Koettu synnytyksenjälkeiseen masennukseen saatu tuki

Seuraa 
Liittynyt17.9.2015

Hei!



Olen kolmannen vuoden sosionomi-opiskelija Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakoulusta, Ylivieskan yksiköstä ja teen opinnäytetyötä synnytyksen jälkeisestä masennuksesta otsikolla

Koettu synnytyksenjälkeiseen masennukseen saatu tuki.



Toivoisinkin nyt Sinun, joka olet käynyt läpi tai käyt tällä hetkellä läpi synnytyksen jälkeistä masennusta, kirjoittavan minulle kokemuksistasi. Toivoisin saavani vastauksen ainakin seuraaviin kysymyksiin: Miten synnytyksenjälkeinen masennus ilmeni/ilmenee omalla kohdallasi? Mistä sait/olet saanut tukea ja kuinka koit/koet saamasi tuen? Olisiko/voisiko tukea olla enemmän? jos olisi, niin mistä? Ja jos olet kokenut synnytyksenjälkeisen masennuksen aikaisemmin, mikä auttoi tilanteesta pois? Olisi myös hyvä, jos kertoisit itsestäsi esimerkiksi ikäsi, missä iässä koet/koit synnytyksen jälkeisen masennuksen, monennellako lapsella koit/koet masennuksen, kuka huomasi masennuksesi vai haitko apua itse ja oletko yksinhuoltaja/avo- tai avioliitossa.



Voit kirjoittaa minulle tälle palstalle tai voit myös kirjoittaa minulle opinnäytetyötä varten perustamaani sähköpostiin opinnayte1@luukku.com tai opinnaytetyo1@hotmail.com. Kirjeesi saatuani tulostan sen ja poistan postin, näin henkilöllisyytesi pysyy salassa. Henkilöllisyytesi ei tule ilmi opinnäytetyössäni missään vaiheessa, voit siis kirjoittaa täysin nimettömänä tai nimimerkillä. Luvallasi käytän kirjeestäsi otteita opinnäytetyössäni.

Toivoisin sinun palauttavan vastauksen viimeistään 31.11.2008



Kirjeen ei tarvitse olla pitkä, voit vastata esimerkiksi ranskalaisilla viivoilla.



Ystävällisesti

Sanna Roukala

Sivut

Kommentit (17)

Vierailija

* Miten synnytyksenjälkeinen masennus ilmeni/ilmenee omalla kohdallasi?



En jaksanut yhtään mitään, kaikista vähiten vauvaa. Nukutti, mutta en saanut unta. Itketti ja tuntui avuttomalta. Raivosin miehelleni ja olin kyllästynyt kaikkeen.



* Mistä sait/olet saanut tukea ja kuinka koit/koet saamasi tuen?



Lähdin puhumaan oireistani neuvolapsykologille, joka ei tehnyt juuri muuta kuin varmistanut sataan kertaan että enhän vaan käy kiinni lapseen. Mitään siihen liittyvää en ollut koskaan tehnyt, mutta häntä kiinnosti tämä asia kovasti. Sain lähetteen vuorovaikutustaitoja opiskelemaan, teimme lapsen kanssa mm. Theraplayta jonkin aikaa. Tämä loppui muutamassa kuukaudessa, sillä ohjaajat vuorovaikutusyksikössä alkoivat sekaantumaan elämäämme liikaa.



* Olisiko/voisiko tukea olla enemmän? jos olisi, niin mistä?



Mieheni oli paljon tukena ja jäi lopulta pois töistä takiani. Mutta ystäviä ei kiinnostanut kuunnella kun olisin halunnut puhua! Olisin myös toivonut että neuvolassa ja muuallakin olisi joskus oltu huolissaan minusta, ei aina vauvasta jota hoidin erinomaisesti (pahimmankin oloni aikana juttelin hänelle, leikitin, en jättänyt yksin jne.).



* Olisi myös hyvä, jos kertoisit itsestäsi esimerkiksi ikäsi, missä iässä koet/koit synnytyksen jälkeisen masennuksen, monennellako lapsella koit/koet masennuksen, kuka huomasi masennuksesi vai haitko apua itse ja oletko yksinhuoltaja/avo- tai avioliitossa.



Olin synnytyksen aikoihin 22-vuotias ja silloin myös koin masennukseni. Uskon että isona syynä tähän oli perheenjäseneni äkkinäinen kuolema juuri ennen synnytystä. Olen avoliitossa mieheni kanssa, yhdessä olemme olleet 7 vuotta.

Tunnen itseni todella hyvin ja masennukseni on oireillut ennenkin, siispä oli helppo päätellä mistä on kyse.

Vierailija

ei kuulosta kauheen tieteelliseltä ja asialliselta. skarppaahan vähän, haastateltavia ei kohdella noin, auttavat sinua hyvää hyvyyttään jos ehtivät. asenteen tarkistusta sinulle!



ystävällisesti, muutamia tutkimuksia tehnyt

Vierailija

Ensinnäkin kiitos todella paljon, en ole saanut vielä yhtään vastausta vaikka niitä ei tarvitsisi kuin 5-8kpl.



Tukena tarkoitan esim. mahdollisen avo-/aviomiehen antamaa tukea, tukea neuvolasta/muilta asiantuntijoilta (esim. kuultiinko sinua/otettiinko vakavasti silloin kun pyysit apua), oletko saanut vertaistukea (edelliseen liittyen, ohjattiinko vertaistuen pariin), onko vanhempasi, ystäväsi, muut sukulaiset tukeneet. Tukena tarkoitan lähinnä henkistä tukemista, läsnäoloa, kuulluksi tulemista, taakkasi pienentämistä, ymmärretyksi tulemisen tunnetta ym.



Tietenkin myös rahallinen tuki on tukea. Esim. kun olet synnytyksen jälkeen jäänyt kotiin, onko sinua tuettu rahallisesti. (Esim. oletko päässyt esim. shoppailemaan, kampaajalle tms. sinua itseäsi miellyttävään tekemiseen/olemiseen. Sellaiseen mikä sinulle on tärkeää ja tuo sinulle hyvän mielen.



Tekstistä saa nyt sellaisen kuvan kuin sinut olisi suljettu neljän seinän sisään ja rajoitettu olemista, mutta taka-ajatuksena on HENKISEN HYVIVOINNIN TUKEMINEN. Tukemista on monenlaista ja se on niin henkilökohtaista, minkä kukakin kokee tukemiseksi, mutta miten sinua on tuettu ja oletko kokenut sen riittäväksi.



Toivottavasti oli selkeä vastaus..kysy lisää, jos kysymyksiä..

Vierailija

Mikä itselläsi aiheutti sairastumisesi synnytyksenjälkeiseen masennukseen?

- Parisuhteessa oli ongelmia. Mies ei osallistunut kotitöihin eikä lapsen hoitoon mitenkään. Hänen vapaa-aika meni omissa harrastuksissa ja alkoholinkäyttö lisääntyi.

- Imetys ei onnistunut. Silloinen anoppini syyllisti siitä, että olin luovuttaja kun en "tarpeeksi sinnikkäästi yrittänyt". Vauva ei oppinut imuotetta edes sairaalassa, enkä saanut siihen mitään tukea.

Itsetuntoni laski, sillä koin olevani epäonnistunut äitinä, kun en imettänyt lastani. Sain kuulla siitä negatiivista palautetta.

- Oma äitisuhde ja lapsuuden traumat tulivat pintaan. Koin, että minut on jätetty vauvana huomioimatta, tuli vahvoja "deja vu"-tunteita.

Miten synnytyksenjälkeinen masennus ilmeni omalla kohdallasi?

- Olin hyvin väsynyt, eikä väsymys helpottanut edes nukkumalla.

- Olin tyytymätön elämääni

- En jaksanut olla lapseni kanssa henkisesti läsnä

- Olin ahdistunut, levoton, kärttyinen. Koin koko ajan syyllisyydentunteita kaikista tunteistani ja puheistani.

- Kun aloin saada fyysisiä oireita: paniikkihäiriö, pakkoajatukset, hengenahdistus ja en pystynyt hillitsemään aggressiivisuuttani-> hakeuduin lääkäriin



Mistä sait saanut tukea ja kuinka koit saamasi tuen?

- En mistään. Neuvolassa en luottanut terveydenhoitajaan tarpeeksi kertoakseni hänelle olostani. En myöskään halunnut puhua läheisilleni, sillä häpesin sitä että "en jaksanut".

Olisiko/voisiko tukea olla enemmän? jos olisi, niin mistä?

- Ehdottomasti olisi saanut olla. Mies ei tukenut, sillä hänen mielestään minun elämäni oli helppoa - "olin vaan vauvan kanssa kotona" ja hän sentään kävi töissä...

- Neuvolan kautta jokainen äiti noin 2-3 kk synnytyksen jälkeen psykologille, sekä vielä ennen kuin lapsi täyttää yksi vuotta. Siellä voisi puhua tunteistaan avoimesti.

-

Olen nyt 31-vuotias. Lapsi oli ensimmäinen ja sain hänet 28-vuotiaana. Ulkopuoliset eivät huomanneet tilaani, vaan hakeuduin itse psykiatrille. Sain mielialalääkityksen, joka oli suuri apu ja nyt olen parantunut (lopetin lääkityksen). Lisäksi erosin lapseni isästä lähes heti diagnoosin jälkeen, joka helpotti parantumisessani.

Vierailija

Miten synnytyksenjälkeinen masennus ilmeni/ilmenee omalla kohdallasi?



En saanut nukuttua lainkaan, panikoin, itkin, aloin saada paniikkikohtauksia, kaikki oli tarpeetonta, vauvanhoito hirveän pieni homma. Ihmettelin, mitä tekisin kaikki päivät, kävin ylikierroksilla, pelkäsin olla yksin. Pelkäsin heittäväni vauvan portaisiin, pelkäsin veitsiä. En syönyt, mutta siivosin, pesin pyykkiä, silitin koko ajan. En istunut kai lainkaan paikoillani.



Mistä sait/olet saanut tukea ja kuinka koit/koet saamasi tuen? Olisiko/voisiko tukea olla enemmän? jos olisi, niin mistä?



Sain ensin tukea äidiltäni, hän yritti jopa nukuttaa minua (!) kuin vauvaa. Mieheni ei oikein ymmärtänyt ensin asiaa, ja se lisäsi omaa epäonnistumisen tunnettani. Sitten kun aloin saada paniikkikohtauksia, hain apua välittömästi. En yksinkertaisesti voinut enää olla. Menin siis yksityiselle lääkärille, koska neuvolassa ei osattu auttaa. Sitten kerran neuvolassa oli sijainen, ja hän etsi minulle kaunpungin tarjoaman baby blues -ryhmän, jossa kävin 10 krt. Siitä ei ollut toisaalta hirveästi apua, mutta helpotti, kun tiesin pääseväni sinne ja aika meni eteenpäin ja vauva kasvoi. Aloin syödä mielialalääkkeitä unilääkkeiden lisäksi enkä uskaltanut kertoa siitä kenellekään, vaikka kaksi lääkäriä oli varmistanut, ettei lääkkeiden olisi pitänyt haitata imetystä. Imetysongelmat ja huonommuus asiassa lisäsivät vettä myllyyn:) Luulen, että imetyksen pelkääminen ja sillä syyllistäminen oli yksi syy masennukseen. Olen suorittajatyyppi, perfektionistikin valitettavasti, vauva-arki yllätti silloin vähinä pitämilläni vaatimuksilla. Lisäksi olen aina ollut uniongelmainen ja kärsinyt jo aiemmin muutamista paniikkihäiriöistä. Vaikea synnytys ja hätäsektio ehkä olivat myös osasyyllisiä.



Olisi myös hyvä, jos kertoisit itsestäsi esimerkiksi ikäsi, missä iässä koet/koit synnytyksen jälkeisen masennuksen, monennellako lapsella koit/koet masennuksen, kuka huomasi masennuksesi vai haitko apua itse ja oletko yksinhuoltaja/avo- tai avioliitossa.



Olen naimisissa, kyseessä oli ensimmäinen - ja tämän takia ainoa - lapseni 3 vuotta sitten. Olin silloin 30. Huomasin asian pian. Äitini sanoi myös, ettei tilanne ollut "normaali". Hain apua itse ja hyvin pian.

Vierailija

Hei!



Oletko jo aikaisemmin minulle vastannut vierailija, jos olet niin pyydän anteeksi, jos koit viestini katkerana. Sellaiseksi se ei ollut tarkoitettu. Saamattomilla vastauksillani tarkoitan, että olen kesästä asti tätä tutkimusta tehnyt ja olen vienyt kirjepyyntöjä sellaisiin paikkoihin, joista vastauksen saaminen on näin jälkikäteen ajatellen ollut vaikeaa, koska ovat asiakaskunnaltaan pieniä.

Vinkiksi sain laittaa tutkimuspyyntöni nettiin ja näin tein. Viestin olen n. viimeisen viikon aikana laittanutkin useammallekin keskustelupalstalle. Näistä ei vielä ole vastauksia tullut, mutta koska aikaakaan ei ole vielä kulunut kuin viikko, niin en ole niitä vielä odottanutkaan.



Jo sosiaalialan eettiset periaatteet, jotka koulutuksessa sisäistetään hyvin, edellyttävät asiakkaiden hyvin kohtelemista ja mm. asiakkaan äänen kuulemista. Tämän vuoksi olen esimerkiksi antanut paljon vastausaikaa, sillä masennus on vaikea aihe, varsinkin jos sitä vielä käy läpi ja näin ollen esimerkiksi jaksaminen vastaamiseen voi olla vaikeaa. Kiitoksen vastaamiseen tarkoitin juuri näin, että joku jaksaa minulle vastata, sillä se ei todellakaan ole pakollista.

Vierailija

Kiitos vierailijalle neuvoista, mutta asiat ovat kunnossa ja mietittyinä. Koulu sekä valvova opettaja ovat hyväksyneet suunnitelmat työlle.



Kiitoksia teille vastaajille vaivannäöstänne! Mukava kuulla, että aihe koetaan tärkeäksi.

Vierailija

Hei!



Sain hyvän kehittämisidean kysymyksiin eli



Mikä itselläsi aiheutti sairastumisesi synnytyksenjälkeiseen masennukseen?

Jos tähän vielä vastaisitte..

Vierailija

Miten synnytyksenjälkeinen masennus ilmeni/ilmenee omalla kohdallasi?



hermostun helposti välillä, varsinkin mieheeni. olen jaksamaton ja väsynyt, mikään ei kiinnosta, en halua lähteä minnekään, olen vain kotona. en ole henkisesti läsnä lapselle. välillä tekee mieli vahingoittaa lasta, mutten näin kuitenkaan tee. välillä tekee mieli vahinhoittaa itseä, mutten näin kuitenkaan tee.

syön liikaa ja epäterveellisesti, en jaksa tehdä kunnon ruokaa. olen alakuloinen jatkuvasti enkä innostu mistään, mikään ei tunnu oikeasti riemastuttavalta. muisti on todella huono. en pidä itsestäni huolta,lihon enkä käy labrakokeissa kun en jaksa. olisi lisääkin mutten jaksa miettiä.



Mistä sait/olet saanut tukea ja kuinka koit/koet saamasi tuen? Olisiko/voisiko tukea olla enemmän? jos olisi, niin mistä?



mieheni kannustaa, käyn neuvolapsykologilla ja sain ajan psykiatrille. olisi kiva kun uskaltaisin kertoa huolistani muillekin kuin miehelleni mutta en kuitenkaan halua sillä pelkään jo nyt että minua pidetään huonona äitinä.



Olisi myös hyvä, jos kertoisit itsestäsi esimerkiksi ikäsi, missä iässä koet/koit synnytyksen jälkeisen masennuksen, monennellako lapsella koit/koet masennuksen, kuka huomasi masennuksesi vai haitko apua itse ja oletko yksinhuoltaja/avo- tai avioliitossa.



olen avioliitossa, 29, ensimmäinen lapsi. huomasin itse ja mieheni myös. hain apua itse.

Vierailija

Mikä on teoreettinen viitekehyksesi? Miltä instanssilta olet saanut luvat? Miten perustelet tutkimuksesi luotettavuuden? Kohderyhmä?

Olet yrittänyt saada tietoja jo hyvin monelta taholta, oletko ajatellut, että kysymyksenasettelussasi tai temoissasi korjaamisen paikka, koska et ole vastauksia saanut? Miksi et tee haastatteluja, ovat "vaivalloisempia" mutta voisit saada syvempää tietoa asiasta.

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat