Vierailija

Nyt ois hyvät neuvot kalliit...



Oon aivan tuhannen väsyny ton 2-vuotiaan nukahtamiseen. Tai siis se ei nukahda. Pari tuntia pyörii aina tuolla, ei nukahda vaikka ois kuinka väsyny. Eilen nukahti illalla 22.30 vaikka oli väsyny jo 20 kun laiton petiin.



Tyttö hyppii ja riehuu ja ihan selkeästi pelaa mun kanssa. Sukeltaa aina peiton alle jos oon tulossa sitä ojentamaan. Vihaan sitä naurua.



Oon kokeillu jo kaikke mitä on tullu mieleen: oon yrittäny olla vieressä silittämässä, tai edes vahtimassa ettei karkaa sängystä, mutta sillon se rieuhuminen vasta alkaakin.



Ainut keino millä oon saanu sen pysymään sängyssä, on se et karjun sille ja tyttö alkaa itkemään, kun on niin väsynykin. Mutta se ei pitemmän päälle oikeen toimi.



Nyt alkaa olla tilanne se, että tää 4 tuntia päivässä alkaa ottaa tän äidinkin voimille niin että äiti nukahtaa ennen lasta. Ei muuten auta sekään, että lapsi näkee että mä nukun. Se juoksee täällä ympäri kämppää tai pomppii sängyssä.



Aiemmin tää neiti nukahti aina ihan helpolla. Annoin vaan pusun ja jätin sänkyyn.



Tekis mieli jättää se lapsi tänne yksin ja painua ite pihalle oottamaan että show on ohi. Mä en oikeesti nyt keksi mitä tekisin. Ai niin, oltiin just tossa reissussa ja kaikki mummut ja papat ja puolituntemattomat täditkin sai ton lapsen unille ihan hetkessä. Eli toi lapsi nyt kokeilee mua jotenkin, mutta sanokaa mitä mä voin tehä.

Sivut

Kommentit (59)

Meillä aika auttoi. Välillä on kausia, että nukkumisessa on ongelmia, välillä sujuu hienosti. Juuri tuossa iässä oli erityisen hankala kausi. Meillä rauhoituttiin hämärään huoneeseen ja samalla katseltiin videolta tuttua lastenohjelmaa. Siihen lapsi sitten lopulta nukahti. Nukuin itse ainakin alkuyön patjalla lapsen kanssa. Vähitellen siirryin itse huoneesta pois ja lapsi nukahti ohjelmaan. (varmaan toisilla toimii unimusiikki ym) Välillä on ollut kausia, että pitää istua vieressä kunnes nukahtaa. Meillä se karjuminen ei toiminut, koska tempperamenttinen taapero kiihtyy liiaksi rauhoittuakseen lainkaan. Esikoinen ei ole koskaan nukahtanut itkuunsa ja pahaan mieleen. Nyt on menossa sellainen kausi, että lapsi nukahtaa itsekseen omaan sänkyynsä. Ikää 3v 1kk.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

" nyt nukkumaan niin huomenna leikitään" ja sitä tyttö jäi toistelemaan sänkyyn. Mutta eipä toimi mulla toi...



Kai tää on sit vaan jotain tällasta protestivaihetta muutenkin, kun kyllä se tyttö metakan osaa mulle nostaa muulloinkin...



ap

Mutta koskaan ei ollut ennenkään nukahtanut helposti. Sit kaksivuotiaana meillä alkoi jo helpottamaan, eli alkoi nukahtamaan 30 - 45 minuutissa. Ja se tarkoittaa meille helppoa. Kaikki on suhteellista.

Tähän asti lapsella on ollut pari unikaveria. Nyt se vaan leikkii niillä siellä sängyssä ja hakee kopasta lisää leluja heti kun mun silmä välttää.



Pitäiskö siltä ottaa ihan kaikki lelut sieltä pois? Ei olis sit mitään millä leikkiä. Tai kai toi tyttö leikit keksis peitolla ja tyynylläkin...



ap

Hän sai oman huoneen 1-vuotiaana. Tykkää lukea iltaisin. Sääntö on, että ei syödä eikä poistuta sängystä hampaan pesun jälkeen.



Jätä sille pikkuvalo ja lukemista. Leikkii aikansa ja nukahtaa. Ovi lukkoon, jos suinkin pystyt järjestämään huoneen. Eka istut muutaman viikon oven takana vahdissa ettei poistu, kannat sänkyyn, et puhu mitään, mutta anna pikku valon ja kirjojen olla sängyssä. Sit myöhemmin ovi kiinni + lukkoon, jos poistut vessaan tms.



Mutta sepäs juuri onkin, kun en vaan keksi että mitä tekisin. Kaikki järkeenkäyvät vaihtoehdot toi lapsi vaan torpedoi. Nytkin on kulunu se 2,5 tuntia siitä kun laitoin sen sänkyyn ja tuolla se vaan leikkii.



Kokeilin jo sitäkin, että pidän siitä kiinni ja pistän sitä vaan väkisin pitkäkseen, mutta ei siitä vaan tullu mitään. Vai köytättekö te lapset joillain kahleilla vaakatasoon vai?



ap

On kyllä ollu pinna tosi kireällä tällä mammalla tän takia. On ollu aika luksusta tottua siihen, että mulla on iltaisin ja päiväuniaikaan muutamia tunteja sitä kuuluisaa omaa aikaa. Ja nyt on kiva huomata, että mä olen niin väsyny, et meinaan nukahtaa ennen lasta. Ja kuka sitten täällä pyykkää ja tiskaa ja tekee opiskeluhommia? Ei kukaan.



Taidanpa viedä tästä lähin lelukorit vessaan uniajaksi... Eipä houkuta siinä.

ap

Olen jo oppinut myöntämään itselleni, että minulla vaan sattuu olemaan hankalampi lapsi nukkumisien suhteen. Ärsyttää nuo säännölliset rutiinit-ohjeet, meillä ei niistä ole koskaan ollut hyötyä. Lapsi on vaikea niin on. Olen hyväksynyt sen ja ymmärrän sen vasta nyt, kun toinen lapseni on päinvastainen nukkuja. Ja samat metodit, rytmit ja rutiinit olleet kummallakin.

Sun ei oo tarvinnut edes miettiä, miten lapsi nukutetaan. Ja nyt se on sitten alkanut kokeilemaan rajojaan, etkä sinä ollut valmistautunut. Sillä eihän sulla ollut aiemmin mitään tarvetta siihen. Lapsi pääsi hiipimään kulman takaa ja suoraan niskan päälle.



Nyt sun on paras vaan hyväksyä se, että lapsen nukkumaan laittaminen vaatii työtä. Kuinka kauan se jatkuu niin, jää nähtäväksi. Mutta lapset eivät todellakaan ole robotteja, jotka toimivat takuuvarmasti aina samalla tavalla. Ne on eläviä ihmisiä, joissa tapahtuu kehitystä ja kehityksessä on erilaisia vaiheita. Tää vaihe vaatii sinulta fyysistä työntekoa. TArvit vaan voimia.

Heillä oli sama ongelma. He tekivät lopulta niin, että kantoivat lapsen vaan kylmän viileästi takaisin sänkyyn. Homma toistetaan niin kauan kuin on tarvis. Metodi kuulemma toimi loistavasti neljäntenä iltana lapsi nukahti itsenäisesti omaan sänkyyn. Ensimmäisenä iltana lapsi tosin piti palauttaa sänkyyn yli 100 kertaa! Toisena iltana sitten n. 30 kertaa ja kolmantenakin iltana jokunen kerta.



Heillä homma loppujen lopuksi kuitenkin toimi.

Vinkkejä täältä voi saada, mutta mikään vastaus ei ole sen suurempi totuus. Jokin pelaa yhdellä äiti-lapsi-parilla, mutta sama ei sellaisenaa tuota tulosta toisilla.

Meillä oli tuollainen lapsi. Sille ei ihan oikeasti voinut mitään. Otan osaa, hän on kenties muutenkin jääräpäinen. Meillä ainakin. Nyt lähes 5-vuotiaana menee nukkumaan hyvin. Pidettiin 4-vuotiaana tarrataulua. Kun sai tarrat täyteen, sai palkinnon.



Toinen lapsi taas kömpii itsekseen sänkyyn, ei ikinä kiukuttele moisen asian - ah nukkuminen on kivaa - kanssa.



Tässä sinulle vinkki: älä syyllistä itseäsi, että et osaisi nukuttaa lasta. Se ei ole sinusta kiinni. Raivo laantuu edes vähän, kun ei tarvitse kaiken päälle syyttää vielä itseäänkin.

Pidät sitä lasta siellä sängyssä kiinni kaks viikkoa. Siinä ajassa usein jo näkee toimiiko se vai ei. Jotkut lapset vaativat pidempäänkin ennen kuin uskovat, ettei vastaan tappelu auta.

Älä menetä malttiasi, koska lapsi tuntuu sitä juuri hakevan. Palautat vaan sänkyyn ilmeettömänä ja puhumattomana vaikka 100 kertaa jos on tarpeen. Parin yön jälkeen pitäisi helpottaa.

Eikä ole toimineet kuin hetken kunnes tulee uusi kausi ja lapsi heittäytyy hankalaksi. Jokaisen pitää keksiä itselle sopiva tyyli toimia, meille on myös vieressä nukuttaminen koitunut helpotukseksi vaikka melkein 2 vuotta oltiin nukuttamatta.

Aina kun lapsi nousee pois sängystä seuraa rangaistus -> istumaan mietintäpenkille (tylsä, virikkeetön paikka). Kun on miettinyt, niin sänkyyn. Ja sama toistetaan niin monta kertaa kun on tarpeen.



Tavoitteena pitää olla aluksi, että pysyy omassa sängyssä. Sitten voi edetä muihin käytöshäiriöihin (pomppiminen, huutelu yms.)

Ensin menin viereen makaamaan, kunnes nukahti, mutta se ilta jäi tosi lyhyeksi, kun pieni taapero taisteli untaan vastaan. Sitten päätimme laittaa oven lukkoon, koska muuten karkaili. Jos leikki varoitusten jälkeen otimme sähköt huoneesta, ettei voinut pitää valoja. Nykyisin ei tarvitse enää sulkea ovea välttämättä. Jos pyytää jättämään oven auki jätämme, mutta, jos karkaa niin ovi menee lukkoon.

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat