Seuraa 

Meillä 3v5kk tyttäremme ei ole suostunut pariin viikkoon nukkumaan omassa huoneessaan. Pelot alkoivat mökillä, jossa alkoi pelkäämään pimeää metsää ja mörköjä ja kummituksia. Mökillä nukkuikin vanhempien välissä ja yritimme kyllä hälventää pimeän ja mörköjen pelkoa selittämällä ettei pimeää tarvitse pelätä ja ettei mörköjä ja kummituksia ole olemassakaan.

Tyttäremme on vuoden verran nukkunut omassa huoneessaan ja pikkuinen yövalo palaa sekä jompikumpi vanhemmista makoilee sängyn vieressä silitellen nukahtamiseen asti (joka sujuu ylensä aika nopeasti).

Nyt menee kyllä omaan sänkyynsä, mutta sitten alkaa itku ja anelu vanhempien sänkyyn. Totta kai olemme hänet sitten vanhempien sänkyyn ottaneet, mutta mietin vain pitäisikö tiukemmin painottaa omassa sänkyssä nukkumista vai vaan odottaa tämän vaiheen ohimenoa....



Yötutti oli käytössä loman loppuminseen asti (olimme sopineet yhdessä näin) ja eilen jätimmekin sille hyvästit (veimme oraville metsään). Toki tutin jättäminenkin harmittaa, mutta yöunet neiti nukkui kyllä tyytyväisenä vanhempien sängyssä viime yönäkin.



Eli onko jollain vastaavia pelkoja ja miten olette niitä yrittäneet hälventää?



Helinä-keiju

Kommentit (5)

hyvistä vinkeistä. Taidanpa lähestyä tuota mörkö-asiaa lapsen näkökulmasta :-) Ja lisätä tuota valon määrää.

Viime yönäkin nukuttiin perhepedissä. Asiaan toki vaikutti se, että aloitamme tapetoinnin tyttären huoneessä, joten huone piti tyhjentää. Yritin eilen psyykata neitiä, että kun ihana prinsessahuone katoksineen on valmis, niin kyllähän prinsessa siellä haluaa nukkua.

Yötutista luopuminen ehkä vaikuttaa kaiken taustalla.



-Helinä-keiju-



Sain viimeisen vinkin siskoltani ja kokeilin itsekin...TOIMI! ...ainakin meillä. Eli jos ja kun lapsi pelkää mörköjä niin on ehkä turha väittää ettei niitä ole koska hän on jostain saanut päähänsä että niitä on. Itse koitin ensin jutella möröistä ja kysellä minkälaisia ne ovat jne. Sitten kannattaa koittaa tehdä möröistä positiivinen asia eli esim meillä tehtiin niin että naureskeltiin möröille yhdessä ja sitten keksittiin että yhdessä lukollisessa komerossa asuu kiva pieni mörköperhe ja siellä on yhtälailla äiti, isi, pikku poika ja tyttö ja kohta niillekin syntyy pieni mörkövauva... tällaista mukavaa tarinaa että pystyy samaistua siihen mörköperheeseen... Enää möröt eivät olekaan yhtä pelottavia. Ja jos kuitenkin vielä pelkää, kannattaa lapsen huoneeseen jättää valot palamaan yöksi tai ainakin kunnes lapsi on nukahtanut (ja miksei rauhoittavaa musiikkia tai jopa mukavia rallatuksia, lastenlauluja ehkä jopa omia nauhoituksia, siis omaa puhetta ja lapsen puhetta, iskän puhetta... Jotain joka pitää ajatukset pois möröistä)



Meillä toimi tämä: Ensin juteltiin asiasta, sitten tarkistin aina lasten huoneen eli kurkin peppu pystyssä lattialla tarkistaen sängyn aluset sitten kurkin komerot yms... Lopulta toteamus ettei täällä ole mitään mörköjä ja että meijän koirat kyllä pitää huolen siitä ettei niitä tule. Tätä muutama kerta mutta kun edelleen illasta toiseen poika kertoi että mörköjä on huoneessa sängyn alla, päätin löytää yhden (tämä siis se siskoni vinkki) ja heittää sen pois. Pojallamme oli hauskaa ja tyytyi sinä iltana siihen että äiti oli kova jätkä ja heitti mörön pois. Seuraavana päivänä mörkö tuli myös keskellä päivää ulkona omassa kotipihassa piinaamaan poikaamme jolloin huusi apua ja minä meni sitten ja nappasin möröstä kiinni oikein kovaa ja nuhtelin sitä ja pidin puhuttelua ja sitten kävin heittämässä sen pihan roskapönttöön. Se auttoi taas ja vielä siinä vaiheessa kun roska-auto kävi, katsoimme yhdessä kuinka roskisauto vie nyt mörön mennessään kaatikselle eikä sitä mörköä tarvii enää koskaan pelätä!!! Myöhemmin keksittiin yläkerran lukolliseen komeroon asustamaan se kiltti mörköperhe eikä sitä tarvii pelätä. Nykyään ei siis mörköjä pelätä...



Toivottavasti auttaa edes jotkut vinkit, ovathan ne toki jotkut ristiriidassa toistensa kanssa mutta toisaalta lapset eivät välttämättä sitä tajua ja toiseksikin koita kerätä omalle lapselle sopivimmat jutut mitä voisitte kokeilla, vain itsehän sen tiedät miten herkästi lapsesi uskoo johonkin asiaan ja miten paljon pelkää.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Mutta tuskinpa sitä edes tarkoitit? ;-)



Yhtälö on kuitenkin vähän hankala, joten ymmärrän, että kyselet muiden kokemuksia. Tyttönnehän on toki vielä kovin pieni, mutta toisaalta ei enää _ihan_ pieni ja tiedän lähipiiristäni monia, joille tuo nukuttaminen on " jäänyt päälle" todella pitkäksi aikaa ja ajan mittaan kyllä muodostunut ihan ongelmaksikin... No, monia nukutetaan eikä se välttämättä ole sinällään mikään ongelma - etenkään silloin, kun se sujuu suht sukkelaan eikä kestä tuntikausia. Itsekin olen " nukuttanut" lähinnä kuopustani, joka nyt on 4,5v ja kyllä ne illat toisaalta sitten " tuhraantuivatkin" siihen: olen nimittäin 3:n yh ja homma meni siihen, että itsekin uupuneena nukahdin siihen nukuttamiseen vääjäämättä enkä sitten ikinä kerennyt tehdä mitään muuta! ;o)



Joka tapauksessa, kyselit siis vinkkejä. Itse urbaanina ihmisenä, vaikka aikuinen olenkin, myöskin vähän kammoan yöllistä metsää, joten voin hyvin ymmärtää tytärtäsi! ;-) Oma nuorimmaiseni pelkää myös aika paljonkin pimeää (ei voi esim. mennä iltahämärissä olohuoneeseen laittamaan valoja, vaikka muu perhe on ympärillä...) ja hän esim. nukahtaa täydessä valaistuksessa. Siis yövalo ei riitä. Enkä ole asiasta viitsinyt " taistella" , vaan käyn sitten sammuttamassa ne valot, kun poika on varmasti nukahtanut (ei herää enää) tai viimeistään, kun menen itse nukkumaan. Poika vannottaa jok' ikinen ilta nukkumaan käydessään, että ethän äiti laita sitten valoja pois ja vastaan aina, että en niin kauan kuin olet hereillä - eli rehellisesti kyllä kerron, että sammutan ne sitten, kun poika on nukahtanut. Meillä kyllä se hyvä puoli, ettei kuopus oikeastaan juuri koskaan herää yöllä - vain jos on sairas. Mutta siis auttaisiko valomäärän lisääminen yhtään? Yövalon lisäksi vaikkapa joku pöytälamppu tms.? Vai liittyykö siihen myös se yksinolo? Itse olen välillä pyrkinyt " psyykkaamaan" vaivihkaa ihan päiväsaikaan tai alkuillasta juttelemalla, miten ihanan rauhallista kaikki yöaikaan on ja miten kaikki eläimetkin käyvät nukkumaan jne. Saattaisipa aiheesta löytyä kivoja satukirjojakin...



No, eipä tästä nyt apua tainnut olla! Luulen, että tilanne helpottaa ajan kanssa, niin päästiin meilläkin jossain vaiheessa varsinaisesta nukuttamisesta eroon, vaikka valot jäivätkin. ;-) Ja yöllinen viereen hiipiminenkin on jäänyt pois... Sitäkin meillä meinaan harrastettiin kyllä. Nyt en edes muista, missä vaiheessa sekin lakkasi.



Ja vielä tuli mieleen, että antakaa tosiaan tytön ensin unohtaa tuttikin kunnolla - sen luopumisesta on vielä niin vähän aikaa. Vaan sinällään lämpöiset onnittelut tutin luopumisen onnistumisesta! Kyllä se muukin suttaantuu yhtä menestyksekkäästi - vähitellen.

En tiedä onko syynä uusi remontoitu huone sydäntapetteineen ja sängyn yllä oleva prinsessakatos, mutta mörköpelko ei ole pariin iltaan ollut mielessä ollenkaan. Tyttö on nukkunutkin omassa huoneessaan ja jäänyt sinne itseasiassa tosi mielellään nukkumaan. Lisäsimme valon määrää eli nukkumaan mennessä kaksi yövaloa palamassa. Mörön pelättimenä toimii lisäksi iso Ossi-nalle, joka murisee möröt pois. Vaikeinta meille vanhemmille on ollut ehkä tasapainoilu asian kanssa mennäkkö mörkö-asiaan mukaan eli onko niitä mörköjä vai ei. Olemme nyt ottaneet sen linjan, että on, mutta ne eivät pääse tytön huoneeseen. eilä niitä tarvitse pelätä. Jäin miettimään, että mörköpelko taisi saada alkunsa osoittain myös Muumimaailmasta, jossa kävimme kesällä ja siellähän oli mörkö vuoren sisällä.



Taitavat olla ikäkauteen liittyviä pelkoja.

Meillä ei olisi toiminut tuo,otetaan mörkö puhutteluun ja heitetään pois, sillä silloin olisin myöntänyt, että niitä mörköjä oikeasti muka huoneessa on...

Meillä ei siis ole mörköjä vaan ne asuvat satumaassa ja muumimaailmassa =) Tyttö on hyvin tarkka siitä, mitä on oikeasti olemassa ja mitä ei.Punahilkan myötä alkoi esim pelkäämään susia ja aina metsän läpi kävellessä sai suurinpiirtein paniikkikohtauksen. Noh vähän sievistellen totuutta, katsoimme yhdessä kartasta, että susia asuu kyllä oikeasti suomessa, mutta hyvin HYVIN kaukana lapissa=)

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat