Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

miksi se aina nain sattuu??!!

Seuraa 
Liittynyt17.9.2015

taalla itkea tuhrutan taas kerran. just tuli vauvauutisia ja se vaan niin sattuu. tama kesa on ollut taynna uusia vauvoja, alkuvuoden vauvauutiset on tulleet elamaan. ajattelin etta nyt se helpottaa kun he ovat kaikki maailmassa. mutta nyt nayttaa alkavan uusi rysays raskauksia. tama uutinen jo toinen lahiaikoina. mina en jaksa!!!!!!! miksi se ei koskaan lakkaa sattumasta? miksi en vielakaan jaksa iloita toisten onnesta?



meilla itsella on takana 3 vuotta ainakin tata lapsettomuuden rankkaa eloa. kun alettiin toivomaan pikkuista ei kaveripiirissa juuri muut viela olleet samassa vauheessa elamaansa. nyt sitten kaikilla on jo lapsi, joillain jopa toinen tulolla. ja me ollaan viela pisteessa ' nolla' . ma olen niin katkera ja hoen vaan etta ' miksi' ? mita olen tehnyt ansaitaksen taman surun. minussa vika on, miehessa kaikki ok. selittamaton tapaus kuitenkin ollaan. nyt on jaljella enaa yksi parikunta kaveripiirissa jotka ei viela ole onnistuneet, mutta aivan varmasti sieltakin pian kuuluu ilouutiset.



pelkaan myos etta me jaadaan pian aivan yksin. minun on vaikea olla naiden lapsellisten tai odottavien seurassa. onneksi he eivat ole minun hyvia ystavia vaan mieheni naisia. joten enemman aina mies on nahnyt miehia ja silloin talloin pariskunnat on ollut meilla syomassa. eli en ole koskaan heita niin valtavan paljon nahnyt. miksi se sitten niin tuhannesti sattuu?



onko kenellakaan mitaan apukeinoja tahan tuskaan ja katkeruuteen? vai pitaako sen kanssa vaan elaa...meneeko se koskaan ohi? mulla on niin paha mieli....



kiitos jos jaksoit lukea, auttaa purkaa sydanta.

Kommentit (10)

Vierailija

Kiitokset kirjavinkeistä, jotka sattumalta huomasin pinoja selatessani!

" Rakkaustesti" oli todella antoisaa lukemista - koskettava ja niin samoja ajatuksia mitä itsellänikin on ollut koko lapsettomuuden ajan, ja on edelleen.

Itse olen kokenut koko lapsettomuutemme ajan ahdistavana puhua asiasta syvällisesti ja selityksiä etsien, joten tuo 30 tositarinaa lapsettomuudesta -kirja jäi minulta kesken. Muutaman tarinan jälkeen iski ahdistus ja paha mieli omasta kohtalosta, joten katsoin parhaakseni olla kiusaamatta itseäni enempää.

Mutta kirjan palautuspäivään on vielä aikaa, joten katsotaan jos tahtoa riittäisi lukea kirja loppuun! Kiitos vielä - nämä kirjat olivat ensimmäiset jotka " uskalsin" lainata aiheeseen liittyen.



Lin

Vierailija

kiitti kirjavinkeista. tilasin jo toisen, sen uyterlinedenin kirjan netista!!! varmaan tilailen viela muitakin mainitsemiasi juttuja...tekee varmaan paalle hyvaa lukea tunteista joita kokee ja jotka jarkyttaa, ymmartaa ettei ole ainut ja yksin taman jutun kanssa. ja kai se hyvaksyminen on kaiken a ja o. tama palsta tosiaan on ollut myos kovasti avuksi!



juu me oltiin samassa inssipinossa jossain vaiheessa. meilla tais menna se inssi ohi suun jonkun kystan tai reissun takia. sitten hiljensin vahan palstailuakin.... nyt kesalla ollaan siirrytty yrittamaan viela kerran homeopatiaa. annan talle nyt jonkin aikaa 3-6kk ja sitten taytyy ciela tehda 2 inssia ennenku paastaan ivf:aan. aika kaukaiselta vauva nayttaa....mutta kun pitais sita uskoakin sailyttaa.... toivon sydamesta etta teille 3. kerat toden sanois!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!



olit muten ollut tuolla burana keskustelussa....mua hirvitti toi uutinen. hyva siis tietaa, mutta olen kayttanyt buranaa ehka just kerran kk. nytkin otin 300mg kp19. onkohan tosta hirmusti haittaa??!! nyt en enaa kylla ota tuota vaivoihini.....



oikein mukavaa alkanutta viikkoa killa! ja onnea!!!!!!!!!

Vierailija

Tiedetään tuo tunne, jota tuskin ymmärtää kuin toinen lapseton! :( Valittettavasti ei mulla ole mitään konstia ratkaista tuota, mutta uskoisin että kuuluu kriisiin ja helpottaa (pakko) ajan kanssa. Toivottavasti helpottaisi siten, että saisi lopulta sen kaivatun lapsen.



Itselläni tuo menee aika lailla vaiheittain, joskus jopa osaa olla onnellinen toisten uutisista. Yleensä kyllä vain silloin jos heilläkin on jotain huolta vauva-asioissa ollut... Vaikeinta on hyväksyä se, että toiset saavat lapsia helpolla, ilman kummempaa yrittämistä heti ensimmäisistä yrityskierroista. Tuntuu vaan niin epäreilulta, sillä lasta emme ole saaneet kovasta yrittämisestä huolimatta, eikä asia enää ole meidän käsissämme. Varmaan kaikki muut elämässä tavoiteltavat asiat kuitenkin on saatavissa -jos ei kovalla työllä, niin rahalla. Vaikka olisimme miljonäärejä, ei kukaan voi meille lasta luvata.



Minua on helpottanut se, että olen hyväksynyt itselleni nuo kateuden ja katkeruuden tunteet ja olen antanut itselleni luvan niitä tuntea. Lisäksi ole tämän kesän aikana alkanut perehtyä lapsettomuuteen lukemalla aiheeseen liittyviä kirjoja, blogeja ja tilasinpa Simpukka Ry:stä esitteitäkin aiheesta. Simpukan mukaan surutyön vaiheet ovat shokki, kieltäminen, vija ja kateus, syyllisyyden tunne, masennnus, luopuminen ja suru sekä elämän eheytyminen. Tuon mukaan valoa olisi siis tunnelin päässä...



Olen itsekin miettinyt tuota ystävistä yksin jäämistä. Välini lapsellisiin ja varsinkin raskaana oleviin ystäviini on viilentynyt. Välillä on vain niin vaikea olla heidän seurassaan ja kuunnella lasten kuulumisia ja koittaa olla niin kuin isoja vatsoja ei olisi lähimaillakaan. Ja mitä kauemmin tätä on kestänyt, sitä vaikeampi on ystäviin ottaa yhteyttä niinä hyvinäkään hetkinä. Tätä asiaa vielä työstän ja joku ratkaisu siihen pitäisi keksiä, sillä en näitä (ennen) läheisimpiä ihmisiäni haluaisi menettää. Miehellä ei vastaavaa ongelmaa ole, sillä hänen ystävillään ei juuri lapsia ole.



Toivon kovin teille sitä suurinta onnea! Ja siihen asti jaksamista! Onneksi meillä on sentään tämä palsta...



Killa





Vierailija

No eipä kestä kiittää! :) Täällä on varmaan ennenkin aiheeseen liittyvää luettavaa suositeltu, mutta itseltä ne on aina menneet ohi, kun ei ole ollut se hetki, jolloin niitä haluaisi lukea.



Meillä on juuri tullut 2 vuotta todellista raskaaksi tulon yritystä täyteen eli vuoden verran olen opetellut olemaan varsinaisesti (tahattomasti) lapseton. Tämän vuosipäivän läheneminen sai minut kiinnostumaan aiheesta jotenkin laajemminkin, kuin vain omaa kehoani tarkkailemalla.



Ja huiskutus vielä Annulle! o/ Huomasin nyt vasta, että mullahan on aivan jäänyt vastaamatta sulle viimeksi, vaikka luin kyllä tuon viestin! *nolostuu* Käyn usein täällä nopsaan lukemassa ja ajattelen kommentoida myöhemmin, mutta miten se aina välillä sitten jääkin...



Toivotaan, että homeopatiasta olisi teille apua! Ja uskosta ei tosiaan pidä luopua, niin kauan kuin on vähänkin toivoa! Itsellä oli jo välillä vähän sellainen olo, että teki mieli heittää hanskat tiskiin kun ei jaksaisi taas lähteä tauon jälkeen hoitoihin ja kestää sitä odotusta, jännitystä ja pettymystä, mutta ei tässä muukaan auta kun kerran sen lapsen haluaa. Eikä mun itseasiassa pitäisi vielä vinkua yhtään, kun kuitenkin vasta aika alkutaipaleella ollaan näiden hoitojen kanssa.



Koitetaan siis pitää lippu korkealla! :)







Vierailija

ihana olet, aina autat kaikkia pathaasi mukaan. kuten sanoit, eihan naihin suruihin ole apukeinoja. taytyy vaan antaa tunteitten tulla ja menna. en itsekaan kauheasti yrita noita pahojakaan tunteita kieltaa kun ne ovat aivan normaaleja tassa tilanteessa oleville. alussa kauhistelin miten tunnen niin kovaa katkeruutta ym. mutta olen oppinut enemman antamaan itselle anteeksi nama tunteet. minulla on yksi hyva ystava, ikava kylla vain puhelimen paassa, kenelle valilla soitan surujani. han on kaynyt saman lapi ja todellakin ymmartaa.



juttelin terapeutille (kavin viime kevaana kun otti koville nama asiat -suisittelen kaikille!) naista tunteista ja siita kuinka ei halua nahda raskaana olevia ystavia. han neuvoi ettei tarvitse tehda mitaan mika pahalta tuntuu. ja jos nama ihmiset tietaa lapsettomuusasiasta niin jos ystavia olevat niin varmasti ymmartavat. mutta en minakaan haluaisi koknaan naita ihmisia hyljata. taalla siis kaydaan myos tata lapi yrittaen loytaa ratkaisu mika palvelisi kaikkia....onnea sinullekin!



olisin myos kiinnostunut lukemaan asiasta. onko kirjoja joita suosittelet? luin jo jonkin aikaa sitten harkosen kirjan. pari kertaa nauroinkin ja tuttuja tunteitakin loytyi, mutta ei minusta mikaan valtavan hyva.



onnea sinulle killa! toivottavasti olette jo taman vaikean polun paassa, jo pian aurinkoisempaa tieta aloitamassa uuden pienen ihmeen kanssa.



annu

Vierailija

Kun itse on täältä saanut niin ihanaa tukea, niin haluaa tehdä toisille samoin! :)



Ite oon kanssa miettinyt välillä, että terapeutin tapaaminen ei olisi pahitteeksi, mutta toistaiseksi olen koittanut pärjäillä ilman. Menee rahaa jo sen verran noihin alapään hoitoihin, että yläpäätä ei enää ole varaa hoitaa... ;)



Mä luin kanssa ekana Härkösen kirjan, joka oli ihan ok, mutta lievä pettymys kuitenkin. Jotenkin se ei minua oikein koskettanut.



Nyt juuri olen lukenut Judith Uyterlinden " Rakkaustestin" , joka oli aivan loistava! Hyvin ja osuvasti kirjoitettu (jos osaisin kirjoittaa, olisi se voinut olla minun kynästäni), hienosti kuvattu kaikkia niitä tunteita joita mekin tunnemme. Vuoronperään sai itkeä ja nauraakin. Liian lyhyt vain, kun oli niin hyvä! Suosittelen lämpimästi!



Nyt menossa " Lapsettomuus - 30 tositarinaa" (koonnut Kerttu Lähteemäki). Kirjaan on koottu lapsettomien omasta elämästään kirjoittamia tekstejä, joten tekstien " taso" vaihtelee. Kiinnostavaa luettavaa kuitenkin ihmisten kokemuksista.



Sitten tilasin muutaman esitteen Simpukka Ry:n nettisivuilta

" Lapsen muotoinen unelma -Tahaton lapsettomuus kriisinä" ja " Kun lasta ei kuulu -Opas läheiselle" . Molemmissa oli itselleni hyvää asiaa aiheesta.



Mikäs muuten teidän tilanteenne hoitojen suhteen onkaan? Eikös me oltu samassa inssipinossa alkukesällä? Mä tässä odottelen menkkoja, että pääsisi kolmanteen inssiin. Toivottavasti vanha sananlasku kolmannesta kerrasta pitäisi meidän kohdalla paikkaansa....











Vierailija

Ja onnea vielä Senniinalle perheenlisäyksestä, vaikkakin vähän jälkikäteen! :) On aina ihanaa saada muistutus siitä, että inssilläkin voi onnistua, vaikka usko siihen on välillä kovilla! Ja kiva tietää, että ei ole yksin näiden asioidensa kanssa, vaan on joku joka meidänkin puolesta jännittää ja toivoo!



Annu, hyvä vinkki antaa miehellekin luettavaksi tuo kirja. Pitääkin yrittää innostaa tuota omaa ukkoaan lukemaan, josko sillekin aukeaisi tämä naisen pään sisus sitä kautta! ;) Elättelen toiveita, että tämä syksy on meidän molempien kohdalla se, jolloin tämä unelma raskaudesta vihdoin toteutuu! Ilmoittelehan taas teidän tilanteista! :)

Vierailija

nyt sitten tuli itku taalla paassa!!! ihana etta muistat ja elat mukana uskoen viela meidankin ihmeisiin...

ja mielettomasti onnea sinne pikku ihanuudesta!!! kavinkin joku aika selailemassa etta mista loytyis sun kuulumisia. tuntuu etta oli vasta eilen kun piinailtiin lokakuun pinossa... ihana etta kaikki meni hyvin ja saitte pienokaisen hoivaanne. nauti nyt joka hetkesta!!!

kiitos viela kerran kauniista sanoista!!

hali,

annu



niin ja killa....luin sen hollantilaisen kirjottaman kirjan. mahtava! aivan kuin omaa paivakirjaa olis lukenu. lohduttavaa etta nama tunteet kaikessa kirjossaan on ihan normaalia. nyt mies aloitti lukemaan samaista opusta!!

ja onnea hoitoihin!!+++++++++++++++++++++++++++++++ olet ajatuksissa!

Vierailija

Muistan sinut (ja Killankin) keväisestä inssiketjusta.

Itse vetäydyin näistä hommista, koska tuntui että pää ei kestä. Stressi oli niin valtava että olen nähnyt siskoni vauvan, joka on muuten jo 1v, tasan 2 kertaa!! Ristiäisissä ja pari kuukautta sen jälkeen. Välimatkaa on vaivaiset 40 min ajomatka, mutta kun ei kykene... liian hapokasta niinkuin KolaOlli sanoi... =/



Oli pakko vetäytyä ja nollata tilanne kun 3 inssin ja lukuisten ovulaation induktioiden jälkeen ei raskautta kuulunut. Nyt taukoa on kulunut puoli vuotta ja olen taas valmiina taistoon. Kohta tilaamme aikaa IVF: ään (onneksi suunnitelmat on hospitaalinkin puolesta selvät).



Kesä oli myös miettimisaikaa; lähdemmekö IVF: ään ollenkaan. Miten kestän mahdolliset pettymykset? Miten kestän hormonimylläkän, kun nyt jo luget ja clomit laittoi pinnan kireäksi? Miten kestän kipuherkkänä munasolujen keräyksen?



Vaakakupissa painoi kuitenkin kaikkien näiden edelle se tosiasia, että KADUTTAA myöhemmin, jos emme tätä kokeile. Joten ei ole vaihtoehtoja. Se hyöty tästä tauosta on että vauvakuume on laantunut... tai saanut ns. normaalit mitat ja innostusta taas riittää uuteen taistoon.



Palaillaan asiaan syksyn aikana =)



Pittinen (joka huomenna lentää etelän maille lomailemaan =D )

Vierailija

Tuli ihan kyyneleet silmiin, kun kirjoituksianne luin:´( Olette sekä Annu että Killa jääneet mieleen tuolta inssipinoista ja seurailen edelleen kuulumisianne ja elän kaikkia tunteita täysillä mukana. Tiedän, etten ole mikään sanomaan mitään, koska olen kahden lapsen äiti - tosin takana 14 ehkäisemätöntä vuotta..Nuo kaikki tunteet ovat kuitenkin niin mielessä ja pinnalla edelleen ja vaikea on kestää etenkin sellasia " heti paksuna" -uutisia. Minä kun en luomuna raskaudu, en sitten millään ja sen kanssa on elettävä. Onneksi nuo lievät hoidot ovat apua tuoneet ja uskon ihan täysillä, että apu löytyy teillekin pian! Kaikkea hyvää toivotellen,

Senniina ja lokakuun-06 inssipinon " tuotos" Meral 2kk

ps. kiittäen edelleen muistan pinossa saamaani tukea ja kannustusta

Uusimmat

Suosituimmat