Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Kokemusta: ex-puoliso tekee kiusaa?

Seuraa 
Liittynyt17.9.2015

Onkohan kenelläkään kokemusta meidänkaltaisesta tilanteesta ja siitä, miten saada tällainen loppumaan?



Erottiin miehen kanssa kaksi ja puoli vuotta sitten, neljä lasta ja yhteishuoltajuus. Lapset asuvat minun luonani, kaksi vanhempaa tapaa isäänsä joka toinen viikonloppu + yhtenä iltana viikossa hän tapaa koko sakkia kaksi tuntia. Miehellä on maanis-depressiivisyys ja moni ammattilainen on heittänyt myös epäilyn narsistisesta persoonallisuushäiriöstä. Tapasin vuosi sitten miehen, jonka kanssa olemme olleet tiiviisti yhdessä, asumme vielä erillään. (Ja taustaa vielä, exällä oli uusi nainen heti, kun muutti virallisesti pois, ennen virallista eroa. Tämän suhteen minun olisi pitänyt vain ymmärtää, mutta kun itse eron virallistuttua tapasin nykyiseni, se ei sopinut ollenkaan.) Mitä enemmän olemme viettäneet aikaa yhdessä, sitä inhottavammaksi exän käytös on muuttunut. Harva se päivä tulee tekstaria ihan pikkuasioista, joista minun pitää olla antamassa selontekoa. Asiat koskevat lapsia, mutta ovat todella älyttömiä. Kun on erottu ja vaikka kuinka olisi yhteishuoltajuus, niin olen sitä mieltä, että en ole velvollinen ihan kaikesta raportoimaan. Informoin toki kaikista tärkeistä lasten asioista, opettajien tapaamisista (jotta toinenkin pääsisi osallistumaan) ym. Viestitän, jos lapselle on sattunut jotain, on ongelmia kavereiden kanssa tms.



Kun ex keksii illalla, että nyt jollakin lapsista on hirmuinen hätä ja pitää lähteä lääkäriin, ei häirintä lopu millään. Hän ei luota siihen, että minä aikuisena ihmisenä täällä kotona paikanpäällä osaan katsoa tilanteeen ja lähteä lapsen kanssa lääkäriin, jos todella on tarvetta. Tästä esimerkkinä, kun ex sai päähänsä, että yhdellä lapsista on puhkeamassa diabetes ja hän on menossa insuliinishokkiin. Lapsi oli pirteä kuin peipponen, ei merkkiäkään mistään shokista. Sanoin exälle, että hänen pitää nyt vain luottaa minuun, mutta en kuulemma ajattele hänen tunteitaan ollenkaan. Tilanne rauhoittui vasta, kun tuttu kävi illalla ottamassa lapsesta verensokerin, joka oli täysin kunnossa.



Huolehdin lapsista aivan normaalilla tavalla. Meillä käydään suihkussa ja vaatteet ovat puhtaita ym. Aivan normaalia elämää. Tässä taannoin ex sai kuitenkin päähänsä, etten huolehdi lapsista, että he ovat likaisia enkä pese heitä tarpeeksi. (Suihkussa käydään kaksi kertaa viikossa + tarpeen mukaan...) Yksi lapsista oli sairaalassa ja halusi tavata nykyisen mieheni (lapset ovat ottaneet hänet toiseksi isäkseen, ovat itse alkaneet välillä sanoa isäksi, vaikka emme ole häntä millään tavalla uutena isänä esiin tuoneet), mutta ex ilmoitti lasten kuullen, ettei tämä saa tulla. Seurasi vääntöä ja nykyinen mieheni tuli visiitille. Muutenkin tämä uusi mieheni ei saisi osallistua meidän lasten arkeen exän mielestä. Minun pitäisi hoitaa kaikki asiat yksin ja jättää nykyinen kumppani asioista sivuun. (Taannoin yksi lapsista rupesi opettelemaan ilman apupyöriä ajoa pyörällä ja tähän ei olisi saanut nykyinen mieheni osallistua, vain minä.)



Kun lapset temppuilevat täällä kotona eikä pelkkä puhe riitä ja joudun pistämään arestiin tai pistämään homman hanskaan muulla tavalla, saan kuulla, että olen sadisti, kiusaan lapsia ja kohtelen lapsia kuin koiria. Meillä ei harrasteta ruumiillista kuritusta. Exän mielestä kuitenkin pelkän puheen pitää riittää. Kun lapsi ei tottele, pitää vain puhua, puhua, puhua... Itselläni on se periaate, että sanon asiasta muutaman kerran ja jos ei tehoa, niin sitten tulee ukaasi " jos nyt et tottele, seuraa sitä tai tätä" . Lapsi saa siis itse valita, totteleeko vai tapahtuuko muuta.



Kaikki, jotka näistä exän touhuista ovat kuulleet, ovat luonnehtineet asiaa " paskapuhetta" ja sitähän se todella on. Vanhin lapsista käy perheneuvolassa (adhd) ja olen ollut tämänkin asian tiimoilta sinne yhteyksissä. Olen myös ollut yhteydessä neuvolaan ja sieltäkin sanottiin, että kaikki tietävät, että huolehdin lapsista täysin normaalilla tavalla. Meillä on myös käynyt kodinhoitaja viimeiset kaksi ja puoli vuotta ja hänkin on antanut positiivista palautetta siitä, miten hienosti meillä homma toimii. Joten en pelkää sitä, että esim. viranomaiset alkaisivat uskoa exän puheita, jos hän ottaisi yhteyttä heihin. Olen itse asiassa hänelle sanonutkin, että ottaisi yhteyttä sosiaalitoimeen, jos kerran näkee asiat noin huonona. Olen kehottanut pitämään suun kiinni siihen asti, kunnes todella näkee lasten voivan huonosti minun huollossani. Mutta eihän sillä ole ollut mitään tehoa.



Onko kellään kokemusta tällaisestä puhtaasta kiusanteosta, kun on yhteishuoltajuus? Exän yrityksistä kontrolloida? Millä hommalle saa pisteen? Mistä apu? Perheneuvolassa ehdottivat sovittelua, mutta kun ei exään puhe tehoa. Hän itsekin puhuu puuta heinää, aina sen mukaan, mikä vastaa hänen omia tarkoitusperiään. Tänään on tätä mieltä, mutta jos kyseinen mielipide huomenna ei palvele häntä, väittää, ettei ole koskaan niin sanonutkaan. Meidän asiaa vaikeuttaa tietysti tuo, että exällä on noita psyykkisiä ongelmia (joita ei itse tietenkään myönnä), mutta olisi mukava kuulla kokemuksia, vaikkei entinen puoliso tuolta osin kuvaan täsmäisikään. Itse ajattelin perheneuvolassa yhteisessä tapaamisessa ilmoittaa, että minä en enää vastaile asiattomiin viesteihin lainkaan, että asiasta kyllä keskustelen. Että ilmoitan kaikesta tärkeästä, mutta ihan jokaista katkennutta hiusta en ala viestittelemään enkä jokaisestä jäähystä raporttia antamaan. Ja että ex ottakoon yhteyttä perheneuvolaan tai jonnekin, jos on huolissaan lapsista. Tulkoon sitten joku ammatti-ihminen katsomaan, pestäänkö meillä lapsia tarpeeksi. ;-)

Kommentit (3)

Vierailija

Tosin minä olen tämä uusi nainen ja kiusaajana äiti. Häirintää on ollut meidän molempien puhelimiin. Päivässä tosiaan saattaa tulla yli 30 tekstiviestiä, kun se sille päälle sattuu. Kaikki asiat hän verhoaa lapseen liittyviksi, vaikka ei todellakaan liity. Mitä uskomattomimpia asioita ja aina kaikkiin pitäisi vastata, koska koskevat lasta. Esim miten meillä mieheni kanssa menee ja olemmeko riidelleet. Miten meillä menee töissä ja vapaat töistä. Lapsen turvaistuimen laitto hänen autoon paikalleen olisi myös hänen mielestään ollut mieheni tehtävä, koska se liittyy lapseen. Lampun vaihto hänen kotonaan liittyi myös lapseen. Lapsi on nyt 3v. Hän asuu meillä ja on viikko/viikko systeemillä äidin luona. Mielialat hänellä vaihtelevat todella tiuhaan tahtiin, välillä ei halua tavata lasta kuin joka toinen pidennetty viikonloppu kun ei kuulemma jaksa hoitaa ja toisinaan haluaisi kokonaan itselleen. Minulle sanoi kerran, että minun pitäisi puhuttaa mieheni antamaan huoltajuus kokonaan hänelle, jotta hän voisi muuttaa pois paikkakunnalta lapsen kanssa.

Voi vitsi, kun näitä hulluja juttuja on niin paljon, ettei tiedä mitä kaikkea kirjottaisi. Tämä saattaa kuulostaa sekavalta, kun asioita muistuu mieleen tipottain, mutta yrittäkää ymmärtää edes osa.

Miehen ja ex:n erotessa ex halusi itse lähihuoltajuuden isälle, koska ei jaksanut hoitaa omaa lastaan. Minä olen aina rakastanut lapsia ja omia ei vielä ole. Mutta hoidan aika paljon mieheni lasta. Ja mielelläni sen teenkin ja täysin vapaaehtoisesti. Siitäkin on äidillä ristiriitaiset ajatukset (ymmärrettävää toisaalta), välillä kiittelee, kun jaksan lapsesta huolehtia, toisinaan taas en saisi olla lähelläkään häntä.

Mutta taisi mennä asian viereen. Meilläkin ollaan aika neuvottomia, että mitä asialle pitäisi tehdä ja lähestymiskieltoakin on melko vaikea valvoa, kun se jää meidän vastuulle päättää milloin menee rajan yli. Lapsen asioista kun kuitenkin joutuu kommunikoimaan. Reissuvihko on ollut käytössä vuoden verran vaihtelevalla menestyksellä. Ailahtelevan luonteensa vuoksi ollaan koitettu kirjoittaa mahdollisimman pehmeästi siihen, varsinkin, jos joutuu pyytämään vaatteita takaisin, kun niitä jää jatkuvasti sinne. Siitä hän suivaantuu aina, vaikka mielestäni asia helpottuisi, kun hän palauttaisi vaatteet, niin niistä ei tarvitsisi mainita. Ei vaan tunnu ymmärtävän ja tämä taitaakin olla ikuisuuskysymys. Täältä sinnepäin ei oteta yhteyttä muuta kuin jos lapsi on kipeä tai jotain muuta akuuttia asiaa. Silti kun hän aloittaa häirinnän, niin saattaa itse soittaa ja puhelun aikana huutaa, että häntä ei saa häiritä. Hieman ristiriitaista.



Lisää vastaavia tekstejä aiheesta! Ja jos on neuvoja niin mielellään otetaan vastaan! Kiitos etukäteen!

Vierailija

Meillä kolme lasta ja yhteishuoltajuus. Olemme eronneet jo miltei kahdeksan vuotta sitten. Kokemuksesta voin sanoa, että ajan myötä " kiusaaminen" on vähentynyt. Ei kai exäkään ole enää jaksanut jatkaa kiusan tekoa niin aktiivisesti, kun erosta on aikaa ja on huomannut, ettei kiusa hirveästi vaikuta. Tosin silloin tällöin (ilmeisesti kun hänen uudessa suhteessaan menee huonommin?? tai mikä lie syynä??) purkaa omia kiukkujaan minuun. Välillä myös haluaa olla kovasti isänä, arvostelemalla lastemme vaatetusta kun ovat hänen luonaan (milloin vaatteet ovat liian pieniä tai muuten epäsopivia). Mitä ilmeisemmin myös mustamaalaa lapsille minua ja uutta aviopuolisoani (arvostelee mm. ruoanlaittotaitojani tms.). Näistä vain lapsemme eivät enää meillä kotona kauheasti halua puhua (voin vain arvella millaista ristiriitaa he kantavat mukanaan, kun isä puhuu heille pahaa omasta äidistä ja tämän miehestä...). Lapset ovat myös jo sen verran isoja (n. 8v., 10v., 14v.), että osaavat jonkin verran (toivon mukaan) suodattaa isän puheita ja ymmärtää, että niistä puheista ei kauheasti tarvitse välittää...

Toivottavasti myös teillä aika vähentää ongelmia...

Tsemppiä ja jaksamista!!!

Vierailija

Minun ex-mieheni uhkaili ja häiritsi elämääni avioliitosta lähtöni jälkeen. Hän mm. uhkasi viedä lapset ja lähetteli satoja sähköposteja ja tuhansia tekstiviestejä (yhtenä päivänä laskin saaneeni 44 tekstiviestiä häneltä) mitä ihmeellisimmistä asioista.



Olin liian kiltti ja annoin kiusauksen jatkua turhankin pitkään ja olin aivan loppu. Asianajanani sanoi, että ehdottamani lähestymiskielto ei käytännössä auttaisi mitään vaan vain heikentäisi välejämme entisestään.



Keksin kuitenkin ostaa uuden puhelimen ja siihen uuden salaisen puhelinnumeron. Pidin edellisen voimassa vain exän häiriköintiä varten ja pidin puhelimen kaapissa äänettömällä tarkistaakseni vain hänen viestinsä silloin kun voimia riitti.En vaivautunut vastaamaan hänen viesteihinsä ja sillä väsytystekniikalla hän pitkän ajan päästä jätti minut suhteelllisen rauhaan. Säilytin hurjimmat viestit mahdollista oikeudenkäyntiä varten, jotta voisin todistaa miten hullu hän oikeasti oli.



Oikeuden päätöksellä sain yksinhuoltajuuden, joka helpottaa tilannetta paljon!



Ei kannata antaa exäsi pilata arkeasi, voit minimoida yhteydenpitonne ja kommunikoida vain lasten tapaamisiin liittyvistä käytännön järjestelyistä. Ei muusta!



Hyvää jatkoa sinulle! (tiedän todella miltä tuntuu..!)

Uusimmat

Suosituimmat