Seuraa 

tässä olisi uutta ketjua kun se vanha jo aika pitkä.....

Sivut

Kommentit (32)

Me haluttiin miehen kanssa molemmat saada vauvan sukupuoli selville odotusaikana. Poika oli " ovela" ja piti jalkansa supussa rakenneultrassa! Sukupuoli selvisi vasta viimeisessä ultrassa rv 36. Sitä ennen oli jo tullut vahva poikatunne. Toisen lapsen kohdalla haluaisin myös jo raskausaikana tietää kumpi on tulossa. Salaa toivon tyttöä, mutta tottakai kumpi tahansa olisi yhtä rakas.



Minäkin yritän jarrutella haaveiluja, mutta ei aina pysty. Välillä haluaisin niin kovasti toista lasta, että oikein koskee. Näen joka puolella vauvoja ja odottavia äitejä. Joku kirjoitti, että katselee äitiysvaatteita " sillä silmällä" , minä teen samalla tavalla!! Pitäisikin ottaa vauva-asia taas puheeksi miehen kanssa, viime keskustelusta onkin jo aikaa. Yritän olla jankkaamatta, enkä mainitse asiasta liian usein. Mies on sellaista hitaasti lämpeäävää sorttia, että tarvitsee aina paljon aikaa sulatella uusia asioita. Välillä puhuu tyyliin, et " sit kun meillä on kaksi lasta.. " , eli on tainnut itsekin jo vähän mietiskellä asioita. Joskus oli puhetta, että jättäisimme ehkäisyn pois loppuvuodesta, pitääkin kysellä, vieläkö linja pitää..;)



Alisa

Jarruttelua, jarruttelua.. Onneksi on tosiaan kaikenlaista muutakin nyt kuten tuo asunnon remppaaminen ja muuttotavaroiden purkaminen.



Esikoinen täytti eilen 3v ja oli todella iloinen kun sai puhaltaa kynttilät kakusta. Sai lahjaksi muumiveneen eikä malttanut kuunnella onnitteluita kun kummit ja isovanhemmat soittivat :)



Meillä on siis kaksi tyttöä. Vanhempi on sanonut että hän haluaa pikkuveljen. Täytyy varmaan lukea niitä ohjeita pojantekoon. Musta kyllä kolmas tyttökin ois kiva, olisi jo nimikin valmiina. Onko teillä muilla ' toiveena' jompaa kumpaa sukupuolta. Mulle on oikeastaan ihan sama. Tyttö tuntuisi ehkä jotenkin turvallisemmalta kun niistä on jo kokemusta :) Mutta oishan pieni poikakin ihana. Mies haluaa pitää aina sukupuolen yllätyksenä, mä olen vähän malttamattomampi ja haluaisin tietää sukupuolen etukäteen, olisi helpompi kutoa oikean värisiä sukkia. No niitä vaaleanpunaisia meillä kyllä riittää :) Jos nyt joskus tämä kolmas saa alkunsa niin luulen että meillä jännätään loppuun asti sukupuolta, mies ei varmastikaan suostu koska hänelle se on kuulemma aivan sama kumpi sieltä tulee ja asia kuitenkin selviää :)



Mites teillä muilla nämä poika/tyttö haaveet?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

itselläni tämä kuume vain yltymään päin, ja olenpa huomannut itseni kireäksi ja kiukkuiseksi, tänäänkin...



koitan nyt vähän jarrutella samalla kun annan miehen mielen hautua.



soittelin tänään juuri HUS:iin kun ollaan menossa perinnöllisyystutkimuksiin tytön kanssa, ja sekin menee kuulemma marras-joulukuulle, eikai tässä ole järkeä hirveästi hosua ennenkuin siellä käy.... vaikka tuskin ne mitään sanovat mikä vauva-aikeita muuttaisi....



ja se painonpudotus....



ja ja ja....koitan kovin keksiä hyviä syitä jarrutella mieltäni...



puoli tuntia menee ja sitten taas kuumeilen täyttä häkää...mä oon vähän tämmöinen ailahtelija....

minä en ilmeisesti osaa pysyä täältä poissa, varsinkaan kun tässä lasten kanssa kotona touhotan ja kone on auki puolet päivästä, vaikka ei sillä kukaan mitään tee....



olenpa onnistunut olemaan tänäänkin ihan hissukseen vauva-aiheesta...tosin vaikka lupasin etten vaunuja valitse niin johan surffailin niitäkin...



nyt otan illan rennosti ja menen itsekseni saunomaan, josko tää pääkin vähän selviäisi...



nyt viikonloppuna leivoin raparperipiirakkaa ja huomisesta pitäisi alkaa taas yritys 1001, painonpudotuksessa....suunnitelin huimaa 7kg pudotusta 1.10 mennessä...että onpahan ainakin tekemistä, voin sitten karata lenkille haaveilemaan jos kotona ilmapiiri kiristyy...



eipä tässä kai just nyt muuta, meen laittaa lapsia unikuntoon...ja palailen taas asiaan kun en osaa kuitenkaan poissa pysyä...=)

Mulla sitten vauvakuume taasen on aiheuttanut sen, että muistan ottaa pillerin säntillisen täsmällisesti. Silloin kun ei ollut vauvakuumetta, unohdin sen useinkin ja huomasin vasta seuraavana päivänä, että oli unohtunut ottaa jne. Nyt vaan mietin, että ne pillerit vie multa mahdollisuuden (tällä hetkellä) tulla raskaaksi ja ne pyörii sinänsä koko ajan mielessä ja kaikki olen ottanut ajallaan.



Mä eilen sanoin miehelle kun katselin taas meidän talon sekasortoa (meillä oikeasti vallitsee kaaos) että tahtoisin olla taas raskaana, olkoonkin, että alkuraskauden väsymys, mahdollinen pahoinvointi jne. vain suurentaisi harmitusta siitä, kuinka sekaista on, mutta sitten kun tulee ne viikot 20 ja siitä eteenpäin. Energiaa on niin paljon, ettei tiedä mihin sen käyttäisi. Aiemmissa raskauksissani olen touhunnut koko ajan, kaapit siivosin moneeen kertaan, talo oli aina siisti, lenkkeilin, leivoin jne. voi kun saisikin sen energian tallennettua johonkin.



Ja äskön kävin ihailemassa vaunuja, niitä kun katselin niin varmistui, että emmaljungan yhdistelmät tahdon ehdottomasti jos se kolmas saa luvan tulla. Tuo olikin todella helpottavaa näin vauvakuumeen kannalta :p

meillä ei nyt kääntynyt yhtään hyvin tämä kuumeilu...

enää en sanaakaan mainitse tuolle miehelle, raivostuttaa nyt kun eilen itketti!



ei se mitään erityistä sanonut mutta kun on itselle tärkeä aihe niin tuntuipa pahalta....

oltiin saunassa ja jotain asiasta mainitsin, en painostanut tai kysellyt, puhuin jostain mitä olin itse miettinyt...ei kommentoinut mitenkään...mutta lähtipä koko saunasta! suihkuun ja kokonaan kylppäristä pois, sanaakaan ei kommentoinut koko iltana...eipä jäänyt hirmu positiivinen vaikutelma....



että näin, tänään edessä sukulaisvierailu....palaillaan taas....

tronada....onneksi sulla on meitä sukulaissieluja....!



meilläkin sekasorto, jota tosin yritän nyt taltuttaa. ja tytön vanha pinnasänky seisoo keskellä lastenhuonetta muistuttamassa tyhjyydestään, on ollut siinä koko kesän, en vain ole saanut pois jaloista. nyt kesken vauvakuumeen päätin hankkiutua siitä eroon. jos kerran joudun vielä miehen lähtölupaakin odottamaan niin ostanpa sitten aikanaan ihan uuden...

vaunuja en uskalla surffailla. mä olen ollut ennenkin vaunufriikki...

meillä on tällä hetkellä tytöllä ponyt ja yhdet matkarattaat...ja viidet rattaat olen jo ehtinyt näiden kahden lapsen aikana myydä eteenpäin...

eli seitsemät jo yhteensä...eli älkää yllyttäkö...katson vauvalle vaunut vasta sitten sen ison mahan kanssa....



minä jo nimiä suunnittelemassa yms. rupesinkin tänään piristämään itseäni mielikuvalla mitä anoppi tykkää sitten kun tulee kolmas, tai siis kun ei tykkää...siitäs sitten saa taas, vaikka muuten onkin ihan mukava niin tässä aiheessa mennään liikaa ristiin....

oletteko kaikki jotka ne ovat aikaisemmissa raskauksissa tienneet niin kuulleet sukupuolen lääkäriltä vaiko kätilöltä?



itse olen monelta eri taholta(lääkäreiltä,kätilöiltä ym) kuullut että normaaleja seuloja (niskapoimuturvotus, rakenneultra) tekeviä kätilöitä olisi opastettu etteivät saisi sukupuolta kertoa, kun ei heillä ole koulutusta kyseiseen tulkitsemiseen ja varhaisessa vaiheessa myös tyttö näyttää herkästi pojalta.



itse kysyin omalta lääkäriltäni raskauden toisessa lääkärintarkastuksessa, kun hänellä oli tapana katsoa joka kerta myös vauva ultralla...



mites siis te muut?

Meilläkin siis kaksi tyttöä. Kuten Tillinäitikin, niin aivan sama, ehkä noista tytöistä kun on tuota kokemusta jo, niin olisi helpompi :) Toisaalta kiva olisi tutustua poikienkin maailmaan.



Toisen tytön jälkeen sai kuulla vähän ikäviä kommentteja. Kuten " ai tuli toinen tyttö, no kai te sen pojan vielä TEETTE!" , tai " no, hyvähän se tyttökin on, kun ajattelee ettei jotkut saa lapsia ollenkaan!" tai " eipä saanut isi vieläkään kalakaveria" .



Mulla tosiaan täyttyi mitta noista jutuista! Loukkaannuin monta kertaa puolituttujen kommenteista. Meille odotettiin LASTA, ei poikaa tai tyttöä. Kumpikin oli ihan yhtä tervetulleita ja meille todella rakkaita nuo tytöt. Ihme juttu, että vieläkin Suomessakin joidenkin mielestä pojat on arvokkaampia.



Voi vaan kuvitella, jos joskus vielä tässä raskaaksi tulen, että mitä tuleman pitää...



Ei olla selvitetty sukupuolta etukäteen kummankaan kohdalla. Ei olla haluttu, enkä tuskin haluaisi seuraavassakaan. Sanoisin kaikille kyllä, että meille tulee kolmas tyttö :) vaikken tietäisikään.



T.Jaffa



rupeaa itseänikin jo naurattamaan, kun ei täältä pysy poissa.



mies on nukuttamassa lapsia niin heti sitä surffailee vauva juttuja...

samoin kuin alisalla en itsekään tohdi tässä pyöriä kun mies on selän takana, aina pitää vaivihkaa vaihtaa palstaa...en usko että tykkäisi jos tajuaisi että vaahtoan aiheesta muille joka päivä.... mutta jostain se vertaistuki on revittävä! ja enpä vaahtoa hänelle yhtä paljon kun on muita kohtalotovereita...



alisalla oli siis samoja suunnitelmia kuin minulla...laihis ja lähtöluvat! ilmoitapa molemmista miten menee....



mä ajattelin että joskos taas pitkästä aikaa tilaisin vauvalehden! ei ole pariin vuoteen tullut, voisi mies taas saada vihjeitä kovalevylle asti jos tupsahtaisi vauvaa postiluukun täydeltä....



semmosta, ja kohta varmaan taas lisää, heh...

aamulla en kuitenkaan eksy koneelle ennenkuin on 30min stepperiä talsittu, viimeinen lomaviikko lähtee ja kohta palataan taas koulukiireisiin...josko se sitten kuumekin helpottaisi(tai sitten vaan pahentuu)...

Mä vasta eilen illalla väläytin ilmoille, että josko sitä vielä lisääntyisi, olkoonkin, että teen kaikkeni ja pysyn näissä kahdessa jotka meillä jo on. Kauhea vauvakuume on ollut jo monta kuukautta, mutta yritän tolkuttaa itselleni, että jokaiselta äitiltä puuttuu aina se yksi vauva. Ehkäisyä en edes harkitse vielä lopettavani.



Mutta joka tapauksessa, mä sitten mieheltä kysyin, että kumman hän mieluumin tahtoisi, kun meillä siis on jo tyttö ja poika, mies ei harkinnut sekuntiakaan kun totesi, että pojan hän tahtoisi ja itse olen samaa mieltä. Tyttö olisi aivan yhtä tervetullut, mutta kyllä sitä aina jompaakumpaa on toivonut. Poika on niin paljon jämptimpi eikä sellanen turhankitisijä mitä tytöt ovat, mulle sopii pojat paremmin, vaikka tyttöä kovasti toivoisin ellei sellaista jo olisi :)



Mä en ymmärrä, miksi vauvakuume tarvii tulla, kaikki järkisyyt pistää vastaan ja lujaa, nytten tullaan taloudellisesti ihan kivastikin toimeen, mutta se kolmas vauva aiheuttaisi sitten paljosta luopumista, vaikka toisi se paljon mukanaankin.

Lisäksi mietin, jaksaisinko enää sitä kolmatta, välillä tuntuu, että voimat loppuu jo noiden kahdenkin kanssa. Kaikki pitäisi taas ostaa vauvalle ja talostakin loppuu tila, kulut nousisivat huimasti. En mä tiedä, toivon kovasti, että vauvakuume menee ohi.

Juu, mäkin koitan kovasti miettiä muita asioita.

Kuten katella meille uutta kotia, jossa olis neljä makuuhuonetta :)

Ja mies kattelee autoa, johon mahtuis kolme turvaistuinta taakse hyvin... eli taitaa hänelläkin kuumetta olla!



Mulla on syksyksi lisäopintoja, joten silloin varmaan saan ajatukset muualle.



Ja kun lapset aloittavat päivähoidon taas kesän jälkeen ja me palailemme työhön ja normaali arki muutenkin alkaa, niin voihan olla, että tämä vauvahaaveilu vähän heikkenee. Tai sitten se siitä vaan lisääntyy, että sais jäädä kotiin....



Esikoinenkin tuossa totesi, että " äiti, haluaisin vielä yhden pikkusiskon" ! Vaistoaakohan se, että haaveissa on?



Kuulumisiin



T.Jaffa

" Tuu kirjoittelemaan tuonne haaveilijoiden höpinäketjuun, kaikki juttuseura on tervetullutta....mutta kovasti nyt painotan tekstisi lukeneena että älä vaan salaa, miehesikin niin nuori että enpä tiedä miten osaisi ottaa... pitkällä ja naisellisen kavalalla painostuksella me niitä miestenkin mieliä käännetään=)"



Kiitti kutsusta Hapsumuru :)



Joo enmä nyt ihan tosissaan voisi tollasta salata. Ja tajuan senki et oon tosi nuori ja elämä viel ihan kesken.Luultavasti paljon paremman elämän pystyisin sille lapselle antamaan sittenkun oon vähän vanhempi ja opiskelut käyty. Kuhan tässä haaveilen et mitäpä jos ;)<3

meillä on ollut " huonoäitipäivä" . hermostun herkästi ja itken jälkikäteen kun huusin lapsille... onpa ollut epäonnistunut olo, ja ekaa kertaa pariin kuukauteen itselläkin tunne että ei lisää lapsia!



tosin tunne oli hyvin ohimenevä ja sai alkunsa kun itkeä tillitin ettei mikään mene oikein. ajattelin et ei voi hankkia lisää jos ei pysty kahtakaan hoitamaan.



onneksi vähän ehti jo härdelli helpottamaan tähän mennessä päivää.



olen kyllä huomannut että mulla tämä vauvakuume ottaa hermojen päälle. mieli on kireällä vähän väliä, hormonit hoitaa jo näin etukäteen mielialavaihteluja=P



vauvakuumeen tuoma toinen ongelma on se etten meinaa muistaa ehkäsypillereitä aamuisin! heh sillähän kuumeesta tietenkin pääsisi mutta enpä usko että mies hirveästi ilahtuisi...





kurjaa tuo että ulkopuoliset noin vahvasti osoittavat että lapsen pitäisi jotenkin olla tiettyä sukupuolta. meille ainakin on se itse LAPSI se tärkeä. ja niinkuin aiemmin taisin jo mainita ei meillä edes ole tällä hetkellä erityisiä toiveita kummastakaan.



mutta juu...osaavathan nuo ulkopuoliset kommentoida. minun anoppini on päästellyt suustaan paljonkin lämpimiä ajatuksia...

esikoisesta kysyi mieheltäni: pitäisikö tosta sitten onnitella?

tokaa ei oikein kommentoinut, ei siis myöskään onnitellut...

nyt kun keväällä luuli (oletti auton vaihdon takia) että odotetaan, ja mieheni korjasi että ei odoteta niin hän siihen että " hyvä! mä jo ajattelinkin että jumalauta sentäs! "



se on ihana tollasta kuunnella vieressä kun on juuri tunnin kuunnellut kahvipöydässä hehkutusta mieheni siskon lasten tekemisistä...



mitäs muiden perjantaihin? miten on viikko sujunut? joko miehet käännytetty?

Teillähän Kaisa vaikuttaa lupaavalta! Ei miehet jaksa kauaa kortsujen kanssa pelailla :)



Harmillinen tilanne Hapsumuru, kannattaa varmaan pitää vähän matalampaa profiilia, mies varmaa haluaa miettiä asiaa kaikessa rauhassa. Meillä ainakin tilanteet helposti kärjistyy jos painostan miestä.



Laihdutusprojekti ei oikein edisty. Oltiin miehen kanssa risteilyllä hääpäivän kunniaksi ja tuli syötyä. Oli kyllä tosi ihanaa olla ihan kahdestaan. Tallinnassa oli ihana ilma, ehti siitäkin nauttia vaikka oli kiire shoppailla. Maltoin jättää vauvan vaatteetkin rauhaan.



Sitten vielä sunnuntaina oli esikoisen 3v synttärit ja kakkua tuli syötyä ja otinpa sitä vielä evääksi töihin. Mun pitäis ottaa itseäni niskasta kiinni ja aloittaa lenkkeily. Töissä alkaa jumpat vasta tän kuun lopussa joten jotain pitäis keksiä.



Nyt täytyy alkaa vielä soittelemaan päiväkoteihin. Lapsien pitäisi aloittaa hoidossa ensi vuoden puolella. Meidän lähellä olisi yksi hyvä kunnallinen mutta se on kamalan iso ja pelkään että tytöt joutuvat aivan eri puolille taloa. Mietinnässä on vielä yksityinenkin. Onneksi mies on vielä kotona tän vuoden loppuun.

mulla viikonloppu mennyt ihan mukavasti.. vaikka mitään lupia ei ole heltynytkään... mekin ollaaan puhuttu välillä nimistä ja ihan hyvin mies on niihin keskusteluihin suhtautunut... näin eilen pitkästä aikaa vanhoja kavereita, ja sellasta... huomenna alkaa työt eripaikassa kun mitä oon tänä kesänä ollut ja se vähän jännittää... joten ajattelua riittää... niinja töppösiäkin on tullut neulottua... innolla odottelen koulun alkua, kaksi viikkoa niin se startttaaa..... vauvaprojekti on tällä hetkellä meidän suhteessa " seisakilla" , joten haaveiltavaa riittää...=) tällästä tänne...

Viikonloppu on täällä mennyt ihan kivasti, paitsi itsellä on ollut välillä hermot vähän kireällä, mutta ei tällä kertaa johdu vauvajutuista. :) Miehen kanssa tuntuu menevän taas vaihteeksi paremmin kuin aikoihin, mutta vauvasta ollaan puhuttu vain ohimennen jotain pientä..



Vähän edistystä meillä on kuitenkin tapahtunut! Vihjailin tuossa yksi ilta, että pillerit ovat lopussa ja kysyin ihan suoraan, että voidaanko vaihtaa kumiin, että elimistö saisi olla vähän aikaa rauhassa niiltä " myrkyiltä" ennen kun sitten jossain vaiheessa aletaan sitä lasta yrittämään.. No, mieshän suostui sellaiseen, että hän puolestaan hoitaa ehkäisyn! Ja tarkoituksena on, että hän kun on valmis, niin hän sitten jättää ehkäisemisen! Mä oon niin onnellinen tästä pienestäkin edistyksestä! Mulla on halut ollut jonkin aikaa hukassa, kun olen vain märehtinyt sitä, kun ei saa mieheltä mitään vastakaikua, mutta nyt ovat siis halutkin palanneet! ;)



[B]hapsumuru:[/B] Aika ikävästi miehesi käyttäytyi saunassa, mutta luulen kyllä, että teillä on aika samalla tavalla kuin meilläkin, eli mies haluaa vaan rauhassa mietiskellä asiaa. Minä olen nyt pari päivää osannut olla painostamatta, ja on jotenkin itselläkin parempi olla. Meillä kyllä mies tietää, millä sivuilla kirjoittelen, mutta eipä siitä sen enempää puhetta ole ollut. Enkä sitä millään tavalla ala peittelemään. Toisaalta en kyllä halua, että mies näkee mitä minä tänne kirjoittelen.. ;)



Minulta pääsi tässä yksi päivä kaupassa itku, kun näin niin suloisen ja pienen vauvan... Otin miestä kaulasta kiinni ja sanoin, että minäkin tuommoisen haluaisin.. Mies katsoi vain suloisesti, ja sanoi, että kyllä me sellainen vielä hankitaan! Tää on nyt kyllä niin onnessaan täällä! :) Toivottavasti se ei ärsytä teitä muita..



Minä en vielä ole ruvennut laskemaan kiertoja, kun on tässä viime aikoina ollut vähän sekaisin, niin odottelen ainakin seuraavia kuukautisia, niin näkee vähän missä mennään..



[B]ttiuhti:[/B] Uskon, että tiedän miltä susta tuntuu. Itselläni alkoi vauvakuume kans hyvin nuorena, joskus 16-vuotiaana kun aloin seurustella nykyisen mieheni kanssa. Mutta siitä olen näin jälkikäteen onnellinen, etten lasta saanut ihan niin nuorena. Ymmärrän kyllä, ettei sitä sillä hetkellä osaa suhtautua asiaan sillä tavalla, enhän minäkään osannut. Joten minun puolestani olet tervetullut tänne meidän joukkoon haaveilemaan!



Täällä myös pitäisi aloittaa se laihdutus jossain vaiheessa... Mitenköhän sitä saisi itsensä motivoitua siihen..?



Mulla muuten kanssa helpottaa kummasti, että saa tänne kirjoitella samanhenkisille ihmisille, niin ei tarttee miestä koko ajan näillä jutuilla ahdistella... Luulen, että sen takia mieskään ei jaksa valittaa mulle siitä, kun kaiket päivät roikun netissä.. Hän saa sitten olla omissa ajatuksissaan sen aikaa.. ;)



No mutta, johan tässä tulikin lörpöteltyä tälle päivälle!



mulla ei tosin vielä ole lapsia, mutta jos sukupuolen saisi etukäteen tietää, niin miksi en haluaisi... yleensäkin oon sellainen että haluan tietää kaikesta mahdollisimman paljon jo etukäteen esim,just seuraavan lukukauden opnnoista vaikka välissäkin on vielä yksi... mutta jos mies ei halua tietää vauvan sukupuolta etukäteen, en minä sitä vaatimaan ala.... mutta juuri kysäisin ja vastaus oli " ettei kai siitä mitään haittaakaan ole..." toivoisin saavana joskus kaksi lasta pojan ja tytön.. mutta jos ne ovat samaa sukupuoltakin niin tervetulleita ovat silti molemmat.... olen miettinyt myös sitä, että mitä tekisin jos saisin tietää odottavani vammaista lasta.. varmaankin pitäisin hänet silti, sillä en voi tietää että saisinko enää tulevaisuudessa muita lapsia ja lapsettomaksi en haluisi jäädä... mutta sukupuoli asiaan uudelleen... jos rakenneultrassa ja muissa raskaudenseurantaan liittyvissä ultrissa ei sukupuolta näkyisi, niin en varmaankaan ilman mitään muuta syytä menisi 4d ultraan....että tälläisiamietteitä... ajatukset ovat tällähetkellä muutossa, töissä ja VAUVOISSA... ne on niin ihania.. tuli taas huomattua se kun kävin tapaamassa ystävääni ja hänen 6 vk:n ikäistä vauvaa....=)

meillä juuri eilen oli keskustelua tästä voiko sukupuolen kysyä vai....

lähti siitä kun rupesin nimiä suunnittelemaan, tytölle keksittiin, pojalle jäi vähän mietintään... mies sanoi ettei saisi sitten etukäteen kysyä sukupuolta.... mä oisin kyllä halunnut tietää, mutta taivun varmaan tuohon, varsinkin jos kaikki menee hyvin...



ekasta me ei tiedetty, tokasta tiedettiin rv 24.



haavetta ei oikeastaan ole kummastakaan, asiaan varmaan vaikuttaa kun on jo kumpikin, viimeksi molemmat toivottiin tosi vahvasti tyttöä, ja iloksemme saatiinkin.



miehellä on siis 5 poikaa ja 1 tyttö eli pidän vähän todennäköisempänä sitä että tulisi poika...vaikka eihän sitä ikinä tiedä...

Huonosti nukuttu yö takana, nuorempi valvotti, on kait hampaita tulossa. Mies kyllä hoiti pientä ja minä sain nukkua jotta jaksoin aamulla lähteä töihin. Eilen isompi kiukutteli eikä taas oikein tuntunut mikään sujuvan.



Me ollaan Jaffa myös saatu vastaavanlaisia kommentteja kun on kaksi tyttöä. Eräs ystäväparisiskunta on monesti mm. että heidän ei tarvitse enää lapsia hankkia kun heillä on jo molemmat, heille oli tulossa toinen jolloin mies totesi että ei se mitään kunhan se on poika (no tyttö tuli) ja mielestäni nämä kommentit on sanottu sillä äänenpainolla että ei voi käsittää muina kuin piikittelynä.



Toista kun odotin monet sanoivat että no jos se poika tulisi nyt, totesin vaan että tyttöä toivotaan sillä meille oli aivan sama kumpi tulee. Varsinkin anoppi ärsytti vaikka muuten mukava ihminen onkin :) Saa nähdä minkälaisia kommentteja tulee jos tämä kolmas saa sitten joskus alkunsa.



Me ollaan miehen kanssa lähdössä tänään 5-v hääpäivän kunniaksi risteilylle. Ihanaa olla vaan kahdestaan. Hyvät viikonloput!

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat