Lapsia jotka sanoo t:n k:na???

Vierailija

Meillä 3-vuotias poika, joka puhuu todella hyvin ja kaikki äänteet onnistuvat, mutta t:n korvaa yleensä k:lla, vaikka osaa sen sanoa. Esim. äiti on äiti eikä äiki. Mutta tämä on kämä, auto on auko jne. Isosiskonsa sanoi aikoinaan k:n t:nä 4-vuotiaaksi asti, mikä on tietääkseni yleisempi "lapsenkielisyyteen" liittyvä virhe. Hän ei tosin osannut tuottaa k:ta ennen tuota ikää, ja oppi sen vasta puheterapeutin antamien harjoitusten avulla.



Pojalta on leikattu kielijänne vajaa vuosi sitten, ja ehkä sekin vaikuttaa siihen, että vääräntyyppinen ääntämistapa on jäänyt päälle. Ennen leikkausta hankalimmat kielenkärkiäänteet (L, R, N ja D) eivät onnistuneet lainkaan ja poika puhui lähes pelkästään tavuilla. Kolme päivää leikkauksen jälkeen sanat alkoivat tulla kokonaisina, mutta ikään liittyviä lapsenkielisiä muunnoksia on edelleen melko paljon, Eteenpäin mennääntosin jatkuvasti, joten en ole huolissani varsinkin kun kielellinen ilmaisu ja sanavarasto ovat pojalla erittäin hyvät. Myös karkea- ja hienomotoriset taidot ovat pojalla vähintäänkin normaalit. Piirtää jo yksityiskohtaisia ihmishahmoja ja kirjoittaa nimensä.



Silti esim. puheterapeuttien kommentit kiinnostavat, koska harvemmin olen törmännyt vastaavaan äännemuuntumaan.

Kommentit (11)

Vierailija

Onneksi tulin vielä tänne lukemaan :).



Meidän poitsulta puuttuu kokonaan L, D ja R, muut hankalat kirjaimet ovat juuri tuo T ja J ja V. S tulee hienosti. Nämä hankalat kirjaimet tulevat joissakin sanoissa oikein, mutta toisissa korvautuvat. Yksittäisiä kirjaimia poika ei halua toistella vaan se menee lähinnä pelleilyksi. Meilläkin pallo on pajjo. Hassua on se, että j korvaa ällän, mutta kun pitäisi sanoa j niin se kuulostaa ihan erilaiselta.



Pojan puhe on muutenkin sellaista pehmeää, juuri kuvaamaasi 'peruna suussa puhumista'. Kielijänne ei ole kireä, mutta foniatrin mukaan kieli on kömpelö ja ns. laiska. Sanavarasto on ikäistään laajempi, mutta se jää ulkopuolisilta huomaamatta puheen epäselvyyden vuoksi.



Kieltä pitäisi jumppauttaa suujumpan avulla ja haluaisin kyllä varmistaa vielä pojan kuulonkin.

Vierailija

Lainaus:

Nostan ja kaipaan edelleen esim. puheterapeuttien kommentteja




/t/-virheisyys on muihin artikulaatiovirheisiin verrattuna harvinainen, muttei mitenkään todella harvinainen tapaus. Yleensä artikulaatiohäiriön kanssa odotelleen viisi-kuusi-vuotiaaksi ennen terapiaa, jotta lapsi osaa suhtautua äänteen opettelemiseen tietoisesti.



Suosittelisin ns. minimiparien auditiivista harjoittelua. Esim. kukka-tukka, mikä ero näillä on?



Löysin muistiinpanoistani tietoa äänteiden oppimisen järjestyksestä. Tässä eri tutkijoiden havaintoja:

p, t, k (Jakobson)

k, t, p, m, s, h, v (Savinainen-Makkonen)

t, p, k, m, n, v, l, s, h, äng, j, r, d (Iivonen)

t, k, p, n, p, l, s, m, s, h, j, r, äng, d (Iivonen myös)



Näiden mukaan t ja k siis opittaisiin ihan ensimmäisten joukossa. Ehkä siis pienen lapsen t- ja k-ongelmiin voitaisiin puuttua hieman aikaisemmin kuin esim. r- ja s-virheisyyteen.



Tuollaiset kuulonvaraiset harjoitukset olisi mielestäni hyviä ja helppoja kotiharjoituksia. Lisäksi oli hyvä tarkistaa, että kieli nousee hammasvallille. Erilaisiet suun motoriset harjoitukset ovat myös aina hyviä, mutta NIITÄKÄÄN EI SAA TEHDÄ LIIKAA, ettei lapsi kyllästy t. ahdistu. Minuutti kerrallaan pari krt päivässä on ihan tarpeeksi pienelle lapselle.



Toivottavasti osasin hieman selventää.



t. puheterapeutiksi opiskeleva

Vierailija

Meidän 3-vuotias sanoo myöskin t:n koona. Muidenkin kirjainten kanssa on ongelmia ja hän käy puheterapiassa. Välillä t tulee jo oikein, mutta toisissa sanoissa k on tosi vahva. Esim. takka on kakka, mikä yllättäen hieman hankaloittaa ymmärtämistä.



Näin päin sanominen on meidänkin puten mukaan harvinaisempaa , mutta paljon helpompi korjata. En kyllä nyt muista miten tämän perusteli.



Oli kyllä mukava huomata, että löytyy muitakin jotka eivät osaa t:tä. Kun tuntui, että joka paikassa on kyse nimenomaan siitä, että k vaihtuu t:ksi eikä toisinpäin.

Vierailija

mutta en muista kummin päin!

Kyseinen poika on käynyt puheterapeutilla ja osaa kyllä sanoa siellä kaikki sanat oikein - mutta ei aina viitsi kotona sanoa oikein, kun pääsee "helpolla".



Minä olen sitä mieltä, että mitä aikaisemmin puututte krjaamaan asiaa, sitä vähemmällä pääsette tulevaisuudessa. Tietysti voi olla, että asia korjaantuu itsestään.

Vierailija

joka tosiaan sanoo t:n k:na just jos sana alkaa t:llä. Esim. Tomi on komi ja ei koimi (toimi). En ole osannut moisesta vielä huolestua, luulen et korjaantuu ajan myötä.

.

Vierailija

esim. kukka on tutta.

Tosin joissain yhteyksissä se k kuitenkin tulee.

Pojalla myös vauvana todettu hieman kireä kielijänne, jota ei kuitenkaan ole leikattu.

Vierailija

7, osaako teidän lapsi kuitenkin sanoa ne muut kirjaimet, joiden kanssa on hankaluuksia? Eli puuttuuko joitakin äänteitä kokonaan, vai jättääkö ne vain joissakin sanoissa sanomatta tai korvaa ne toisilla? Itseäni mietityttää hieman myös se, että poikamme osaa sanoa esim, isi ja ruoho täysin oikein, mutta monissa muissa sanoissa r ja s korvautuu...yllätys yllätys, k:lla. Esim. tässä on käkkä, ja monissa r-sanoissa r on sellainen vaimea, j:tä muistuttava äänne. Sama ällän kanssa, osaa sen kyllä sanoa kun oikein keskittyy, mutta usein sanoo vaikkapa palloa pajjoksi.



Olen aika hyvin perillä puheenkehitykseen liittyvistä asioista ja tiedän, että 3-5-vuotias käy läpi ns. fonologisen viimeistelyn kautta, jolloin lapsenkielisyydet pikku hiljaa jäävät pois. Pojan vanhemmat sisarukset puhuivat myös melko pitkään epäselvästi, mutta tuo t:stä k:hon muuntuminen on minulle aivan uutta. Myös keskimmäiseltä, nyt 6-vuotiaalta lapseltamme katkaistiin kielijänne samoihin aikoihin pikkuveljen kanssa, ja hän oppi sanomaan l:n, r:n ja d:n puolen vuoden sisällä leikkauksesta. Harjoittelua se kuitenkin vaati, joten lämpimästi suosittelen vaatimaan leikkausta mahdollisimman aikaisin, mikäli kireä kielijänne selvästi vaikeuttaa lapsen puhetta. Meidän nuorimmaisella se oli niin kireä, että kieli tavallaan makasi suun pohjalla, ja jänteen lisäksi piti leikata myös kielenpohjan lihasta. Puheen lisäksi kielen toimimattomuus haittasi myös nielemistä. Nyt tuo nielemisongelma on jäänyt pois, mutta ääntämisen suhteen on vielä runsaasti kirittävää ikötovereihin nähden. Puheterapiaan emme pääse, koska ulkopuoliset ymmärtävät puhetta aivan hyvin ja muuntumat ovat melko systemaattisia.



Lopuksi on kuitenkin todettava se, että mikäli n. 3-vuotiaan lapsen kielenkehitys vaikuttaa normaalilta, niin pelkästä puheen epäselvyydestä ei kannata vetää johtopäätöksiä ainakaan oppimisvaikeuksiin liittyen. Vanhemmat lapsemme oppivat lukemaan 5- ja 6-vuotiaina, ja puhuivat eskari-iässä täysin selkeästi, vaikka olivat taaperoina niitä "peruna suussa puhujia", joiden tarinoita joutui joskus jopa tulkkaamaan muille. Luulisin, että joillakin lapsilla kielenkehitys, ajatuksenjuoksu ja suumotorinen kehitys kulkevat sen verran eri tahtiin, että ne kohtaavat vasta lähempänä eskari-ikää.



Kommentteja edelleen kaivaten,



ap

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat