Petetyt! Miten olette selviytyneet? Palautuuko luottamus koskaan?

Vierailija

Mies petti noin kuukausi sitten ja nyt mietin mitä teen... Pääseeköhän tästä paskasta olosta ikinä eroon...

Kommentit (8)

Vierailija

En koskaan pysty enää mieheeni sataprosenttisesti luottamaan, mutta ei se ole tarpeenkaan. Hyvää elämämme on näinkin. Minulla meni kaksi vuotta toipumiseen eikä asia enää nyt vuosien jälkeen vaivaa mieltäni ollenkaan.

Vierailija

Eli suuri rakkauteni, jonka kanssa yhteisiä vuosia oli taivallettu jo teini-iästä, petti minua lapsemme syntymän jälkeen (lapsi vasta muutaman kuukauden ikäinen). Ja ei siis pettänyt kertaa, vaan oli pari kuukautta jo ollut " rinnakkaissuhteessa" tämän naisen kanssa kun paljastui klassisella tavalla. Tulin kotiin väärään aikaan, ja siellä he olivat sängyssämme. Myöhemmin selvisi, että mies oli pettänyt kerran myös raskausaikana yhden illan jutun kannsa...

Ja minä en tosiaan ollut huomannut mitään muutosta miehen käytöksessä. Oli edelleen hellä ja huolehtiva minua kohtaan, oma seksielämämme oli toimivaa ja vilkasta läpi koko raskauden. En myöskään lihonut, rupsahtanut tai mökkiytynyt raskauden vaikutuksesta tai muuttunut pirttihirmuksi (tosin eivät ne mitään syitä olisi olleet pettämiseen kuitenkaan)...Mutta siis mies tosiaan päivittäin osoitti tunteitaan minua kohtaan, kehui kauniiksi, seksikkääksi...Luulin, että kaikki oli hyvin.



Tuo suhde sitten päättyi eroon, ja nyt -ehkä juuri siksi, että tämä ensimmäinen pettäminen tuli niin yllätyksenä - pelkään myös nykyisessä suhteessani. Nykyinen mieheni on erittäin ihana, luotettava ja meillä on toimiva suhde. Silti aika-ajoin meille tulee ongelmia minun luottamuspulani takia. Onneksi tunnistan itsekin nämä ongelmat, ja pystymme puhumaan niistä. En siis pelaa mitään manipulointipelejä tai saa turhia raivareita epävarmuuteni takia, kuitenkin se hiertää suhdettamme. Nykyinen mieheni, raukka, ei ole tehnyt mitään väärää, mutta saa aika-ajoin maksaa entisen mieheni petturuudesta.



Huoh! Jos joku keksii, miten tästä loukkauksen jälkeisestä epävarmuudesta pääsee, kuulisin mielelläni. HYVIÄKIN MIEHIÄ ON! Tämän tiedän faktana. Kusipäitäkin kuitenkin on, ja mistä hemmetistä sitä sitten voi tietää, onko se oma mies oikeasti hyvä, vai vaikuttaako hän vain siltä?

Vierailija

eka vuosi meni kyllä asiaa surressa. Olin ihan kappaleina. Mies ei asiasta ole juuri puhua pukahtanut, hänestä ei saa hohtimillakaan irti mitään, jos ei halua puhua.

Suhdetta on pikkuhiljaa tässä taas rakennettu. Unohdu asia ei ikinä, mutta ei toki enää ole koko ajan mielessä eikä tule ihan joka asiasta mieleen.

Hyviä vastauksia ap olet saanut. Aika auttaa, mutta ihan entistä suhteesta ei saa. Mutta ehkä niin ei ole tarkoituskaan, koska jotakinhan siinä pielessä oli, kun toinen meni pettämään.

Nyt toisena vuonna olen selvästi vahvempi ja voisin vaikka lähteä kävelemään tästä suhteesta, jos haluaisin. Ehkä siksi laitoin vahingon kiertämään ja petin itse. No, yhden illan juttu, mutta ehkä se tuli siksi, etten halunnut itse tulla taas loukatuksi, vaan halusin jotenkin olla niskan päällä?

Näistä raunioista nyt rakennetaan ja toivon mukaan selvitään. Jotakin kuitenkin vielä tunteista on jäljellä toisiamme kohtaan, joten ihan säpäleiksi ei ainakaan tässä vaiheessa tätä avioliittoa laiteta.

Tsemppiä ap:)

Vierailija

Annan sellaisen neuvon, että kysy kaikki mikä askarruttaa, älä jää miettimään yksiksesi. Jos mies rakastaa ja on sitoutunut sinuun, hän kyllä vastaa.



Luottamus ei välttämättä koskaan täysin palaudu eli ainakin minä epäilen aina jos jossain jutussa on jotain outoa tai epätäsmällistä. Sellaista on elämä.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat