Elämä sekaisin

Seuraa 
Liittynyt17.9.2015

Kirjoittelin tänne viimeksi yli vuosi sitten, kun kyselin teiltä mielipidettä, että onko lyhytkasvuisella ihmisellä oikeus saada lapsi. Olitte silloin todella ihania ja rohkaisevia.



Aloimme yrittää viime vuoden kesäkuussa lasta heti häiden jälkeen. Eihän siinä sitten niin käynyt kuin piti. Joku muu päätti, etten saisi lasta vaan aivan jotain muuta. Mulla todettiin imusolmuksesyöpä elokuun lopulla. Oli levinnyt maksaan, munuaisiin ja keuhkoihin. Ei mikään ihme, että keuhkokuume ei parantunut. Sytostaattihoitojen vuoksi emme nyt sitten ole saaneet yrittää lasta. Sain viimeisen (toivottavasti) hoitoni 29.1 ja nyt olen toipunut hyvin. Lasta saisimme alkaa yrittää puolen vuoden kuluttua.



Lapsen yrittäminen ei ole enää niin " yksinkertaista" . Olen henkisesti aivan romuna. Mitä lähemmäksi mennään 23. elokuuta, jolloin syöpä todettiin, sitä enemmän masentaa ja kaikki se aika pyörii päässä. Mitä jos tulenkin ensi vuonna raskaaksi ja syöpä uusii. Menetän laspseni. Mitä jos saan lapsen ja syöpä uusii joskus esim. 5 vuoden kuluttua. Mitä teen sitten. Miten jaksan. Kaikki tällainen pyörii päässä. Sitten toisaalta myös se, että jos en edes yritä lasta ja ole loppuelämäni terveenä, mutta elämästä puuttuu jotain tärkeää, eli se lapsi.



Ymmärrätte varmaan, että miksi olen sekaisin. Niin kuin ei olisi pelkkä vamma riittänyt, piti tulla vielä syöpä jonka kanssa elää loppuelämän. Haluan lasta, mutta en tiedä uskallanko.

Kommentit (6)

Vierailija

Voi että, on kyllä aika vaikea tilanne sinulla. :( En yhtään osaa sanoa, mitä sinun pitäisi tehdä. Voin vain kehottaa kuuntelemaan sydämen ääntä.. Eihän meistä kukaan tiedä, mitä tulevaisuus mukanaan tuo. Ehkä sitä ei pitäisi liikaa ajatella, asioilla on kuitenkin tapana järjestyä jotenkin päin.. Oletko hakenut apua masennukseen..? Siitä voisi olla hyötyä, jos saisit purkaa ajatuksiasi jollekin ulkopuoliselle. Ammatti-ihminen saattaisi pystyä tuomaan sinulle uusia näkökulmia ja ajatuksia elämään.. (Enkä nyt tarkoita, että sellaisia välttämättä tarvitset, mutta kannatta miettiä, voisitko saada siitä jotain " uutta" elämääsi..)



Voimia sinulle kovasti jaksaa elämässäsi eteenpäin!



Vierailija

Olen pahoillani kokemastasi tuskasta :( Haluaisin vain sanoa, että elämässä ei voi tietää, mitä eteen tulee. Siksi lapsen saamista ei mielestäni voi ajatella riskinä, vaikka vaarana voisi ollakin, että jotain pahaa tapahtuu. Koeta kestää ja kovasti onnea vauva-asiassa.

Vierailija

Tulin katselemaan pinoja tuolta o-puolelta.



Asiaan: Minun kouluaikaisella kaverilla todettiin sama syöpä kuin sinulla ja hänellä tais olla kasvainkin keuhkoissa jne. Hän parantui syövästä, vaikka se uusi ja tällä hetkellä hänellä on kaksi ihanaa pientä tyttöä. Toivoa hän ei menettänyt missään vaiheessa. Toivottavasti sinulle syöpä ei uusiudu ja saat ihanan perheen ympärillesi.



-tulppa ja hiplaaja-



rv 27

Vierailija

En ole vielä hakenut apua. Olen kyllä harkinnut vakavasti. Olen vain aina ollut sellainen jäärä, että ulkopuolista apua ei haeta. Nyt voi olla pakko. Sitä vain haluaisi pystyä itse hoitamaan asiansa. Täytyy nyt jollain keinolla saada pää parempaan kuntoon. Tiedän, että tilanne muuttuu, kun elokuussa on tietokonetomografia ja syyskuussa lääkäri. Sen jälkeen menee taas 4 kuukautta, että on seuraava lääkäri. Tuo kuva vaan pelottaa todella. Se on tavallaan kaksiteräinen miekka. Siinä näkyy pienemmätkin muutokset kropassa. Pelkään sitä todella, mutta toisaalta odotan innolla.



Olen yrittänyt hokea itselleni, että ei kukaan muukaan tiedä vaikka kuolisi huomenna kolarissa, mutta ei se vaan auta mua.

Vierailija

Täytyy tässä yrittää mennä päivä kerrallaan eteenpäin. Muutamme parin viikon päästä omaan taloon, joten kodin tekemisessä on sitten hommaa.



Muutamme vaan perheen naapuriin, jossa on pieni lapsi. Tykkään olla hänen kanssaa, mutta välillä tuntuu todella pahalta. No, kyllä tämä tästä helpottaa ajan kanssa.



Kiitos teille kaikille. Voin vaikka ilmoitella tänne sitten, kun tiedä lääkäristä enemmän.

Vierailija

Hei,

syöpä on rankka sairaus ja ainakin lähipiirin kokemusten perusteella tietyllä tavalla kaikkein rankinta on sen mukanaan tuoma epävarmuus. en tiedä tarjotaanko nykyään paremmin tukea syöpäpotilaille , mutta henkiseen toipumiseen kannattaa ehdottomasti hakea apua, jota saa myös vertaistukiryhmistä, joita löytyy esim. syöpäjärjestöjen kautta.

Kun sairastumisesta ja hoitojen loppumisesta kuluu aikaa, pienenee sairastumisen pelko. han hyvin voi jo silloin puolen vuoden kuluttua, kun lupa lapsen yrittämiseen on olla, että olet voittanut syövän myös henkisesti

mielstäni mikään ei estä lapsen yrittämistä kun on toipunut. loppujen lopuksi ei kukaan, ei edse kaikkein tervein voi varmuudella tietää näkeekö lastensa aikuistuvan.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat