Uhmakas eskari-ikäinen

Vierailija

Kertokaas omia kokemuksia eskari-ikäisistä, miten teillä menee? Meillä eskari-ikäinen poika ja kotona on aika hankala tapaus. Päivät eskarissa menee hyvin, on kuulemma oikein mukava poitsu mutta kotona sitten koetellaan todenteolla.

Uhittelee ihan tahallaan, tekee sellaisia asioita mitkä tietää kyllä olevan väärin, kiusaa neljä vuotiasta pikkuveljeään, vie leluja kädestä, härnää tahallaan yms.

Ja kielenkäyttö on välillä aika ikävää. Kun poikaa kielletään, on äiti tyhmä ja nyrkit heiluu. Käytössä on jäähypenkki sekä rangaistuksena pelikielto viikonloppuisin, mikäli huonoja päiviä on enemmän kuin hyviä. Meillä eskaripäivinä ei pelikoneisiin saa koskea.

Mutta niitä ihaniakin hetkiä mahtuu joukkoon, onneksi. Halitaan, istutaan sylikkäin ja jutellaan monenlaisia asioita.

Mutta miten muissa perheissä eskarilaisten kanssa menee? Kuulostaako normaalilta?

Kommentit (4)

Vierailija

Ajattelin jo että meillä mennään tosissaan jotenkin heikoilla hangilla kuten edellä joku laittoi. Molemmat lapset ovat olleet aina kotihoidossa ja voi olla että yht'äkkinen kotoa pois lähteminen vaikuttaa. Vaikka ollaan aiemminkin ahkerasti käyty kerhoissa yms. mutta eihän se samaa ole kuin olla päivä vieraassa porukassa.

Olen sanonut pojalleni että kotona saa ne ikävätkin tunteet näyttää, siellähän ne rakkaimmat ihmiset on ja niinhän itsekin purkaa kiukkunsa aina läheisilleen mutta välillä vaan käy raskaaksi kun tuntuu että poika on liian usein huonolla tuulella. Ja ennenkaikkea tuo uhmaaminen ja pikkuveljen tahallinen ärsyttäminen käy raskaaksi.

Mutta helpottavaa oli kuulla että muillakin eskari-ikäisillä on vähän hankalaa.

Kiitos! :-)

Vierailija

vaihe, jolloin kuvitellaan itsestään vähän liikaa. Rajoja kokeillaan tavalla tai toisella. Ei ole huolestuttavaa, mutta se miten vanhemmat osaavat nyt asettaa ja pitää rajat vaikuttaa paljon siihen, millaista elämä lapsen kanssa on myöhemmin... :)

Vierailija

Eli eskarissa poika on kuin enkeli, mutta kotona todella hankala varsinkin aamuisin ja tunnin verran eskarista tulon jälkeen. Meillä on käytössä samantapaiset seuraukset kuin teillä. Esim. huonosti menneestä aamusta (meidän tapauksessa turhasta viivyttelystä ja temppuilusta) tulee miinus ja hyvästä plussa. Poika pääsee lauantaisin tunniksi tietokoneelle, ja miinus vähentää koneaikaa viidellä minuutilla, plussasta saa viisi minuuttia lisää. Lisäksi käytetään jäähyjä ja lelutakavarikkoja, mutta myös kehuja ja kannustusta aina kuin mahdollista.



Onneksi takana on jo samantapainen taistelu nyt 9-vuotiaan isosiskon kanssa, joten uskon, että tämäkin vaihe menee ohi. Meidän tenavilla tuo ns. eskariuhma eli pikkupuberteetti näyttää olevan paljon voimakkaampi kuin se ensimmäinen uhmavaihe 2-3-vuotiaana. 3-vuotias pikkuvelikin on nimittäin melko säyseä tapaus. Jos kiinnostaa, niin käy lukemassa MLL:n sivuilta lapsi kasvaa ja kehittyy 6-7-vuotiaasta kirjoitettu kuvaus. Auttoi ainakin minua paljon. Onko teidän lapsi ollut kotihoidossa? Luulen, että meillä eskariin liittyvä elämänmuutos on niin suuri, että se purkautuu normaalia voimakkaampana uhmana. (Vaikkei neljän seinän sisällä olekaan elelty.) Poika on myös osannut lukea ja kirjoittaa jo tasan 5-vuotiaasta asti, joten ehkä on myös pikkuisen turhautunut eskaritouhuun ja kaipaisi jo koulumaisempia haasteita. Osallistuu silti ryhmän toimintaan kiitettävästi ja purkaa sitten höyryjään kotosalla.



Voimia!

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat