Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Yleistä rutinaa. Onko vinkkejä....

Seuraa 
Liittynyt17.9.2015

tai muita jotka painiskelee samojen " ongelmien" kanssa?



Meillä poika täytti 4 kesäkuussa ja on aina ollut ns haastav lapsi. Omaa tahtoa löytyy kuin pienestä kylästä ym. Kirjoittelinkin tuossa keväällä tänne pojan käytöksestä ja silloin kävimme neuvolassa juttelemassa asiasta koska th halusi nähdä pojan. Sanoin, että tervetuloa meille kotiin lymyilemään näkymättömän nurkkiin niin näet koska vieraille niin hän on aivan enkeli. Silloin huuteli, haukkui minua " olet paska" " olet tyhmä" jne, löi, potki ja puri. Oli siis ihan mahdoton. Th ratkaisu " ongelmaan" oli se, että päikkärit pois ja lapselle lisää ruokaa. Nukkuu siis päikkäreitä vielä max 1,5h ja tarvitsee ne ja syöminen huonoa, ei syö mitään kasviksia raakan, ei marjoja eikä hedelmiä ja ruokaakin todella vähän tyyliin yksi peruna ja kaksi 0,5*0,5cm lihapalan. Joopa joo sanoin minä ja jätin neuvot oman onnensa nojaan....

No nyt ongelmat vaihtuneet. Vitakstellaan joka asialla kuten esim pukeminen. Tänään aamulla päätimme (kun kerrankin lämmintä ja aurinkoa) lähteä rantaan onkimaan koko porukka. Sanoin ensin kaksi kertaa " pue päälle, tässä on kalsarit, paita ja shortsit" ja näytin missä vaatteet oli. Ei pukenut joten taas sama homma jonka jälkeen lisäsin , että " pue päälle niin mennään onkimaan muuten jäädään kotiin" -> ei reaktiota. Meljäs kerta sanoin, että on viimeinen varoitus, että jos vaatteet ei nyt mene päälle niin ei mennä. Poika jatkoi riekkumista ja ympäriinsä juoksentelua ja otin vaatteet kainaloon ja pistin takaisin laatikkoon ja sanoin, että " koska et totellut niin nyt jäädään kotiin, ei mennä minnekään" . Poika siinä huutamaan ja itkemään, että " haluan, haluan haluan" . No voi voi.... Meni sitten omaan sänkyynsä peiton alle itkemään oikein sääli-itkua. En noteerannut vaan annoin olla. Noin tunnin kuluttua tuli pois kirjan kanssa sohvalle istumaan ja pyysi lukemaan ja koska olin siinä vaiheessa aloittanut siivoamisen niin käskin odottaa.... Että näin meillä tänään......

Ottaa siis niin suunnattomasti pattiin tämä päivä, ettei mitään rajaa. No sainpahan aiankin siivottua jos jotain positiivista pitää etsiä....

Olisi ollut kerrankin niin kivaa mennä ulos retkell kun viimeisiä lomapäiviä viedään ja aurinkokin paistaa. Mutta ei niin ei.... justi silloin pitää toi taatiainen laitta kapuloita rattaisiin.

Miten hiivatissa me päästään maanantaina hoitoon ajoissa jos toi pukeminen on noin vaikeaa???? Aiemmin on uhkailut riittänyt niin vaatteet menee kohtuullisessa ajassa päälle mutta ei nyt ja tätä on nyt jatkunut noin muutamia kuukausia.



Ketutusta lissä myös se, että mieskin otti ja lähti kalaan ja minä istun täällä kotona pojan kanssa. Ruokaakin pitäisi tehdä ja kellokin jos 15.00 (1,5h kestävä uuniruoka). Mitä järkee on enää lähtee minnekään kun kellä lähemmäs 18 kun ruoka syöty ja keittiö raivattu. Aaaargh, että ottaa taas päähän tämä elämä. Voi kun asuis ykin ja sais mennä ja tulla ja tehdä mitä huvittaa.....



Jos jollakulla on tämän jotain ajatuksia tai jos joku muu kärsii samoista asioista niin olisi kiva kuulla miten teillä hoidetaan nämä hommat.

Kommentit (5)

Vierailija

Väkistenkin tuli mieleeni tekstiä lukiessani, että onkohan sinun ja lapsesi vuorovaikutus kääntynyt hieman negatiiviseksi. Jotenkin rivien välistä paistaa sellainen ärsyyntyminen ja inhotus tyyliin " voi,voi, jos lapsi itkee tunnin...eipä haittaa minua, kun saan siivottua" . Voiskohan pojan käytös muuttua paremmaksi, jos olisi enempi positiivista yhdessäoloa? Hellittelyä, silittelyä, kehumista, niin sanotusti äidin rakkautta. Minusta poikasi kaipaa nimenomaan sitä, hän on vasta hyvin hyvin pieni lapsi. Onko se niin tärkeää pukea ne vaatteet täysin itse? olisit voinut hieman panna hommaa alulle edes pojan kanssa...Tiedän, tiedän, 4v pitäisi pukea itse, mutta joskus kun toinen haluaa heittäytyä pieneksi on minusta tunnekylmyyttä pitää säännöistä pelkästään kiinni. Ja jos toinen pyyttää lukemaan niin sinulla on joku tärkeämpi homma kesken. Mikä on tärkeämpää kuin lapsen kanssa lukeminen? Sinua väsyttää ja pännii ja sen lapsi huomaa. yritä käänttää vuorovaikutus positiiviseksi niin ehkä kaikki sujuu paremmin.

TSEMPPIÄ

Vierailija

jostain samanlaisesta ajatuksesta sain kiinni kuin Onnimanni. Sitä positiivisuutta, vaikka vituttaisi. Tai ei se ihan noin mene; silloin kun vituttaa, ei jaksa olla positiivinen. Mutta se pahin ketutus menee ohi tunnissa parissa viimeistään ja sitten kannattaa taas koettaa positiivisemmalla asenteella.



Tuosta teidän lähdöstä tuli minulle mielee, että koeta pitää enemmän kivan tekemisestä kiinni kuin esim. pukemiskäskyn toteutuksesta. Se menenminen ja kivan tekeminen on kuitenkin paljon tärkeämpää kuin itse pukeminen juuri sinä päivänä. Jos autat lasta vaatteissa, tulee varmasti syliteltyä samalla ja voi puhella, kuinka mukava on mennä yhdessä ja kuinka äiti on iloinen, kun mennään jne. Tyyliin kalsarit jalkaan äitin sylissä ja päätteeksi pusu poskelle.



Älä nyt ajattele, että täällä joku lehmähermo-yltiöoptimisti-positiivi löpisee. Minä olen usein tulistuva, lyhythermoinen ja tiuskinnastani huonoa omaatuntoa poteva äitee. Mutta meillä on pahojen päivien lisäksi niitä hyviä (niin kuin on varmasti teilläkin) ja silloin huomaan, että hyvällä saa paljon enemmän kuin pahalla/kiukulla.



Ja meillä nuo hyvät hetket kantaa hedelmää siten, että kun äiti vetää henkeä ja pusuttaa ja jeesaa tiuskinnan/vaatimisen sijaan, muutkin asiat yht' äkkiä sujuvat sinä päivänä. Ainakin osan päivää. Mutta on sekin jotain, että on osittain hyvä päivä kuin niin, että kokonaan paska ja kaikilla paha mieli.



Ja sen olen tosissani huomannut, että jos jotain erikoisempaa on järkännyt, niin siitä kannattaa pitää kiinni. Lähtö voi olla välillä risaamista, mutta se riemu, kun tehdään suunniteltua asiaa, on iso. On meilläkin joskus lähdetty käristen reissuun tai lomalle, kun " tarttis jo mennä ja kaikki on kesken" ja äiti on hermona ja lapset villiintyy siitä ja kaikki on kaaosta. Kunhan kaikki on saatu autoon, niin sitä miettii mielessään, että ei koskaan mitää erikoista, kun jo pelkkä lähtö on näin vaikeaa. Kuitenkin, lapset tykkäävät ihan kamalasti, kun välillä näkee hiukan vaivaa. Ja jotenkin ne hankalat lähdöt tuntuu kuuluvan näihin tavallisista poikkeaviin päiviin.



Jaksamista!

Vierailija

Oma poika vasta 1,5v (tosin melkoinen tahto-mies sekin, joten kyllä täälläkin väännetään päivittäin hampaat tiukassa), joten ei ole tuota pukemattomuutta. Ystävälläni on jo kaksi tarhaiän ohittanutta, mutta aikoinaan hän kyllä kertoi avoimesti näistä " en pue" -episodeista. Hän oli ottanut tylysti sen linjan, että jos ei vaatteet mene annetussa ajassa päälle, lähti tytöt tarhaan pyjamat päällä ja vaatteet repussa. Totesi, että hän ei jaksa ruveta neljä-viisvuotiaan kanssa vääntämään... :-)

Vierailija

vuorovaikutuksen ihan ympäri kääntämistä

Ensinnäkin: perheessä aikuinen päättää milloin ja minne mennään, ei se vitkastelemalla pukematon lapsi. Tuosta tulee minun mielesätä lapselle vääränlainen vallan tunne. Mielestäni sinä päätät (tai siis aikuiset päättää yhdessä) että lähdetään ja sitten tosiaan puet pojan jos ei pue itse mutta ET ANNA SEN PILATA HYVÄÄ TUULTASI.



Vaikka vertaus on hyvin kaukaa, hieman sama pätee esim alkoholistin kanssa elämisessä: oma tunne ja oma tekeminen pitää säilyttää vaikka toinen sen " pilaisi" - ei anna sen pilata sitä, vaan uskoo henkisesti omaan itseen, omaan persoonaan ja ymmärtää toisen olevan erillinen persoona. Läheisriippuvuus on sitä että toisen persoona tavallaan " läpäisee" oman, ja esim voi siirtää oman masennuksensa toisen kannettavaksi. Koska äidillä ja lapsella on ja pitääkin olla tietty symbioosi, on vaikeaa säilyttää rajat itsen ja toisen välillä - mutta myös ehdottoman tärkeää, myös opettaa ne lapselle. Se ei todellakaan ole tunnekylmyyttä vaan sitä että tietää mikä on aikuisen tehtävä (esim rannalle lähtemisen organisointi) eikä lapsen tasolle kiukuttelemaan alnetuminen. Mielestäni tunniksi ei jätetä ikinä mököttämään mennyttä mielipahaansa suremaan, ja poikahan vielä teki lähestymisaloitteen kontaktin luomiseksi sinuun, sen kirjan kanssa.

Mielestäni tuota mökötystä samoin kuin jäähypenkkiä, siis " eroa" max se minutti per ikävuosi, sen jälkeen selvitellään tilanne ja pidetään alukperäisistä aikomuksista kiinni (rannalle meno) eikä anneta siitä syntyä maailmanloppu, kaikki pilalla.



Jos jotain kivaa ollaan tekemässä ja luvattu, se tehdään vaikka vähän valmistelut tökkisivätkin.Mielestäni se kasvattaa lapsen luottamusta elämän kantamiseen.



Jutelkaa miehesi kanssa kun lapset ovat nukkumassa, ja olette kaksin, miten voisitte lisätä perheessänne iloa, hyvyttä ja hellyyttä ja miten katkasita valtapelin fiilis. Se on ihan mahdollista, helppoakin ja varsin pian palkitsevaa!

Vierailija

Minä olen juuri samaa mieltä kanssasi. Itkemällä ei tahtoa saa meilläkään läpi. Voin toki selittaa pojalle itkun jälkeen että hänelle tuli pahamieli mutta niin tuli äidillekin. Myös äiti saa olla kiukkuinen ja pahoittaa mielensä kun lapset ei toimi niinkuin on sovittu. Kannattaa ehkä kuitenkin jo pian kokeilla uudestaan lähtöä ja sitten kehua jos pukeminen sujuu. Eli jos vaan pystytte niin lähtekää tänään uudestaan ongelle tai vaikka kirjastoon jos sataa. Toimit täysin samoin kun eilen tai voit myös muistuttaa miten eilen kävi kun poika ei saanut vaatteita päälle. Jos pukeminen onnistuu ja pääsette lähtemään kerrot kuinka iloinen olet kun päästiin matkaan. Jos ei niin sitten on vain jaksettava uusi pettymys ja itkut.



Meillä on 4v poika ja käytös kuulostaa melko tutulta. Pukeminen on tuskaa. Tiedän että osaa otaa kaapista itselleen kalsarit, t-paidan, paidan, housut ja sukat ja ennen halusikin itse valita mitä päälleen laittaaa. Eteenkin kalsareiden väri ja kuviot on tärkeitä joskus pitää olla keltaiset kalsarit joskus rakettikalsarit jne. Sen takia poika on saanut itse valita kuosinsa =). Nyt asiaa vitkutellaan ja vatkutellaan. jos vaatteita ei kaapista löydy niin sitten minä valitsen ja ne on pakko pukea oli poika mitä mieltä vaan. Meillä lähdöstä päättää minun ja pojan lisäksi isommat siskot joten useasti on pakko mennä jos olen isoillekin jo ehtinyt lupaamaan. Ulos poika saa mennä jo yksin eikä lähdöllä ole kiirettä. Nykyään käy niin että isot tytöt ovat olleet ulkona jo pitkään ennenkun poika tajuaa että hei sinne ulos piti mennä. Pukee päälle alta 5min ja huutaa heipat ovelta. Joskus käy niin että poika ei ehdi ennen ruokaa ulos silloin voi itku tulla mutta itkun jälkeen on vain taas kerran jaksettava selittää että nyt on puolentunniin päästä ruoka enkä päästä sinua ulos. Sinulla oli koko päivä aikaa pukea mutta et saanut aikaseksi nyt se on jo myöhäistä. Ruuan jälkeen pääset kyllä ulos jne.



Meillä poika syö hyvin eikä nuku päiväunia kun hyvin harvoin ja meillä toimii tämä ratkaisu hyvin. Illalla poika käy nukkumaan klo 20-21 ja aamulla herää klo 7-8. Tämän ikäiset tarvitsevat n.12h unta vuorokaudessa jos yöuni jää vain 10h niin sitten 2h päikkäreitä on ok. Tässäkin lapset ovat yksilöitä. Meidän esikko on vähäuninen kuten isänsä ja hänelle 10h yöunet on riittäneet jo leikki-iässä. Silti pistän hänetkin nukkumaan samaan aikaan kun muutkin lapset. Saa sitten hetken leikkiä hiljaa unileluilaan sängyssä tai nyt jo koululaisena lukea kirjaa.



Onnea ja voimia 4v uhmiksen kanssa. Minusta voit jatkaa samaan malliin jos muistat myös kertoa että poikaa harmittaa mutta myös äitiä harmittaa kun asiat ei suju ja vastaavasti kun asiat sujuu muistat kertoa kuinka iloinen siitä olet että päästiin tänään ajoissa ilman tappelua päiväkotiin.

Uusimmat

Suosituimmat