Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija

Nähkääs, lapselle on tärkeää juuri se, tekivätkö vanhemmat VALINNAN erota, vai eivät.

Sivut

Kommentit (30)

Itse ainakin toivoisin, että vanhempani olisivat VAAN eronneet kuin että isäni kuoli, kun olin 15 vuotias. Isän kuolemasta nyt jo 20 vuotta ja yhä äiti, sisarukseni ja minä kaivataan isää. Jos vanhempani olisivat eronneet(tosin heidänliittonsa oli niin hyvä että eroa ei mietitty), saisin tavata vielä isäni, mutta nyt en. Ero on paljon pienempi paha kuin kuolema, näin omakohtaisesti koettuna!

Minun lapseni ovat menettäneet isänsä, äkisti, ilman " ennakkovaroituksia" .

Olen lopen kyllästynyt eronneisiin, jotka toivoo, kun heilläkin olisi näin ja ihmisiin jotka ap:n tapaan vertaa avioeroa isän tai äidin kuolemaan.

Lapselle EI todellakaan ole helppo ymmärtää, miten vanhempi vain katosi, sanomatta mitään, selittämättä, hyvästelemättä, halaamatta..

Monen ikäisiä lapsia on minullakin ja ikäkään ei tästä tee helppoa.



Jokainen toki surrut tavallaan.

Mutta menkää nyt hyvät ihmiset itseenne.

Kuoleman jälkeen ei ole MITÄÄN, mitä kuollut voisi perheensä eteen tehdä tai perheelleen antaa.



Jäljelle lapsille jää vain hurjan suuri aukko, jonka meilläkin vain se oikea isä olisi voinut täyttää.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

jos joku rakas ihminen poistuu yhtäkkiä elämästä lopullisesti ja hänelle ei koskaan enää voi saada edes sanaa, kysyä häneltä mitään tai nähdä edes vuosien kuluttua vilausta hänen kasvoistaan...



niin onkohan se kauhian helppoa avioerolapsen tilanteeseen verrattuna?

ei pidä lainkaan yhteyttä ja asiasta muodostuu tabu perheeseen niin silloin varmasti rakkaan isän kuolema ja lämmin muistaminen on helpompi paikka lapselle. Helpompi ymmärtää ettei isä voinut kuolemalle mitään, isästä voidaan puhua ja hän on kaunis ja rakas muisto.



mutta silti normaali avioero missä molemmat vanhemmat säilyttävät suhteen lapsiin ja pyrkivät asialliseen kanssakäymiseen keskenään, on lapselle paljon helpompi paikka kuin vanhemman kuolema.



Pahinta lienee vanhemman kuolema, missä jälelle jäänyt vanhempi menettää otteen elämään. Asiasta ei puhuta ja lapsi joutuu itse vanhemman osaan huolehtimaan perheestään ilman että saa läpikäydä maa tuskaansa. Näitäkin tiedän enkä voi kuvietlla vertaavani tuota tilannetta vanhempien avioeroon.

erota, on yleensä lapsen edun mukaista.

Vanhemmilla on oikeus VALITA ero huonon parisuhteen/pahan olon vuoksi.

Lapsi ei traumatisoidu avioerosta, jos hänen tarpeitaan kuunnellaan ja hänet otetaan huomioon, kuten ennenkin.



Kuolema sen sijaan hämmentää meidät aikuisetkin lopullisuudellaan ja lapsen ajantaju ja ymmärrys ei riitä jäsentelemään sitä.



Kuolemaa ja eroa on täysin TURHAA rinnastaa. Niillä ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa.

Jonkinlainen mielikuva ja yhdessä eletty elämä kuitenkin voivat auttaa isompaa lasta jatkamaan elämäänsä.



Mutta poissa mikä poissa, kyllä minäkin olen monissa elämäni käännekohdissa (naimisiin meno, valmistuminen, lasten syntymät) tuntenut haikeutta siitä, ettei minulla ole ollut mahdollisuutta jakaa niitä isäni kanssa. Mutta minulla on kuitenkin ollut isä ja muistan hänestä jotakin.



t: 18



Vierailija:

Lainaus:


hän kyllä kärsi suuresti siitä, että oli menettänyt jo vauvaiässä isänsä, eikä tätä ehtinyt tuntemaan lainkaan.




Vierailija:

Lainaus:


Eli tietenkin lapselle on parempi olla isänsä kanssa, mutta lapselle saattaa isän kuoltua jäädä isästä sankarimainen mielikuva, ja hyvä, yhteinen mielikuva yhdessä äidin kanssa. Se yhdistää.



Mutta avioero on lapselle paljon paljon vaikeampi ymmärtää. Miksi vanhempani eivät voi olla yhdessä?



ap




omat vanhempani erosivat minun ollessani jo 17v, sisaruksistani nuorin tuolloin 8v. kaikki 6 ymmärsimme kyllä miksi vanhemmat erosivat ja olimme jo useamman vuoden odottaneet tuota ratkaisua.



Nyt kun veli kuoli en vieläkään voi ymmärtää miksi noin kävi. Ei sitä ymmärrä muut sisarukset eikä vanhempanikaan. sen enempää kuin siskon 7v poika miksi enoa ei enää ole.



vaikea uskoa että avioero voisi olla tuon pahempi paikka.

Oma isäni kuoli ollessani vielä lapsi. Olin kuitenkin tarpeeksi vanha ymmärtämään kuoleman lopullisuuden, toki asia oli silloin vaikea kestää ja ymmärtää. Vuosien kuluessa on ollut mielenkiintoista huomata, miten aika kultaa muistot. Vaikka rehellisesti muistankin, että minulla oli hyvä ja läsnäoleva isä, niin tuo mielikuva on vuosien aikana vain vahvistunut. En nimittäin muista mitään negatiivista isästäni enää, vain pelkkiä hyviä asioita. Aikuisen järki sanoo, että myös pettymyksiä on täytynyt tulla, mutta niitä ei vain muista. Isä säilyy ikuisesti nuorena ja hymyilevänä. Äitinikään ei koskaan puhu isästäni mitään pahaa, vain aina kehuu kuinka upea ihminen hän oli.



Että tässä mielesssä ymmärrän nuo sota-aikojen sankarivainajaisät, heitä voitiin surun yhteydessä myös kunnioittaa suurina sankareina. Isän auktoriteettiin voidaan vedota myös hänen kuolemansa jälkeenkin tyyliin " sinun isäsi olisi tehnyt näin" .



Vierailija:

Lainaus:


Eli tietenkin lapselle on parempi olla isänsä kanssa, mutta lapselle saattaa isän kuoltua jäädä isästä sankarimainen mielikuva, ja hyvä, yhteinen mielikuva yhdessä äidin kanssa. Se yhdistää.



Mutta avioero on lapselle paljon paljon vaikeampi ymmärtää. Miksi vanhempani eivät voi olla yhdessä?



ap




Eli tietenkin lapselle on parempi olla isänsä kanssa, mutta lapselle saattaa isän kuoltua jäädä isästä sankarimainen mielikuva, ja hyvä, yhteinen mielikuva yhdessä äidin kanssa. Se yhdistää.



Mutta avioero on lapselle paljon paljon vaikeampi ymmärtää. Miksi vanhempani eivät voi olla yhdessä?



ap

ole kokenut läheisen nuorehkon ihmisen äkillistä kuolemaa. Siksi hän ei ymmärrä miten älyttömän vertauksen hän tekee.



t. molemmat kokenut

gi sanoi että se on aivan eri asia. Ne miehet olivat sankareita perheessä. Valokuvakeskeisellä paikalla ja surtiin. jne. Eri asia kuin " pääsinpäs mokomasta luuserista- asenne"

mukana. Kuolemassahan tämä poistuu kokonaan.



Oliko tarkoitus jotenkin sanoa, että kuolema on parempi kuin avioero?



Siis eroa miettivät siis sunnittelmaan puolison murhaa!!!

vanhempien avioero on lapselle pikkujuttu orvoksi jäämiseen verrattuna. Avioeron jälkeen hän tapaa yhä molempia vanhempiaan ja parhaassa tapauksessa vanhempien välit paranevat huomattavasti. Lapsi saa kaksi toimivaa kotia ja lämpimän suhteen molempiin vanhempiin. Vaikka ehjä koti haloaakin, jää hänelle molemmat vanhemmat ja mahdollisuus rakentaa tulevaisuus näiden kanssa.



Vanhemman kuolema taas on peruuttamaton asia, suhde katkeaa lopullisesti. Suuri suru, ikävä ja ahdistus kun ei näe toista enää koskaan. Kieltämiset sun muut. olen itse tämän kevään aikana menettänyt veljeni enkä usko pystyväni edes kuvittelemaan miltä tuntuu lapsesta joka saa samassa tilanteessa saattaa oman vanhempansa hautaan.



Jos lapseltani joskus hajoaa ehjä koti niin paljon mielummin avioeron kuin vanhemman kuoleman kautta.

Onhan se nyt lapsen kehityksenkin kannalta eri asia, jos on positiivinen mielikuva isästä ja tunne, että äiti rakasti häntä, kuin jos vanhemmilla on riitaisa avioero takana. Lapsi ei ymmärrä koskaan, miksi äiti ei ole isän kanssa. Kuolema tekee sen ymmärrettäväksi kuitenkin.

Sivut

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat