Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Kuinka pitkään imettävä äiti voi yleensä olla vauvasta erossa iltaisin?

Seuraa 
Liittynyt17.9.2015

Tietysti se on yksilöllistä, kuinka usein ja kuinka paljon vauva syö... Mutta kiinnostaisi teidän muiden kokemukset! (Odotan esikoistani, laskettu aika on 15.8.) Nimittäin tekisi mieli ilmoittautua jumppaan... En usko pääseväni sinne kovin pian, mutta ilmoittautua pitää, jos meinaa mahtua ryhmään ja päästä mukaan jossain vaiheessa (kestäähän jumppa huhtikuuhun asti, joten eiköhän nyt viimeistään kevätpuolella sinne pääsisi...!!). Itse asiassa haluaisin sekä hikijumppaan että venyttelyyn, joka on suoraan hikijumpan jälkeen...mutta se tarkoittaisi noin kolmen tunnin (n. klo 18-21) erossaoloa vauvasta! Aluksi kävisin vain venytyksessä...hikijumpan vuoro ois sitten jossain vaiheessa, jos oma kunto kestää... Ihan aluksi en kuvittele pääseväni edes venytykseen, vaan yritän käydä fysioterapeutin ohjaamassa synnytyksestä palautumisjumpassa kerran kuussa. Sinne yritän raahautua pari viikkoa synnytyksen jälkeen, mikäli olen riittävän hyvässä kunnossa.



Mutta mutta...haaveena ois siis imettää vauvaa - eikä pulloruokkia ainakaan alussa! Olen kuullut, että vauvat syövät usein iltaisin pitkään ja paljon sekä itkeskelevät. Onko siis aivan mahdotonta edes kuvitella pääsevänsä noihin jumppiin (tai toiseen niistä)?! Imettäisin vauvan juuri ennen jumppaan lähtemistä ja heti sieltä tultuani. Alkaisikohan maito valua jumpassa...ja mikä kauheinta, tulisiko vauvalle nälkä ennenkuin tuun kotiin?! Pakko ois varmaan ottaa lypsäminen ja pullot käyttöön...?! Vauvaa hoitaisi siis vauvan isä tai isovanhemmat sillä aikaa, kun olisin jumpassa.



Miten te muut, jotka tykkäätte harrastaa liikuntaa, olette toimineet? Tietty vois yrittää ottaa itseään niskasta kiinni ja jumpata kotona... Hm...

Sivut

Kommentit (41)

Vierailija

Meillä esikoinen asui rinnalla illat ensikuukausina. Sehän on ihan normaalia, ei siinä mitään vikaa, mutta kun imetti tyyliin 2t putkeen ja sitten taas lisää hetken päästä, ei siinä paljon takapuoli sohvasta noussut(tulipa katsottua kaikki hömpät telkusta). Nyt kakkonen on ollut paljon harvasyöntisempi, mutta hänellä taas oli koliikki joten neljään kuukauteen saakka illat meni huutaessa. Nyt kun kakkonen on kohta 9kk, suunnittelen aloittavani jumpan nyt syksyllä. Jos vaan löydän sopivan ajan. Syö kiinteitä paljon mutta illalla ottaa vielä tissiä ja sitten pitäisi olla n.klo 20 kotosalla. Toisaalta helppoa näin ison kanssa, sillä meillä on aika selkeä päivärytmi ja ruokailut on helppo ennakoida.



Aika iso muutos on tulossa elämääsi ja vaikka jumpassa käynti on kyllä tosi kivaa, olen samaa mieltä, niin voi olla että sen aika tulee vähän myöhemmin. Tai jos maksat nyt jumpan niin pystytkö olla ottamatta paineita siitä ettet ehkä pääsekään jumppaan? Itse en kannata pullosta ruokkimista jos haluat imettää, helposti sitten käy niin että vauva alkaa hylkiä rintaa kun pullosta saa masun täyteen helpommalla.

Vierailija

siinä mitään pahaa olekaan jos alkuaikoina hurahtaa nyyttiinsä niin, ettei halua antaa tätä pois hetkeksikään. Mutta jos vielä alkuaikojen jälkeen(kun lapsi on jo reilusti yli vuoden) ollaan täysin kiinni lapsessa, ei se mielestäni ole tervettä. Eihän lapsikaan pysty silloin turvallisesti irtutumaan äidistä, jollei häntä koskaan päästetä olemaan muiden kanssa. Sääliksi käy tätä ko. lasta nyt kun joutuu päivähoitoon. Tiedän varmasti, että voi yhden käden sormilla laskea ne kerrat kun on ollut pari tuntia isänsä kanssa kahden.



Mielestäni äiti voi hoitaa lastaan parhaalla mahdollisella tavalla vaikkei olisikaan riippuvainen tästä, kyllä ne äidinvaistot yleensä pitävät siitä huolen. Minun mielestäni riippuvaisuussuhde menee päinvastoin, lapsi on riippuvainen vanhemmistaan, eivät vanhemmat lapsistaan.

Vierailija

Ekan kerran, kun olin vauvasta erossa enemmän kuin tunnin hän oli pari-kolme viikkoinen. Taisin olla kaupungilla 3-4 tuntia, vauva oli nukkunut koko ajan. Meillä vauva nukkui oikeastaan joka päivä 3-5 tuntia parvekkeella heti kun 2 viikkoa tuli täyteen ja saattoi lykätä pakkaseen nukkumaan. Ajoitin yleensä menoni siihen. Sisällä vauva EI päivisin nukkunut hetkeä kauempaa. Pulloon lypsin maitoa sekä rintapumpulla että käsin niin, että oli aina vähintään pari desiä pakkasessa, joskus niitäkin tarvittiin.



Omat rintani kestivät ekan parin viikon jälkeen muutaman tunnin poissaolon ihan hyvin, välillä tosin tunsi kun maito lähti herumaan, mutta mulla ei koskaan maitoa " tulvinut" , eli liivinsuojat pitivät. Meidän tyttö ei ikinä ollut tissillä yli 10 minuuttia, eli eivät kaikki vauvat ole " maratonimetettäviä" , mutta kun etukäteen ei tiedä ;) Kun vauva oli parikuinen aloimme miehen kanssa käydä kerran kuussa ulkona, olimme n. 2-4 tuntia pois, joskus ei huolinut pulloa, muttei silloinkaan ollut nälkään kuolemassa, imetin heti kun tulimme. 3-kuisena oli n. 10 h isänsä kanssa kun olin kaverin polttareissa, unohdin rintapumpun ja kotiin tultuani rinnat suorastaan suihkusivat maitoa :D



Täysimetin 6 kk, eli lapsi sai vain rintamaitoa, lypsettyä pullosta vain kun olin poissa kotoa ja oli nälkäinen, 1-2 kertaa kuussa. Rohkaisen ilmoittautumaan jumppaan, ainakin itse olisin varsin hyvin voinut olla poissa kotoa kerran viikossa 3 tuntia parin ekan viikon jälkeen. Jos rahallinen satsaus ei ole suuri, niin ei harmita jos ei heti/aina pääse.

Vierailija

Oli pakko kommentoida. Täysimetän poikaamme 2,5kk ja en vielä hirveesti ole ollut hänestä erossa. Näissä tapauksissa (esim. kampaaja) olen pumpannut maitoa, jonka isä on sitten antanut pullosta pojalle. Mulla tuntuu maitoa tulevan välillä " yli äyräiden" ja nopeesti pinkeä olo. Sattu sitten kaverin polttarit täksi kesäksi ja läksin pumpulla varustettuna juhlimaan. Alkoholia vielä mukaan ja johan valu tän mamman tissit:) Siellä sitten muiden mukana ja aina välillä pumppaamassa liikoja pinkeyksiä pois.



Ilman pumppua en kyllä pärjäis. Mä en ainakaan jaksa käsin lypsää.

AE ja Otto

Vierailija

mainitsemassani perheessä äiti ei todellakaan päästänyt isää osallistumaan vauvan hoitoon. Kun isä yritti tehdä jotain, alkoi taukoamaton neuvonta ja nalkutus, tyyliin " ei noin laiteta vaippaa, ei noita vaatteita, älä pidä vauvaa noin vaan näin" jne.

Äiti oli heti kädet ojossa ottamassa vauvaa jos inahtikin, ettei se vaan rupea itkemään. Nyt lapsi on jo reilu vuoden ikäinen, eikä äiti voi vieläkään olla poissa kotoa, vaan ottaa edelleen lapsen mukaansa esim. tyttöjen saunailtaan.



Mielestäni on todella surullista seurata tilannetta, etenkin kun tämä isä todella yritti hoitaa lastaan ja rakastaa lapsia noin muuten. Hän on mm. selvinnyt ihan hienosti meidän lasten kanssa, joita on joskus ollut hoitamassa pari tuntia.



Äiti itse on sitä mieltä (edelleen), että hänen elämänsä on nyt täyttynyt, kun hänellä on lapsi ja hän on äiti. Hän ei mm. pidä juurikaan yhteyttä vanhoihin ystäviinsä, on lopettanut kaikki omat harrastuksensa jne. Mielestäni ei todellakaan tervettä.



Totta kai äiti on tärkein ihminen lapsen elämässä, en todellakaan edes yritä väittää muuta. Mutta lapsesta ei saa tulla elämän ainoa sisältö äidille, äiti ei saa tulla riippuvaiseksi lapsestaan.



Se, mitä yritän sanoa, on se, että elämä ei lopu, vaikka perheeseen tulee vauva. Mielestäni isä ei ole lapsen hoitaja, vaan toinen, täysivaltainen vanhempi, jolla on sekä oikeus, että velvollisuus osallistua lapsen hoitoon.



Aloittajan tekstissä kiinnitin huomiota esimerkiksi siihen, ettei hän halua ostaa edes varuiksi tuttipulloa. Tämä esimerkki tapaukseni alkoi melko lailla samanlaisista pienistä asioista, jotka vain paisuivat.

Ja edelleenkään en halua olla imetysvastainen tai mitään sellaista, mielestäni vain olisi hyvä suhtautua asiohin suvaitsevaisesti, eikä etukäteen päättää, että asiat tehdään ehdottomasti juuri tietyllä tavalla. Lasten kanssa kun joutuu joustamaan yllättävissäkin asioissa ja silloin on helpompaa, jos on jo valmiiksi asennoitunut niin, että jos suunnitelma A ei toimi, niin aletaan toteuttaa suunnitelmaa B.

Vierailija

Todellakin on lipsuttu alkuperäisestä aiheesta. Mutta harmillista, että pitää esittää tuleville äideille niitä omia toimintatapojaan kuin kiveen hakattuna totuutena!



Ilman korviketta tai edes pumppua _voi ihan hyvin_ onnistua ruokkimaan vauvaa muualla käydessään! Voi olla että kaikilla ei ole näin, mutta itse olen aina hoitanut vauvan maidotuksen muualla käydessäni

a) vauvan ollessa alle puolivuotias: kerätyillä maidoilla (=maidonkerääjiäkin on olemassa) ja

b) kun toinen rinta ei enää falskannut imettäessä niin kovasti, käsin lypsetyillä maidoilla.



En liene ainoa joka lypsää maidot ilman mitään apuvälineitä. Käsinlypsyyn on jopa sangen hyvät ohjeet ä-pakkauksen rinnalla-oppaassa. Kun tekniikan oppii, sen pitäisi olla paljon helpompaa kuin pumppujen kanssa sähläys. Ja voi olla että äiti ei todellakaan ensi kuukausina käy missään ilman vauvaa :).

Vierailija

Meillä on molemmat lapset olleet sellaisia, jotka eivät ole tuttipulloa huolineet. Kuopuksen kanssa yritimme kyllä kovastikin, mutta ei onnistunut, vaikka kokeiltiin kaikkia löytämiämme sekä tutti- että pullomalleja useaan otteeseen. Myös hörppyytys ym. tulivat tutuiksi molempien elämän alkutaipaleella, mutta emme kyllä millään muulla keinolla kuin rinnalla saaneet vauvojen sisuksiin jäämään maitoa muutamaa milliä enempää. Jos joskus saimmekin esim. 10 milliä, se tuntui ihan luksukselta, vaikkakin iso osa tuli pian pulautuksena pois.



Tiiviistä rintaruokinnasta huolimatta olen sitä mieltä, että kyllä vauva sen pari tuntia sopivasti ajoitettuna pärjäilee, kun vaan sitten hoitajalla on varmuutta ja halua hyssytellä vauvaa tarvittaessa erilaisin keinoin, sopivaa hakien. Kyllä ne keinot sieltä sitten löytyvät, kun hoitajalla on tilanne käsillä. :D



Tituliini

Vierailija

Joka tapauksessa, jotkut antavat maidon hörpyttämällä ja onhan niitä jopa keinorintojakin siihen tarkoitukseen tänä päivänä joten se niistä velvoitteista :)

Vierailija

Ja jos siltä tuntuu että sellaisen tarvitsee niin kaupastahan niitä saa. Emme ole myöskään hankkinut montaa muuta vauvanhoitotarviketta, mitä ilmankin pärjää. Meillä iskä on hoitanut varsinkin kakkosta ihan vastasyntyneestä runsaasti(ykkösen aikaan oli reissutöissä), heti isyyslomalla lähdin esikoisen kanssa muskariin jne. ja jätin vauvan isälle. Tankkasin vauvan täyteen ja lähdin tunniksi pois, pärjäsivät päiväsaikaan ihan hyvin. Imetys on tavallaan iso asia, mutta ajallisesti lyhyt, vuorokauteen mahtuu paljon muutakin, etenkin vähän isommalla vauvalla.

Vierailija

mustakin pumppu kannattaa ehdottomastiostaa, voi olla niin että rinnat niin täynnä kun tulet kotiin ja vauva ei jaksa imeä kaikkea joten sun on tyhjennettävä niitä!tai muuten tulee tulhedus TAI sitten niin kuten mulla, kotiuduimme lauantai iltana, maito oli noussut ede.päivänä, kun tulimme kotiin maitoa tulikin nihkeästi, joten pummpailin niitä että maidon tulo lähtisi nousemaan vielä paremmin, sillä aikaa vauva huusi nälkää kun multa ei tullutkaan tarpeeksi, joten anoimme parikyt milliä korviketta pullosta!onneksi olimme ostaneet varalle, soitimme siis sairaalaan ja kysimme voiko antaa, antoivathan ne sairaalassakin lisä maitoa kun mulla tuli niin vähän omaa et tyttö huuti nälkää aina imemisen jälkeeki. eli ei ole mitää järkeä olla hankkimatta pulloa ja korviketta varalle, ei ole kiva jos tuutte kotii, imetät ja imetät ja maitoa ei tule tarpeeks ja vauval nälkä, niin mitäs teet, odotat et mies hakee kaupasta, siinä tilantees odottavan aika voi olla pitkä. ja pumppaaminen kläynnistää maidon tuloakin kivasti jos sitä nihkeesti nousee .. meillä alko pumppaamisen jälkee nousemaan hyvin ja nyt vieläkin maito riittänyt 9kk jälkeen.

Vierailija

ei se usein pullosta saa, mutta jos mun tarvitsee käydä jossakin ilman vauvaa, niin vauva pärjää kyllä pärjää ilman minua niin kauan kuin itse raaskin olla pois;) pariviikkoisena se oli ensi kertaa pari tuntia miehen kanssa kahdestaan, kun olin kaverin luona ilman vauvaa. mulla oli kyllä ikävä koko ajan, mutta hyvin olivat pärjänneet kun lypsin ennen lähtöä pulloon.



periaatteessa, jos vauvalla on pullossa maitoa, voit olla pois niin pitkään kuin raaskit - aluksi tuskin kovin kauaa;D mutta siis, jumppaan voit aivan hyvin mennä (kannattaa lypsää juuri ennen lähtöä ettei rinnat räjähdä).

Vierailija

Enkä muista ihan tarkkaan. Ehkä esikoisen kohdalla n.3kk(tai jotain). Sen jälkeen alkoi vähän selkenemään rytmi(inhoan kyllä sanaa " rytmi" , mutta alkoi mennä suunnilleen tunnin heitolla samaan aikaan nukkumaan) ja imetys alkoi sujua omalla painollaan. Kakkosella oli koliikki joka helpotti vähitellen 4kk ikään mennessä. Sen jälkeen olis voinut ajatella lähtevänsä ehkä iltamenoille(jos olisi jaksanut). Ehkä se jumppa-aika on just vähän hankala, meillä ainakin ykkönen asui rinnalla illan ja kakkosen huuto alkoi aina klo 19. Nyt aloitan kyllä jo jumpan, kakkonen on kohta 9kk. Jos saan illaksi hoitajan kun mies on raksalla...



Käytännössä monet vauvat ovat illalla tarvitsevia ja isommat myös...Kun väsyttää. Itse en ole osannut ajatella että tarvitsee itselle ottaa aikaa ja olla myös vaimo miehelle jne., kuten tässä joku sanoi. Totta sekin varmasti, mutta mitä on muutama kuukausi tai vuosikin ihmiselämässä? Hetkessä vauva on isompi taas ja on taas enemmän sitä aikaa ja energiaa touhuta.

Vierailija

pumppuasia on osittain varmasti makukysymys, osittain me naiset myös olemme hyvin erilaisia. Itsekin olin ennen vauvan saantia sitä mieltä, että " se ei ole tarpeellinen" , mutta itselläni tuo maidon nousu rintoihin oli kivussa yksi kamalimpia kokemiani asioita, että jos sitä rintapumppua ei olisi ollut sairaalasta päästyä, olisin oikeasti ollut todellisessa pulassa. Ilman tehokasta pumppausta olisin kärvistellyt tuskissa (maitoa olen pumpannut jopa 190 ml kerrallaan). Vaikea asia on se, että ET VOI TIETÄÄ ETUKÄTEEN kuulutko niihin, joille se on todella tarpeellinen vai niihin, jotka selviävät huoleti ilman sitä.



Totta tuo viimeisinkin kommentti, että jos haluaa, vauvan luota pystyy olemaan myös pois suhteellisen alusta lähtien. Riippuu kuitenkin paljon perheestä ja siitä minkälaisia ratkaisuja perhe tekee. Meillä on annettu alusta asti välillä myös tuttelia - vauva on hyväksynyt pullonkin hyvin - joten olen halutessani päässyt käymään muutaman tunnin reissuilla jossakin. Toisaalta on myös vauvoja, jotka hyväksyvät vain rinnan, silloin on vaikeampi lähteä, sillä oman vauvan itkua on yllättävän vaikea kuunnella (tai lähteä, jos tietää, että vauva saattaa saada sillä aikaa itkukohtauksen).

Vierailija

esikoinen oli ihan rintalapsi, eli pullosta jöi velliä vasta alkaen iässä 11-12 kk. Tätä ennen myös maito-allergia, eikä suostunut juomaan apteekin korviketta. Näin ollen minä olin lapsen kanssa kaikki illat kunnes velliä alkoi menemään.

Kakkonen opetettiin varta vasten myös syömään pullosta, eli annettiin useimpina iltoina päivällä pumpattua maitoa lisämaitona illalla. Näin sai vatsansa täyteen, ja oli myös mahdollista olla lyhyitä hetkiä erossa lapsesta. Ekojen neljän kuukauden aikana (suurinpiirtein) en kuitenkaan voinut olla noin kahta tuntia kauemmin erossa lapsesta tai pumpusta ilman märkiä läiskiä.

Itselläni oli kakkosen aikan mahdollisuus käydä jo päiväsaikaan salilla. Imetin tai pumppasin ennen lähtö rinnat " tyhjiksi" että oli helpompi käydä salilla. Isä sai sitten tarvittaessa ruokkia lapsen mun poissaollessa. Aiomme opettaa myös numero kolmosen pullolle. Kakkosen kanssa ei siis pullosta syöminen tai tutin syöminen aiheuttanut mitään ongelmia rintaruokinnan suhteen. Imetys loppio kun lapsi oli 7 kk (osasyynä mun tiukka imetysdietti).

Eli sun kolmen tunnin jumppasuunnitelma ei meidän lasten kanssa olisi onnistunut



Sokeritoppa 11+6

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat