohjeita (ja olenkin siitä nyt ottanut opikseni), mutta tämä kolleegani on nyt sitä mieltä, että syy ei missään tapauksessa ole hänen. Loppu päivä menikin sitten jo itsesäälissä rypien ja visusti hammasta purren, koska halusin säilyttää ne vähätkin välit.



Kyseinen kolleega on hyvin hallitseva persoona, mestari delegoija ja hänen mottonaan onkin, ettei joka paikkaan voi revetä. Ymmärränhän minä sen, mutta minunko se pitäisi uutena työntekijänä heti hallita kaikki ja revetä sinne, minne hän ei repeä!?



Itse olen arka, helposti mielistelevä ja hiljainen puurtaja, joka ei tahallaan yritä kenellekään yhtään mitään pahaa. Virheitä teen sen myönnän ja niistä yritän koko ajan oppia lisää. Mitään katastrofia EN ole vielä saanut aikaiseksi.



Se mistä nyt on niin paska fiilis, on se, että syytän nyt niin pirusti itseäni, että oikein kurkkua kuristaa! En kertakaikkiaan voi nyt ymmärtää, miksi sillä ihmisellä on tikku niin syvällä persiissä, että sen pitää hyökätä mua vastaan. Muut työkaverit ovat ymmärtäväisellä mielellä mua kohtaan, ja on onni että heidän kanssaan pystyy juttelemaan tilanteesta. Kyseisen - voisin jopa sanoa, että työpaikkakiusaajan kanssa olen yrittänyt selvittää asioita, mutta hän on jostain keksinyt, etten hoida tehtäviäni oikein, eikä siis minuun voi luottaa. Pomo taas on niin pehmo, että vain nyökyttelee asialle.



Että tämmöistä tänne... Toivon tosiaan, että huomenna on parempi päivä, kunhan tässä nukun yön yli.

Kommentit (9)

mutta ainakin voin parantaa heti osaamistasi sillä että kerron sinulle tämän: se on kollega ei kolleega; älä käytä sanoja joiden kirjoituasua et tunne.

Harmittaisi minuakin. Muiden käytöstä ei kuitenkaan voi ohjailla eikä hallita ja jokainen näkee asiat omalta kannaltaan.



Itselleni saan muistuttaa tästä jatkuvasti.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Pienen mokan kun työssä tekee (hän tai joku muu) niin syy ei ole ikinä hänessä vaan jotenkin kiertelemällä syy menee toiselle. Jokaisesta pikkuruisesta asiasta tehdään hirveä numero jne.. No onneksi on määräaikainen, en tollasta työkaveria jaksais loppuelämääni

uuden työntekijän nokkimiselta. Joku vanha pieru purkaa väsymystään uusiin ihmisiin, eikä kukaan uskalla puuttua siihen. Odota, kunnes et ole enää se uusin! Tsemppiä!

Tiedän, että viikon päästä mustakin tuntuu jo tuolta, mutta tässä tielanteessa tuntuu, että elämä loppuu. Taidanpa syödä vähän Fazeria ja nauttia siitä mitä mulla on! :)



t.ap

Kuulostaa tosiaan todella tutulta!



Itse kanssa menin pari vuotta sitten uusiin hommiin ja olinkin tosi innoissani paikasta,joka oli myös määräaikainen. Työ ihanan mielenkiintoista jne. Tällainen samanmoinen työ"kaveri" myös piinasi minua ja se johtikin loppujen lopuksi siihen että vajaan vuoden siellä oltuani irtisanoin itseni. Pomo ei myöskään ottanut juuri mitään kantaa asiaa.,,,Mutta onneksi irtisanoin itseni,mielenterveys oli lähellä mennä! Ymmärrän sinua TODELLA hyvin!



Ei kun tsemppiä vaan ja mieti onko se sen arvoista...

Itselläni on myös ollut tänään huono päivä töissä. Lähimmän kollegan kanssa ei oikein enää suju, vaikka töitä pitäisi siis tehdä yhdessä ja tiiminä. Itse yritän nyt vain tehdä työni mahd. hyvin, vältellä yhteenottoja tuon kollegan kanssa ja pysyä aina rauhallisena, kun näitä ns. syytöksiä tulee. Eihän tässä muutakaan voi...



Sinulla on tietty paha tilanne, kun olet paikassa uusi. Mutta jos tuo vain jatkuu ja jatkuu, niin menisin kyllä puhumaan pomolle asiasta. En usko että asianomaiselle sanominen auttaisi, vaikka voihan sitäkin yrittää.



Muista, että terveyttään ei kannata menettää, mikään työ ei ole sen arvoinen. Eli puhu jollekin, vaikka sitten työterveyshuollossa jos ei muu auta. Voihan olla että tuo kollega on tunnettu siitä että ei pysty yhteistyöhön muiden kanssa, etkä suinkaan ole ainoa joka kärsii.



Tsemppiä!!

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat