1v. vieroitus yöimetyksestä tulevana yönä. Vinkkejä?

Seuraa 
Liittynyt17.9.2015

Tytärtämme olen täysimettänyt 6 kk ja imetystä on jatkunut nyt 1 v. asti vaihtelevasti. Iltaisin nukahtaa rinnalle ja herää yöllä rinnalle 1-3 krt. Päivisin imetyksen määrät vaihtelevat suurestikin 1-5 krt.



Nyt olemme mummolassa ja jäämme tänne kolmistaan pariksi yöksi opettelemaan nukkumista ilman imetyksiä. Tarkoitus on, että isä nukuttaa lapsen ja kanniskelee ja lohduttaa lasta. Minä yritän nukkua alakerrassa. Lapsella on tutti, mutta pullosta, nokkamukista tms. ei juo vettä tai muutakaan.



Vinkkejä kaipaisin, miten kannattaisi toimia. Yritänkö hammasta purren olla alakerrassa ja antaa isän kanniskella lasta vai saako äiti mennä lohduttamaan? Tsemppausta kaipaan myös siihen, että lapsi oppii parissa yössä nukkumaan ilman rintaa. Mummon mielestä imetys täytyy lopettaa kokonaan kuin seinään. Itse antaisin mielelläni vielä päivisin rintaa. Ymmärtääkö 1v. sen, että vaikka päivisin saa rintaa, niin öisin ei enää?

Kommentit (15)

Vierailija

Meillä yöimetyksen lopettaminen onnistui vasta sitten, kun imetyskertoja oli jo vähennetty yhteen tai kahteen/päivä. Sitä ennen yritettiin ja kanniskeltiin, mutta oli koko yön ihan hirveetä huutoo.



Yövieroitus onnistui siis reilun vuoden iässä. Olin tuolloin yksin kotona vauvan kanssa ja päätin, että nyt. Makasin selälläni ja pidin vauvaa rinnan päällä mahallaan, välillä kävelin ja hyssytin, lauloin. POika itki vain 40min ja yölläkin vain vähän. Vähitellen myös yöheräilyt vähenivät eli tuli samalla unikoulu tästä imetyksen lopettamisesta.



Meillä poika on niin minun perään, että yövieroitus ei varmaan olisi onnistunut isän sylissä.



Vierailija

Imetin tyttöämme noin 1 vuoden ja 2 kuukautta. Ensimmäiset 9 kuukautta tyttö ei suostunut edes maistamaan tuttipulloa tai vippamukia. Sen jälkeen tuttipullosta juominen alkoi pikku hiljaa onnistua. Tuttia tyttö ei ole koskaan syönyt. Tyttö oli välillä varsinainen tissitakiainen, joten oletin vieroituksen olevan kovan työn takana. Olin kuitenkin onneksi väärässä.



Aloin pikku hiljaa vähentää ensin päiväimetyksiä noin vuoden ikäisenä. Öisin imetin vielä kerran tuossa vaiheessa. Lopulta kuukauden parin sisällä päiväimetykset supistuivat aamu- ja iltaimetykseen. Sitten päätimme miehen kanssa mökkeillessä kesällä, että nyt on hyvä hetki vieroitukseen. Meillä yöt alkoivat olla juuri tuon imetyksen takia rikkonaisia, mikä vaikutti vieroituspäätökseen merkittävästi.



Käytännössä toteutimme vieroituksen niin, että siirryin nukkumaan kahdeksi yöksi toiseen huoneeseen. Mies oli tytön kanssa nukkumassa ja tytön herätessä selitti kerta toisensa jälkeen rauhallisesti, että nyt ei enää syödä maitoa vaan nukutaan. Olin ihan varma, että taivas repeää, mutta molempinä öinä pienten itkujen jälkeen tyttö tyyntyi ja tyytyi kohtaloonsa. Nukuin tiukasti toisessa huoneessa enkä mennyt katsomaan tyttöä. Unet jäivät niinä öinä vähiksi, mutta muuten vieroitus sujui minusta lempeästi tyttöä kuunnellen. En olisi itse pystynyt kerrasta poikki vieroitukseen. Jotenkin halusin antaa lapselle aikaa sopeutua imetyksen vähenemiseen sen verran tärkeää se meillä tytölle oli. Mutta tapoja on tietysti monia ja pääasia on, että valittu tapa sopii omalle lapselle ja on oman perheen valinta ei edes rakkaiden läheisten. Vanhemmat kuitenkin tuntevat lapsensa parhaiten.



Jälkikäteen olen kuullut varsin hassusta vieroitustavasta, jossa rinnan päälle laitetaan isot laastarit. Lapsen yrittäessä imeä rintaa näytetään lapselle, että tisuissa on pipi ja että maitoa ei enää tule. On kuulemma jossain perheissä käytetty menestyksekkäästi vieroitukseen :)



Tsemppiä!



ps. Hassuinta minusta imetyksen jatkuessa lapsen täytettyä yli vuoden oli se, miten ongelmalliseksi se tuli joillekin muille kuten muutamalle tutulle, joilla itsellään oli samanikäinen lapsi sekä yhdelle isovanhemmista. Enemmän kuin kerran minulta kysyttiin, että olenko jo lopettanut imetyksen ?!? Kovin tuntuu imetys olevan arvoväritteistä ja tunteita herättävää, mutta se onkin sitten jo toinen juttu...

Vierailija

Meidän esikoisen imetys loppui kokonaan 2v4kk iässä ihan vähitellen kun maitoni väheni/loppui raskauden myötä. Tyttö sanoi että " tisu oli hyvää, ei tullu mitään" . Yöimetykset jäivät pois vähän ennen kun ei tainnut sieltä enää irrota evästä. Keksi sellaisen tavan että työnsi kätensä hihaani, melkein kainaloon saakka, ehkä korvasi sillä ihokontaktia? Se oli kyllä huomattavasti imetystä hankalampaa kun muksu nukkui käsi mun yöpuvun sisällä eikä voinut yhtään liikkua... Kolmisen kuukautta olin imettämättä ennen kakkosta. Neuvolantäti töksäytteli imetyksestä raskauden aikana, mutta onneksi olin perehtynyt aiheeseen ja toka raskaus sujui vielä paremmin kuin ensimmäinen joten mitään todellista syytä imetyksen lopettamiseen ei ollut. Esikko oli kovin mustasukkainen vauvasta, mutta imetyksestä ei piitannut. Oma teoriani oli että sai jo kiintiönsä täyteen;-). Olen iloinen että vieroitus sujui näin, olin kyllä myös varautunut imettämään tandemina jos esikko ei olisikaan vieroittunut. Oletko käynyt Taaperoimetyslistalla?

Vierailija

Tämä aihe kyllä aina kuohuttaa tunteita. Aasa, et yhtään " vaahtoa turhaan" näistä jutuista, ihan samoja tuntemuksia täällä. Imetän itse 1v 3kk poikaani edelleen (myös yöllä 1-2 krt) ja koko lapsen elämän ajan olen kohdannut ympäristön paineita asiasta. Jo 6 kk:n täysimetyksen aikana se alkoi -> " eikö lapsi VIELÄKÄÄN saa muuta kuin maitoa" , myöhemmin " VIELÄKÖ sitä maitoa riittää" , " kyllä sun nyt TÄYTYY lopettaa ne yöimetykset että lapsi saa yhtenäiset unet" , " miten sä JAKSAT yhä imettää ja olla NIIN sidoksissa vauvaan" ym ym....ai että alkaa nytkin raivostuttaa kun muistelee näitä kommentteja! Herranjestas että jotkut osaa olla typeriä. Itse olen nauttinut tosi paljon imetyksestä joka on sujunut niin vaivattomasti ja lapsi on kasvanut kohisten ja ollut tyytyväinen. Ja missään muualla en olisi halunnut olla kuin " sidoksissa vauvaan" :) Mutta silti ympäristön kommentit on aiheuttaneet välillä stressiä (pääasiassa ärtymystä) ja tällä hetkellä en halua edes kaikille kertoa että yöimetykset jatkuu edelleen. Aika hullua " salailla" asiaa jonka ei pätkääkään pitäisi kenellekään kuulua! Mulla nousi heti karvat pystyyn tuosta ap:n " mummo painostaa lopettamaan kokonaan" mutta kaikilla on tietenkin erilaiset tilanteet ja suhteet läheisten kanssa.



Itse en ole kauheasti lukenut aiheesta, tuo Pantleyn kirja täytyykin lukea. Mun mielestä vieroitusta ei missään nimessä pitäisi tehdä " kerrasta poikki" tyylillä; aivan liian rajua. Miksi ihmeessä vauvan pitäisi kestää sellainen muutos??? Imeminenhän on vauvalle/taaperolle paljon muutakin kuin vain maidon saamista.



Aasa, miten imetystarina loppui eskoisesi kanssa?

Vierailija

Kaksi yötä on nyt takana vieroitusta ja tähän mennessä on ollut todella helppoa. Lapsi oli yöllä herännyt pari kertaa molempina öinä ja isä oli vain hyssytellyt ja nostanut pinnasängystä viereen ja olivat jatkaneet uniaan. Minä taas pyörin alakerrassa sängyssä enkä saanut juurikaan nukuttua kumpanakaan yönä, kun odotin, että kohta räjähtää...



Päivisin sitten olen antanut rintaa aamulla ja sitten päivällisellä " jälkkäriksi" . Epäilen kyllä, että ensi yönä tulee olemaan se kohtalon yö, kun nukun kaksistaan lapsen kanssa ja rinnat ovatkin yhtäkkiä yöllä taas fyysiesti vieressä. Isä ei valitettavasti ole yöllä auttamassa eli yksin on selvittävä. Eiköhän se siitä.



Ehkä alkuperäisessä viestissä ilmoitin mummon kannan liian tiukasti. Hän vain ehdotti, että eikö olisi helpompi lopettaa kokonaan, niin ei jäisi sitten mitään epäselvää. Näin hän on tehnyt minulle ja sisaruksilleni ja suht täyspäisiä meistäkin on tullut.



Kyllähän se ympäristön paine on rasittavaa ja ärsyttää välillä se selittely, mutta toisaalta, imetyssuositukset ovat vuosien saatossa muuttuneet paljon. Eivät kaikki neuvojat ole aivan kartalla, että mitä nykyän suositellaan, kun vaan hyvää tarkoittavat ja yrittävät kertoa itse saamistaan opeista. Esim. oma äitini (juuri tämä kyseinen mummo) on saanut minut 70-luvulla. Silloin minut kiikutettiin heti syntymän jälkeen lastenhuoneeseen ja suurin piirtein pari kertaa päivässä tuotiin rinnalle. Onko sitten ihmekään, jos ei maito noussut, kun laitoksella maattiin viikko ja tuskin lastaan näki. Korviketta juotettiin surutta ja kotiin lähtötoivotuskin oli ollut, että kun sitä maitoa ei tule, niin hakekaa nyt ihmeessä kaupasta tuttelit. Eli siinä sen ajan imetystuki.



Ehkäpä mekin ihmettelemme sitten suuresti imetyssuosituksia, kun lapsenlapsia saamme ja neuvomme muka hyvää tarkoittaen ja omat lapsemme miettivät vaan, että pitäis toi seniilikin päänsä kiinni ;)

Vierailija

Hmm. Miten nyt tuli sun viestistäsi sellainen olo, että (yö)imetyksiä ollaan lopettamassa koska mummo siihen painostaa??? Mun mielestä tällaiset asiat kannattaa ensin kaikessa hiljaisuudessa prosessoida omassa päässä valmiiksi ja toteuttaa siten kun itse haluat. Jos et ole todella innokas lopettamaan yöimetyksiä niin kyllä sydäntäsi särkee ensi yönä. En sano etteikö saisi yövierottaa, mutta syy yövierottaa pitäisi lähteä sinun haluistasi eikä ympäristön paineista.



Elizabeth Pantleyn kirjassa " Pehmeämpi matka höyhensaarille" on taas sitä mieltä, että vaikka päätät niin tai näin, sinulla on aina oikeus keskeyttää esim. yövieroitus, jos alkaa tuntua siltä(kun toiset sanovat että " pysy päätöksessäsi tapahtui mitä tahansa" ). Itse olet vauvan äiti ja tiedät mikä teille on parasta. Yöimetyksiä voi myös vähitellen vähentää(kirjassa oli vinkkejä). Aina on kaiken maailman uniguruja sanomassa, että lapsi on onnellinen unikoulun jälkeen kun saa nukkua kunnolla, hampaat säästyvät jne., mutta totuus on että lapsen uni on erilaista kuin aikuisen ja yöimetykset eivät ole suinkaan mitään myrkkyä hampaille, kuten väitetään. Meidän aikuisten unet tietysti kärsivät öisistä heräilyistä, yhtäjaksoiset unet olis ihan kiva juttu vaikka imetyksen lopetus ei sitä vielä takaakaan. Itse imetin esikoista yöllä 2v, hampaat ovat ehjät. Hammashygienisti sanoikin että äidinmaito ei ole kariesoivaa. Meillä ei ollut lapselle tarttunut myöskään kariesbakteeri, joka niitä reikiä tekee.



Itse yritin pehmeää unikoulua Gordonin opeilla kun esikko oli 1v4kk. Yöimetykset vähenivätkin sen myötä kun vaan lohduteltiin tisun tarpeeseen ja vasta aamupuolella imetettiin, mutta sitten taas seuraavan flunssan ja hampaiden tulon jälkeen oltiin samassa pisteessä jälleen. Pahus kun se Pantleyn kirja on nyt lainassa, siinä sanottiin kuitenkin että aika isokin lapsi (kun en nyt muista ikää)voi vielä tarvita huikat aamuyöllä, sillä meidän aikuisten käsittämä " yö" on lapselle aika pitkä.



No ihan turhaan varmaan vaahtoan näistä jutuista, mutta kun itselläni oli jotenkin kamalasti ympäristön aikaansaamia paineita lopettaa (yö)imetyksiä, vaikka lopulta tulin itse siihen tulokseen että minusta ne ovat vielä vähän aikaa ok, kukaan ei ole tissiä enää rippikouluiässä tarvinnut.

Vierailija

Heippa!



Minä lopetin yöimetykset kun palasin töihin pojan ollessa 9 kk (päiväimetyksiä jatketaan edelleen). Päätin vaan silloin, että nyt en imetä enää pimeän aikaan vaan vasta aamulla (kannattaa ehkä miettiä joku aikaraja niin siitä on sitten väsyneenä helpompi " pitää kiinni" jos haluaisi luovuttaa.. vaikka klo 5 tai 6 riippuen miten hyvin vauva on syönyt illalla).



Poika ei syö tuttia eikä oikein pulloakaan. Ekat kaksi yötä meni niin, että poitsu huusi kerran yössä noin 1-2 h ajan joko mun sylissä tai miehen sylissä. Ei siis annettu itkeä yksinään sängyssä. Rauhoittui siitä sitten kuitenkin ja nukkui loppuyön oikein hyvin. Muistaakseni kolmantena yönä ei enää itkenyt, vaan havahtui hereille ja siitä saatiin samantien nukkumaan kun vaan siliteltiin ja hyssyteltiin. Joskus tarjottiin myös vettä nokkamukista, jos oli oikeasti jano.



Ainiin, nukahti myös ennen tissille mutta nykyisin tehdään niin että laitetaan aina sama uni CD soimaan ja silitellään pinnasänkyyn. Nukahtaa vaihdellen 5-30 minsan sisällä. Ei oteta siis syliin vaikka seisoisi tai muuten tekisi temppuja, ainoastaan olen ottanut syliin jos alkaa " oikea itku" eikä siis kiukkuitku.



Meidän kohdalla tuo yövieroitus siis sujui mielestäni oikein hyvin näin jälkeenpäin ajatellen, meinasin kyllä itse luovuttaa monta kertaa kahden ekan yön aikana.. Mutta kun poika itki kuitenkin minun tai mieheni sylissä, niin saahan sitä muutenkin lohduteltua kuin tissillä (ettei tule turvaton olo). Ja aamulla haetaan edelleenkin poika nukkumaan meidän väliin ja ottamaan aamuhuikat :) Tästä on tullut meille kiva yhteinen hetki yösyöttöjen tilalle.



Sen asian muistan jostain ohjeista, että kerran kun tuon yövieroitus-päätöksen tekee niin siitä ei kannata lipsua. Muuten vauva ei enää ymmärräkkään että miksi eilen sai yömaitoa, tänään ei.



Nykyään (ikää kohta 1 v) poika nukkuu omassa huoneessa noin klo 21-05. Olen kyllä siihen tosi tyytyväinen, välillä joutuu käydä silittelemässä jos herää mutta toisinaan saattaa nukkua koko yön putkeen. Äitikin on ollut paljon pirteämpi :)



Tsemppiä!



-piirakka

Vierailija

Miksi se pitäisi lopettaa kuin seinään? Imetyskertoja vain vähennetään pikkuhiljaa, monille viimeiseksi jää sitten aamu- tai iltatissi. Ei kai oma maidontuotantokaan kestä sitä, että lopettaa kerrasta?

Lapsi kyllä oppii siihen, että tissiä saa vain vaikka päivällä. Yötä vasten kannattaa tietysti lapsi tankata kunnolla, ettei yöllä ole oikeasti nälkä. Ja sitten siihen itkuun vaan sitkeästi sitä tuttia.

Meillä tuttipullo tuli käyttöön vasta 1-vuotiaana, jolloin alettiin juomaan iltavelli pullosta. Siihen rauhoittui mukavasti, kun aiemmin oli iltaisin nukahtanut tissille. Iltavelli jäi pois käytöstä 1v11kk vanhana.

Tsemppiä teille:)

Vierailija

Kiva kuulla että esikoisesi vieroittuminen tapahtui " kivuttomasti" . Itseä välillä huolestuttaa että miten se vieroittuminen mahtaa onnistua ilman kauheaa tuskaa kun se tässä vaiheessa vielä tuntuu ihan mahdottomalta ajatukselta. Liikuttava tuo käsi hihaan-systeemi :) vaikka voin kyllä kuvitella että aika hankalaa välillä...Varmasti onkin näin että esikoisesi on saanut kiintiön täyteen imetystä ja on onnellinen asian suhteen. Se onkin tosi hyvä juttu kun se vauvan tulo voi kuitenkin ottaa aika lujille.



Kirjoitin tuosta ympäristön paineisiin liittyvästä aiheesta aika kiihkolla johtuen siitä että itselläni on ollut tosi vaikeaa anopin kanssa yleensäkin lapsen syntymän jälkeen. Hän on tuppautunut pahasti mun reviirille ja käyttäytyy tosi ärsyttävästi ja painostavasti liittyen lapseen. Mutta...se onkin jo toinen tarina..

Vierailija

eli hyssyttäjän vaihtaminen usein vain tekee lisää hämminkiä eli koko yön nukuttaa sama henkilö. Meillä päivä imetys jatkui vielä pari kertaa päivässä yöimetyksen loputtua ja annoin vain ruokailun jälkeen eli tissi liittyi selvästi vain syömiseen eikä nukkumiseen (en imettänyt ennen päiväunia).



En ole imettänyt pariin kuukauteen, Mutta tänäänkin vauva nukahti tyhjälle tissille iltapäivällä... eli tätä sattuu vieläkin joskus, muttei yöunilla.

Vierailija

Nyt on parisen viikkoa oltu ilman yöimetyksiä. Muutamana yönä lapsi nukkunut omassa sängyssä koko yön heräämättä! Miten luksusta. En tiedä onko asioilla yhteys, mutta päivisin tuntuu, että lapsi haluaa olla vain äidin sylissä. Päiväunille nukahtaminenkin on tosi kovan takana, kun rinnalle en enää nukuta vaan päivätisuttelut otetaan aina jälkiruoaksi sohvalla, ettei lapsi assosioi rintaa ja nukkumista yhteen.



Mutta summa summaarum: helpommin meni kuin olisin ikinä voinut kuvitella. Tsemppistä vaan kaikille muillekin imetyksen vähentäjille. Kyllä se siitä :)

Vierailija

Itse lueskelin tätä ketjua mielenkiinnolla, koska meillä oli asia myös ajankohtainen, tosin poika 11 kk. Ja aika lailla samalla tavalla sujunut, ehkä hiukan enemmän protestointia. Viikon verran nyt kestänyt vieroitus/unikoulu/omaan sänkyyn nukahtaminen, ja lopputulemana poika on oppinut nukkumaan yön suunnilleen heräämättä, pikkuininöihin on annettu tuttia. Aamulla kuudelta saa sitten varhaisaamiaiseksi tissiä, ja tästä jatkaa vielä unia.



Meillä lähtötilanne siis se, että nukahti illalla syliin, siirrettiin omaan sänkyyn, heräsi viim. tunnin päästä ja roikkui rinnalla koko yön. Minulla oli niskat jumissa ja pää ihan sekaisin, kun öisin en saanut nukuttua.



Vielä itse vieroituksesta:

Meillä minä hoidin hyssyttelyt, koska on vauva niin tosi paljon mun perääni. Yksin en antanut huutaa, vaan passitin miehen ja esikon alakertaan ja kanniskelin ekoina öinä kunnes lopetti karjumisen.



VOi olla, että tämä tuli myöhään ap:lle, mutta itse koin hyödylliseksi pitää rintsikat ja yöpaidan päällä yövieroituksen alkuvaiheessa, vaikka muutoin nukun ilman paitaa. No, tämä lienee itsestäänselvyys ja varmasti näin teittekin.



Tsemppiä jatkossakin! Tule ap vielä kertomaan, sujuuko yhtä hyvin?



kuonokas

Vierailija

Itse lopetin yöllä imettämisen tytön ollessa 11 kk, päätin vain yhtenä päivänä yön hulinoista väsyneenä, että nyt se tissin syöminen yöllä loppuu! Kyllästytti, kun tarjosi tissiä yöllä heräämisiin ja välillä kelpasi, välillä ei, lapsi ei itsekään tiennyt mitä halusi. Ensin mies hoiti yöllä heräämiset, sillä en todellakaan voinut ottaa lasta edes syliin, kun riuhtoi yöpaitaa vimmalla, mutta kai aika nopeasti (en enää muista menikö päiviä vai viikkoja...) lapsi tottui, ettei yöllä tissiä tipu. Tuttia söi ja meillä avuksi otettiin nokkamuki, josta tarjottiin vettä, kelpuutti sen parin yön jälkeen tissin korvikkeeksi. Vesimuki on tarvittaessa käytössä yöllisenä rauhoitteluna edelleen, ikää ensi viikolla 1 v. 6 kk, vieroitettiin tissistä 1 v. 3 kk ja tutista 10 päivää sitten. Pulloa tai korvikkeita ei ole käyttänyt.

Vierailija

Kiitos kommenteista. Olen aiheesta lukenut paljon, myös tuon Pantleyn kirjan. Kiitos vaan huolenpidostasi Aasa, mutta kyllä yöimetyksen lopettaminen on minun ja mieheni päätös. Yöhulinat saavat meillä loppua. Mummo vaan painostaa lopettamaan imetyksen kokonaan. Aion kyllä rintaa antaa päivisin muutamia kertoja ja lopettaa sitten senkin vähitellen, kun vuoden vaihtuessa palaan takaisin töihin. En halua siihen päivähoitostressiin vielä lisätä rinnalta vierottamistakin.



Suurin huoli itselläni on, että menetelmämme on tarpeeksi lapsentahtinen ja lempeä, mutta kuitenkin sen verran painokas, että lapsi ymmärtää asian. En missään nimessä usko lapsen huudattamiseen vaan mielestäni lapsella täytyy olla syli, jossa pettymystään itkeä.



Kuten aihetta jo sivusittekin, niin omasta mielestänikin on outoa ulkopuolinen paine, jota imetykseen liittyy. Ensin säälinsekaisin tuntein ihmeteltiin 6 kk täysimetystä ja ihailtiin, että miten jaksan vielä sen 6 kk jälkeenkin imettää. Nyt kun lapsi on täyttänyt vuoden, niin ihmetellään jo todella paljon että VIELÄKÖ sinä imetät. Enkä nyt suoraan sanottuna tunne itseäni miksikään ihme-äidiksi. Enemmän mun mielestä vaivaa vaatii se korvikkeiden kanssa sählääminen...



Kiitos vielä tsemppauksistanne ja kertomuksistanne. Jännityksellä odotan alkanutta yötä.



Katsotaan miten meidän käy

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat