Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

2-vuotiaan nielemishäiriöt syödessä

Seuraa 
Liittynyt17.9.2015


2-vuotias tyttäreni ei suostu syömään muuta kuin AIVAN SILEÄÄ RUOKAA, eli 5-6 kuukauden soseruokaa (hedelmät/suolaiset) jossa ei ole yhtään muhkuraa. Lisäksi hän syö leipää, banaania muutaman palasen ja nutrician sileitä marjapuuroja (jossa ei ole yhtään muhkuraa).



AInoa omituinen " poikkeus" ovat ranskanperunat ja juustonaksit, joita hän syö mielellään, mutta nehän ovat vain harvolla tarjolla, koska enhän voi syöttää lapselleni pääruokana PÄIVITTÄIN tuollaisia ruoka-aineksia...



Olen syöttänyt hänelle nyt yhden vuoden ajan 8 kk:n soseita, mutta hän ei suostu nielemään ollenkaan, koska ruoassa on " möykkyjä" , vaan sylkee ja oksentaa kaiken ulos (raivon vallassa). Eli hän ei syö käytännössä mitään muuta kuin puuroa ja juo maitoa, jota rakastaa yli kaiken. Ainoa keino, jolla hän suostuu nielemään 8 kk:n soseen on SILEÄ jogurtti juoksupoikana siten, että ensin huijaan häntä tarjoamalla jogurttia, (jota hän syö mielellään), mutta laitankin suuhun ensiksi ruokaa lusikkallisen ja heti perään herkkupalan. Tätä showta on jatkettu ajoittain, mutta voitte ymmärtää kuinka vaikeaa meidän on matkustaa tai liikkua missään, joten joudun antamaan sileitä " julkisilla paikoilla" tai hän on koko päivän syömättä ja huutaa ja itkee koko ajan väsymystään ja nälkaa.



Ns. tavallista ruokaa hän ei suostu syömään ollenkaan. On istunut nyt 6 kuukautta päiväkodissa, jossa 16 muuta lasta antaa esimerkkiä syömisestä, mutta EI SUOSTU EDES KOSKEMAAN RUOKAAN! Päiväkodissa hän on 6 tuntia aamupuuron voimalla ja kun haen hänet, on hän väsynyt ja itkuinen ja minulla on huono omatunto.



Meillä ei ole koskaan ollutkaan ns. sormivaihetta, koska tyttö EI OLE KOSKAAN suostunut ottamaan ruokaa käteen. Olen tarjonnut vaikka mitä, mutta ei, mikään ruoka-aine ei saa tulla edes lähelle hänen käsiään. Leipää hän oppi syömään siten, että laitoin 1-vuoden iässä yhden murusen suuhun, josta hän sai valtavat raivarit, mutta halusikin sitten jatkossa maistaa itse uudestaan.



Tyttö täyttää nyt 2 vuotta ja hän söi ENSIMMÄISTÄ KERTAA elämässään kokonaisen leivän heinäkuussa. Sitä ennen hän on syönyt leivästä sormenpäänkokoisen palan.



Olen aivan puhki, loppu, väsynyt tähän tilanteeseen. Ollaan käyty lääkärit ja terapeutit, mutta kukaan ei tiedä mitä tehdä..

" PAKOTA, ÄLÄ PAKOTA, ANNA SILEITÄ, ÄLÄ MISSÄÄN TAPAUKSESSA ANNA SILEITÄ" jne. ei mitään linjaa....ei apua! 2-vuotiaan kohdalla ei voi tehdä mitään, odotetaan varmaan, että tilanne pahenee...



Tyttö on normaalipainoinen, pysyy hengissä puurolla ja maidolla ja proteiinitarpeet ovat varmaan niin ja näin. Mutta minkäs teet ???



ONKO MISSÄÄN, KELLÄÄN KOSKAAN OLLUT TAI ONKO TÄLLÄISTA LASTA??????? Tyttö on ainoa lapseni ja olen hoitanut aikaisemmin useita sisarukseni lapsia, enkä ole koskaan tavannut moista. EIvätkä ole muutkaan sisarukseni, äitini, anoppini (vanha lastenhoitaja), tai ystäväni/tuttuni.



APUA OTAN ENEMMÄN KUIN MIELELLÄNI APUA VASTAAN!!

KERTOKAA MISTÄ VOIN SAADA APUA, jos tiedätte vielä jotakin tahoja?

Onko kenelläkään kokemuksia ????????????



Kommentit (11)

Vierailija

" normaalisti" ? Monesti dysfasia/dyspraksia lapsilla on ongelmia ruuan syömisen kanssa.



Valitettavasti en siis osaa oikein auttaa.

Itselläni on erittäin ronkeli lapsi, mutta hänen ei kohdallaan ei voi puhua todellisista syömisongelmista.

Vierailija


Hei ja kiitos enemmän kuin paljon vastauksestasi! Se lämmitti mieltäni niin, että tulee melkein kyyneleet silmiin ;)



Siis lapsesi kuulostaa ihan samanlaiselta kuin minunkin esim. tuon " jäntevyyden" suhteen. Tyttöni oli 8 VIIKKOA vanha, kun työnsin häntä rattaista tavaratalossa ja yhtä äkkiä meinasin saada sydärin, kun hänen yläkroppansa " nousi" rattaan patjasta ja hän pidätti selkäänsä ilmassa, en voinut uskoa silmiäni!! Luulin että hän kouristelee, mutta ei. Itse asiassa 4 päivän ikäisenä synnytyssairaalassa lapsen lopputarkastuksen tehnyt lääkäri sanoi, että tyttö on harvinaisen jäntevä, koska hän " kiipesi" lääkärin olkaa pitkin kun lääkäri nosti hänet olkapäälleen. Päätään hän piti jo sujuvasti 7 viikon ikäisenä täysin. Tuttavat sanoivat aina, että herrasjestas eihän tämä ole mikään " vauva" ollenkaan. Kirjoittelinkin tuossa jo yhdelle vastauksen, jossa kerroin hänen motoriikastaan ja " tärinästään" jota tutkittiin tuossa 6 kk iässä (epäilynä mm. epilepsia, mutta aivosähkökäyrä aivan normaali ja tuloksena: keskimääräistä hieman jäntevämpi lapsi). Tyttö onkin kova pelaaman palloa ja liikkuu paljon mielellään.



Meidän päiväkoti ei suostu antamaan mitään omia sapuskoja tytölle. ei saa antaa edes banaania, jota hän söisi, koska " muut tulevat kateellisiksi" .....joten tyttö ei syö mitään.... kummallista.



Tyttö syö nimenomaan sileitä mielellään ja ei suhtaudu niihin yhtään " epäluuloisesti" , mutta nimenomaan liha on kaikista pahin. Pienen pieni lihan muru tässä eilen kielen keskiosassa aiheutti sen, että tyttö HUUSI JA ITKI 1 tunti 10 minuuttia yhtä soittoa ja kuolasi, eikä koskaan suostunut nielemään tätä mikroskooppista lihanpalaa...kunnes minun oli pakko jo leukojen jämähtämisen takia ottaa se lihanmuru pois, koska tilanne alkoi olla sietämätön....tunsin itseni lähinnä täysin typerykseksi...pakottamalla ei siis voita yhtään mitään!



Ihanaa kuulla, että 3 vuotiaana tilanne voi laueta, ainoa asia jota " pelkään" onkin, että hän ei syö " ikinä" ! On niin nöyryyttävää paivästä toiseen vääntää mitä ihmeellisimpiä reseptejä ja mikään ei kelpaa....



Miten tilanne teillä lähti purkaantumaan? Alkoiko lapsenne maistelemaan normaaleja ruokia omasta aloitteestaan yhtäkkiä vai miten tilanne lähti purkaantumaaan?? Olisi kiva kuulla vielä siitä...





Vierailija

Omakohtaista kokemusta ei ole, mutta joskus syynä ovat liian isot kitarisat. Lapsella voi olla myös aistiyliherkkyyttä.



Ootteko käyneet puheterapeutilla? Siitä voi olla apua, jos kyse vaikka olisi suun motoriikasta. Kaverini joutui opettamaan tyttärensä syömään: näytti, miten hampailla pureskellaan (ei siis liiskata ruokaa kitalakea vasten) ja näytti, millaista mömmöä ruoasta tulee ennen kuin se niellään.



Vierailija

Hei taas,

siis mitäköhän mä sekoilen...ethän sinä maininnut mitään, että tyttäresi oppi 3 vuotiaana syömään normaaleja ruokia....mistäköhän mä tonkin sain päähäni....



mutta kertoisitko vielä, minkä ikäisenä tilanne ikäänkuin lähti rullaamaan " normaaliin" suuntaan???

kiitos etukäteen!

Vierailija


Kiitos vastauksestasi. Tytöllä ei kuulemma ole liian isoja kitarisoja.

Puheterapeutilla ei olla käyty vielä, ei ole tullut edes mieleen. Lapsen puhe on kehittynyt normaaliin vauhtiin.



Kävikö ystäväsi puheterapeutilla aikanaan? Minkäikäisenä hän opetti lapsensa puremaan /näytti mallia?? Olen yrittänyt näyttää ja selittää, mutta tyttö vain huutaa hysteerisenä... Onkohan ystäväsi lapsi ollut hieman vanhempi tuolloin ???



Vierailija

siis mainitsihan sinä tuon 3-v., apua! nyt mä alan ihan todenteolla lukemaan harhoja, sorry!!!!!!!!! on tullut vähän nukuttua liian vähän ;)

Vierailija

Hei Syömisongelmat! Meillä on hyvin samanlainen lapsi, nyt jo 2v 5kk. Laittaisitko oman sähköpostiosoitteesi niin voisimme vaihtaa ajatuksia ja kokemuksia. Varsinaista apua en sen enempää osaa antaa, mutta vertaistukea :)

Vierailija

liian karheita. 2v. iässä meinasi tukehtua maissinaksuun kun ei osannut sitä pureskella vaikka halusi niitä syödä. Aiemmin en ole kuullut että kukaan maissinaksuun olisi meinannut tukehtua kun niitähän annetaan ihan hampaattomille vauvoillekin. Sittemmin on kyllä oppinut syömään mutta on erittäin nirso mitä syö, minkä rakenteista ruokaa ja miten ruoka pitää lautasella olla (ei saa olla esim. liha ja makaroni sekaisin). Nyt siis menossa kouluun ja syö jo ihan normaaleja ruokia mutta on niistä todella tarkka. Toimintaterapeutilla oli viime talvena ja sillä meille selvisi että tytöllä kaikella todennäköisyydellä on aistiyliherkkyyksiä joista siis myös syömisongelmat johtuvat. Asityliherkkyydet ovat todella yleisiä autisteilla ja asbergereilla. Meidän tytöllä ei kuitenkaan ole kumpaakaan. Eikä myöskään mitään muuta neurologista ole todettu. Ainut outo juttu on ollut vauvana se että tyttö oli ylijäntevä. Muutaman kuukauden iässä oli niin jäntevä että jos hänet laittoi seisoma asentoon pysyi hän siinä kuin tikku (Kaatusi tietty jos ei kiinni pitänyt). Meillä siis syömiseen on auttanut vain ikä ja sitkeys eli aina on tarjottu samaa ruokaa mitä muutkin syövät ja jos ei päivän aikana oikein mitään ole mennyt alas niin sitten annettu noita sileitä ruokia. Myös päiväkodissa toimittiin näin. Tytöllä oli siis oma sosepurkki aina repussa mukana ja jos ei suostunut mitään syömään päivän aikana antoivat sitten oman soseen.

Vierailija


Hei, kiitos paljon vastauksestasi!



Siis olen löytänyt yhden ihmisen maanpäältä, jolla on samansuuntaisia " ongelmia" ;)



eli

KIRJOITTELE ihmeesä minulle alla olevaan sähköpostiosoitteeseen, niin vaihdetaan ajatuksia lisää:





mamma2007@wippies.com







Vierailija

Kiitos paljon vastauksestasi! Tyttö on ollut aina huono nukkumaan, nukahtaminen on vaikeaa (kuten minulla itsellänikin). Hän on erittäin vilkas, sosiaalinen ja reipas, sanoisin melko rohkea tyttö vieraidenkin ihmisten seurassa. Pärjää hyvin muuten päiväkodissa, siis sosiaalisesti ei ole arka tai sulkeutunut.

Hänellä oli 1 vuotiaaseen asti maitoallergia, joka rajoitti hänen elämäänsä ruokailun suhteen aivan liikaa, sanoisin...

LUonteeltaan hän on myös hyvin " tarkka" asioiden suhteen, siis haluaa asioiden tapahtuvan tietyn rituaalin mukaan, mm. nukkumaanmeno (on siis aina ollut). Vauvana nukkui noin 7 minuuttia kerrallaaan....ja taas oli pirteänä ylhäällä??? Ollut aina paljon valveilla, nukkunut aina vähemmän kuin ikäisensä....olinkin aivan poikki 1 vuoden, lähinnä järkytyksestä, kun oppaissa lukee " vauvat vain nukkuvat ja syövät" ...no ei todellakaan!

Motoriikaltaan hän on erittäin hyvin kehittynyt, konttasi täysillä jo 8 kk iässä ja käveli tuen varassa yksinään 11 kuukauden iässä. Ns. tärinää tutkittiin 5 kuukauden iässä ja neurologisten tutkimusten tuloksena (aivosähkökäyrä täysin normaali) oli, että tytöllä on poikkeuksellisen hyvä lihastonus, eli hän tärisee kun innostuu. Nykyään joskus pientä tärinää, kun oikein tykkää jostain. Tytön luonteen ovat arvioineet useat asiantuntijat " tempperamenttinen" .



Voisikohan tuo syöminen viitata autismiin, joka puhkeaa myöhemmin??

Serkkutytöllä on aspergerin syndrooma, mutta muilla sukulaisilla en ole koskaan kuullut olevan autismia..... itselläni eikä sisaruksillani ole autistisia oireita.



Mihin muihin neurologisiin oireyhtymiin nielemisongelmat voisivat liittyä????



vastauksesta kiitollinen!

Vierailija

Aistiyliherkkyydet tulivat ensimmäiseksi mieleen... Millainen tyttö muuten on? Siis kehitykseltään ym.



Esim. autistille ei ole lainkaan " epätyypillistä" syödä vain sileää ruokaa, vain maustamatonta ruokaa tai vaikkapa vain tietyn väristä ruokaa...



Tämänkaltaista aistiyliherkkyyttä ilmenee myös monien muiden neuropsykiatristen oireyhtymien yhteydessä. Oireet ovat siis ns. " autistisia" mutta eivät toki tarkoita sitä, että lapsi välttämättä olisi autistinen...



Mutta vaikea tietysti sanoa liippaako veikkaus edes läheltä oikeaa, kun et enempää kertonut tytöstä. Onko tuo syöminen hänen ainoa vaikeutesa/poikkeavuutensa vai liittyykö siihen jotain muutakin?

Uusimmat

Suosituimmat