Case: Sosiaalitapaus. Miten itse estäisit tällaisten perintöjen jatkamisen sukupolvelta toiselle?

Vierailija

Tutustuin aikoinaan naiseen, joka on itse enemmän tai vähemmän ns. sosiaalitapaus. Hän on kertonut avomielisesti suunnilleen koko elämänsä minulle, josta nyt referoin joitakin kohtia, jättäen toki suurimman osan kertomatta.



Naisella on itsellään neljä lasta kolmen eri miehen kanssa. Miehet ovat lähes järjestään olleet juoppoja, osa myös rikollisia, näpistelijöitä, huumeiden välittäjiä ja käyttäjiä. Ovat tuoneet " bisneksen" kotiin asti, varastettua kamaa on lojunut nurkissa, kulmakunnan juopot ovat vallanneet keittiön, ja niin edelleen. Osa näistä äidin miehistä on pahoinpidellyt lapsia. mutta lapset eivät ole uskaltaneet kertoa siitä. Miehet (isät) eivät ole osallistuneet lasten ja perheen huoltoon lainkaan.



ÄIti on saanut tukea vuosikausia mm. lapset hän aina sai kesälomiensa ajaksi (ainakin riittävän isoina) johonkin tukiperheeseen/leirille tms. Sen ajan (5 viikkoa) hän nautti lapsettomasta ajasta, jonka oli mielestään ansainnut. Yhdessä tukiperheessä lapsia kaltoinkohdeltiin niin pahasti, että muksut karkasivat kotiin, siis nämä perheetkään eivät olleet mitään ihan luksusta, tai edes normaalia. Aika oli hieman toinen kuin nyt, mutta kuitenkin.



Yksi tyttäristä jäi alle 10-vuotiaana kiinni pimpin näyttämisestä rahaa vastaan. Äiti haukkui huoraksi, mutta mitään muuta tukea tytär ei saanut. No eihän se tietysti ollut tarpeen, huora mikä huora.



Tämä samainen tytär myös mm. joutui sairaalaan muutamaksi päiväksi (umpparin takia), mutta äiti vain nakkasi tämän yksin pojottamaan päivystykseen, ei käynyt kertaakaan katsomassa (no ku ei ollu aikaa) ja kun tytär oli kotiinpääsykunnossa, äiti vain tokaisi, että pistäkää se ulos, kyllä se himaan osaa. Ja oli vielä (vuosiakin jälkeen) loukkaantunut siitä, että mitäs hemmettiä ne uhkailivat lastensuojelulla. No siis tukitoimiahan perhe sai koko ajan, ainakin äiti.



Äiti muutti katraansa kanssa melko paljon sieltä täältä sinne tänne, ja jos ei heti saanut kunnan asuntoa, vei kaikki kakarat lastenkotiin. Yleensä kuulemma seuraavaksi päiväksi irtosi.



Äidillä itsellä todella traaginen lapsuus, siihen nyt puuttumatta sanallakaan.



Äidin omista lapsista 1 on narkomaani/pikkurikollinen, 1 juoppo/pikkurikolllinen, 1 masentunut pienen lapsen äiti, ns. sosiaalitapaus itsekin (mm. saanut häädön, keskeytyneitä opintoja). Neljäs lapsista pärjää suhteellisen hyvin.



Narkomaanilla on lapsi, joka sijoitettuna tämän tarinan naisen, mummonsa luokse. Kun olen kuunnellut, millaiset välit heillä on, en voi kuin päätäni pudistaa. Tytöllä on kuri, mutta jotenkin mummolla tuntuu välillä olevan hukassa minkään myötätunnon tarjoaminen. Tytölle on äärettömän raskasta se, että oma äiti on mikä on. Mummo sanoo yleensä vain, että älä mulle huuda, se on sun äitis jolle pitää valittaa.



No mites tätä tapausta voisi auttaa? Ehdotuksia?

Kommentit (8)

Vierailija

Jossa pidetään huolta hänen fyysisistä ja psyykkisistä tarpeistaan, osoitetaan rakkautta sekä suullisesti että ihan käytännön tasolla. Tehdään ruokaa, syödään yhdessä koko perhe, luetaan iltasadut ja peitellään nukkumaan ja annetaan hyvänyön suukko, pidetään paljon sylissä ja luetaan ääneen. Siitä se lähtee. Mutta valitettavasti on niin, että jos ei itselle ole tällaista suotu, sitä on vaikea suoda omillekaan lapsille, sillä me yleensä toimimme niin kuin lapsuudenkodissamme on toimittu, sen mallin mukaan jonka olemme saaneet.

Täytyy vaan toivoa, että nämä tällaiset lapset saisivat varhaislapsuudessaan säännöllisesti kokemuksia toisenlaisistakin perheistä ja aikuisista. Jotkut syntymäfiksut sinnittelevät ja pärjäävät ja osaavat valita itselleen toisenlaisen elämäntavan.

Vierailija

pelkkä myötätunnon puute ja tarpeisiin vastaamattomuus ei ole perusteita.



Lapsi saa kuitenkin katon pään päälle, puhtaita vaatteita, ruokaa, kännykän. On kotiintuloajat ja läksyt pitää tehdä.



Koulussa lapsi suoriutuu mummonsa mukaan heikosti, ei tahdo millään ymmärtää ja putoaa kelkasta, tovereita on, mutta suhteet ailahtelevia ja riitaisia, pelkää pimeää ja kaikkea vähänkin epäilyttävää.

Vierailija

Vierailija:

Lainaus:


Meillä ei ole ollut alkoholismia kodissa, mutta sellaista arkipäivän laiminlyöntiä - esim. kun itse jouduin pedofiilin uhriksi lapsena, vanhempani eivät halunneet puhua asiasta sanaakaan. Se oli inhottava juttu, joten siitä vaiettiin.



ap




Miten voi jättää oman lapsensa hyväksikäytön täysin noteeraamatta??!!

Vierailija

paisuu ego vielä lisää.



Vierailija:

Lainaus:


kehua ja kannustusta, niitä kun saisi, niin varmasti muuttuisi elämä ja koulukin paremmaksi!




Vierailija

Miten paljon maailmaan kärsimystä mahtuu. Kun sitä voisikin rakastamalla ihmiset parantaa. Neuvoton olen minä täällä. Intensiiviterapiaan koko poppoo pariksi vuodeksi? Käytäntö ja ideologia ei kohtaa :-(

Vierailija

Mitä enemmän kuuntelin tämän tarinan naisen juttuja, sitä enemmän ne jotenkin veivät mukanaan. Mies alkoi olla jo lopen uupunut, kun elin liian voimakkaasti mukana, ja tietysti tilitin hänelle ahdistuksissani, kenelle muullekaan.



Yhden jutun tajusin myöhemmin, sen kuinka hyvä oma lapsuus on kaikesta huolimatta ollut. Kuitenkin tunnistin omasta lapsuudesta paljon samaa, mitä tämän tarinan nainen kertoi, joten en varsinaisesti ollut sokissa koskaan, ehkä lähinnä yritin " terapoida" itseäni.



Meillä ei ole ollut alkoholismia kodissa, mutta sellaista arkipäivän laiminlyöntiä - esim. kun itse jouduin pedofiilin uhriksi lapsena, vanhempani eivät halunneet puhua asiasta sanaakaan. Se oli inhottava juttu, joten siitä vaiettiin.



Kuitenkin meillä on ollut riittävän hyvin asiat, joten pystyn itse " paikkaamaan" aika paljon, ja erottamaan, mikä on suotavaa ja mikä ei (toivon näin).



ap

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat