Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Ylpeä ja ylimielinen VAI ujo ja varautunut?

Vierailija

Onko kellään ongelmana, että ihmiset tulkitsee ujouden ja arkuuden ja epävarmuuden, varautuneisuuden ylpeydeksi ja ylimielisyydeksi. Ja sellaiseksi, että tulee jo 5 minuutin tuttavuuden jälkeen kommenttia että pidätkös itseäsi muita parempana häh?!



Myönnän että itselläni on myös vähän ironista ja mustaa huumoria, enkä osaa valehdellakaan lähes yhtään, ja small talk on ihan kamalaa teeskentelyä, ja pinnistelen kyllä sitä joka päivä ihan vaan sen takia että niin kuuluu tehdä. Harvemmat näkee lävitseni ja joiden kanssa synkkaa oikeasti. Ystäviä on vaan kamalan hankala saada, varsinkin kun ne joiden kanssa synkkaa, on miehiä yleensä, ja ystävyyden joutuu siten rajoittamaan sitten esim. töihin tai leikkipuistoon, tai kouluun ja ei voi laajentaa oikeaksi perhetuttavuudeksi ts. kutsua kotiinsa, tai mukaan harrastuksiin, tms vaikka olisi varmasti tosi kiva ystävä, mutta on perheet ja lapset ja ei tässä mitään suhteita olla etsimässä sentään, ystäviä vain.



Mitä teen toisin? Ymmärrän tehdyt tai sanomani virheet ja sammakot tai tekemättä jättämiset tai sanomatta jättämiset yleensä vasta kun on jonkin aikaa ollut jotenkin outo fiilis, enkä ole tiennyt missä vika, ja sitten yhtäkkiä toinen suuttuu silmittömästi. Nykyisin vaan jättäydyn sivuun jos tuntuu, että ilmassa on jotain, mitä en käsitä, eikä toinen avaudu minulle, enkä osaa oikealla tavalla kysyäkään kai. Ja pitäydyn siinä small talkissa enkä edes yritä ystävystyä...

Tuntuu vaan niin kovin yksinäiseltä näin, kun näen muiden tulevan toimeen kaikkien kanssa.

Kommentit (6)

Vierailija

Itse olen ollut hiljainen , ujohko ja syrjäänvetäytyvä varsinkin tilanteissa viereaiden ihmisten kanssa. En hallitse tyhjänpuhumista ja kahvikuppineuroosi on valtaisa. Edelleen jännltän tilanteita niin että saan päänsäryn.

Minulla on luottamustehtäviä, joiden takia joudun edustamaan en itseäni vaan yhteisöä, joten MINUN on käyttäydyttävä sen mukaan. Kotona voin käyttäytyä kuinka haluan, mutta edustaessani en. Jos osaa verkostoitua siitä on todella etua esim. jos etsii työpaikkaa jne.

Neuvoni sinulle on harjoittele vuorovaikutustaitoa, et voi koskaan tietää kuka vieras ihminen on esim uusi työnantajasi.

Vierailija

Minäkin olen näillä kylillä ylpeän maineessa. Ja yksin. Taidan kyllä ollakin vähän outo, koska mua ei ihan hirveästi jaksa kiinnostaa smalltalkit tai lapsista jauhaminen. Ja sama vika, miesten kanssa tulen hyvin juttuun, naiset ovat yleensä vähän rasittavia. Ja useimmiten lipsautan jotain, ja mua aletaan katsella kylmästi.



Jospa kokeilet etsiä ihmisiä jonkin harrastuksen kautta, ainakin mulla se on toiminut ja olen tavannut vähän samanhenkisempiä ihmisiä.

Vierailija

on tutun kuuloista :) Aivan kuin itse olisin kirjoittanut. Monesti olen saanut kuulla olevani ylpeä, varsinkin jos vieraammassa seurassa olen hiljaa. Monesti on vaan niin vaikea keksiä mitään sanottavaa; small talkin tuntuu niin teennäiseltä. Tutummassa seurassa kyllä juttua riittää. Tykkään muutenkin aluksi kuunnella ja seurailla ihmisiä, enkä heti ala suuna päänä hölöttämään..



Joten ap et ole tosiaan ainoa; eikä kaikkien tarvitsekaan tulla toimeen kaikkien kanssa!

Vierailija

Mutta ei se siitä voi olla kiinni että tullaan sanomaan suutuspäissä aina 5 min jälkeen että älä pidä ittees parempana kuin muut.

Vierailija

samanlaisia kokemuksia. Tunnistan itseni tuosta ap:n kuvauksesta kyllä. Enkä sanoisi, että ap on yksinkertainen, mulla ainakin kyse on pitkälti siitäkin, että näen maailman hiukan eri tavalla kuin muut. "Tavisten" jutut tuntuu välillä oudoilta jne.

Uusimmat

Suosituimmat