Tarkea kysymys: 8,5v poika fiksu, mutta jatkuvasti pitaisi ohjelmoida ja kaikesta kysyy mita tehdaan tanaan ja miksi sita ja miksi tata (ja...

Vierailija

onko uteliaisuutta vai mitä ihmettä. Mutta raivostuttavaa. Aamu alkaa: mitä me tänään tehdään? Raavin jalkaa, seuraavaksi kuuluu:miksi sä raavit jalkaa? Joka asiasta pitää kysyä ja vääntää rautalangasta. Kun pyytää kattamaan aamupalapöydän laittaa kautaset mutta unohtaa muut. Pyydän että mitä muuta puuttuu, laittaa haarukat tmv, mutta ei taas mukeja. Jatkuvasti pitää ohjata tekemistä ja toimintaa tai laiskistuu lattialle " taljaksi" . Ei tee itse mitään, ei mene ulos ellei käske ja siitäkin tulee taas miksi ja onko pakko ja tuleeko äiti mukaan. Perheessä on myös pikkuveli on 1,5 vuotta buorempi ja ei mitään ongelmia - ihan toisenlainen. Aktiivinen menijä ja remuaja. Isoveli ei saa mentyä minnekään ilman pikkuveljeä, tai aikuista. Itsekseen vaipuu makoilemaan ja ahdistuu tai sitten alkaa härnäämään veljeä ja saa hetkellisen hepulikäkätyskohtauksen, väsyy ja lopuksi itkee tai juoksee ympäri taloa hepulissa. Lapsi on oikeasti fiksu, ja hyvä koulussa ym. mutta jotenkin ihmetyttää tämä jatkuva ohjelmointi. Arkiaamuisin menee yksi sukka jalkaan ja sitten alkaa haaveilu, joka kerta pitää muistuttaa että laita myös toinen sukka. Onko tämä luonnekysymys vai mikä ihme. Ollaan aktiivisia ihmisiä perheessä kaikki, harrastetaan ja tehdään, kannustetaan ja annetaan palautetta. On yritetty kaikenlaisia eri tapoja kannustaa omatoimisuuteen enemmän eikä jatkuvaan roikkumiseen ja vaipumiseen mutta ei. Ei ystäviä eikä mikään kiinnosta ellei joku tule mukaan ja tee mukana. Kesäloma etenkin ollut tosi raskasta.

Sivut

Kommentit (17)

Vierailija

en hyväksy.



Syy: olen ankara kasvattaja, ja haluan että lapset tottelevat. Meillä ollaan aktiivisia, luetaan paljon, syödään joka päivä päivällistä (ja lounasta) yhdessä, ja jutustellaan pöydäsaä pitkäänkin, 30-40 min.





Mutta lasta on neuvottu/toruttu niin plajon, ettei enää uskalla tehdä mitään, kun hänestä varmaan tuntuu, että koskaan ei tiedä mistä äiti ei pidä. :( Vähän kärjistäen.





Eli halaileminen ja kehuminen ei sinänsä auta, jos lapsesta tuntuu siltä, että oma-aloitteisuus maidon kaatamisessa (epäonnistuu ja menee pöydälle) palkitaan torumisella.



Meillä vielä se, että poika on ollut tähän mennessä aika kömpelö, että on kyllä rasittanut kaikenlainen tavaroiden rikkominen ja ruualla tahaton sotkeminen.

Vierailija

Blokki varmasti hänelläkin. Sisarellaan mitään blokkeja ei ole, hän on hyvin reipas ja omatoiminen.

Mitähän alkais, kun ei jaksa tätä jatkuvaa käskemistä.

Vierailija

Oliskohan huomion puutetta. Pienempää tulee muutenkin huomioitua enemmän. Järjestä aikaa isommalle jotain harrastusta tai jotain muuta yhteistä juttua jossa pikku veikka ei ole mukana.

Ei lapset silkkaa pahuuttaan kiukuttele ja laiskottele.

Eli onko isommalle tarpeeksi aikaa? Huom paino sanalla tarpeeksi.

Vierailija

minusta vaikuttaa näin tilannetta tarkemmin tuntemassa, ettei poika USKALLA olla omatoiminen, koska ei tunne täyttävänsä vaativien vanhempien toiveita. Pojalla on ikäänkuin sisäinen blokki, jonka vuoksi hänellä on todella korkea kynnys tehdä mitään itsenäisesti.



Poika ei varmaan itsekään osaisi selittää, miksi ei " uskalla" käyttäytyä omatoimisemmin, koska kyseinen käyttäytymismalli on jo iskostunut niin syvälle.



Joku aiempi kirjoittaja ehdotti huomion lisäämistä, mutta itse ehdottasin läsnäolon lisäämistä, mutta huomioinnin vähentämistä. Konkreettisesti se tarkoittaa sitä, että viestität pojalle olevasi tämän " käytettävissä" ja tukena aina, mutta yrität välttää kaikenlaista jatkuvaa nalkutusta, seuraamista tai kommentoimista. Puhu pojan kuullen VAIN positiivisia asioita hänestä. Älä toitota naapureillesi tai sukulaisille, kuinka poikasi on ollut taas saamaton nahjus tms.



Opittuja kuvioita voi olla vaikea muutta, mutta lapsesi on vielä niin nuori, että se kannattaa!

Vierailija

kaikkia sisaruksiaan, ovat hyvin passiivisia vielä aikuisenakin. Anoppi on juuri tuollainen kasvattaja, säännöt on tiukat ja vahtii aika tarkasti virheitä jne. Anoppi mulle joskus ääneen ihmetteli, minkä kumman takia kaikki lapsensa on niin passiivisia ja arkoja, enpä silloin keksinyt, mutta nyt tajuan tuon. Vähän pelottaa, että mies kasvattaa lapsiamme samalla tyylillä. Ovat vielä pieniä, mutta suuntaa on huomattavissa, toruu virheistä ja juuri esim, jos maito kaatuu, lapsi kaatu tms. vahingoista, joille ei voi mitään.

Vierailija

Luetaan yhdessä, käydään päivittäin harrastamassa iloisia kivoja asioita. Ja ihan myös vaan ollaan, maataan sylikkäin sohvalla ja vuokrataan video.



Ko. lapsi on aloittanut 5 harrastusta ja sitten lopettaa kun ei halua / ei jaksa tmv. Syliä saa aina tarpeen vaatiessa ja joka päivä sekä jutustelutuokiota kahdestaan esim. saunassa (jotka meille tärkeitä) on paljon. Eli kyse ei ole siite etteikö huomiota saisi tai positiivista palautetta. Uskallan väittää ketään kuitenkaan provosoimatta että tehdään ja kannustetaan sekä satsataan perhe-elämän yhdessäoloon hieman keskivertoa jopa enemmän. Se on meille arvokysymys - kenenkään muiden arvoja siis väheksymättä. Mutta tuo viimeinen ohje joka tuli oli erittäin hyvä ja en tosiaan hermostunut, se oli fiksusti kirjoitettu ja paljon asiaa joita kaikki me voidaan laittaa korvan taakse, kiitos siitä.

Vierailija

Maallikkona vaikea mennä " diagnisoimaan" jos edes tarvetta on. Tiedän pojan , jolla dysfasia, muttei ihan natsaa oireet. Voit itse goolettaa esim. dysfasian oireet. Saattaa kuitenkin kuulua myös lapsesi persoonallisuuteen, että on kaikesta hirveän kiinnostunut ja silloin kannattaa seurata muuta sukua. Anoppini nääs haluaa tietää kaikesta kaiken ;)

Vierailija

anoppilassa esimerkiksi ei saa keittää aamukahvia, jos vähintään kaksi ei juo sitä (anoppi ja appi juo teetä), Miehen veli asuu vielä kotona, eikä saa juoda aamukahvia kuin silloin kun me ollaan siellä, muulloin joutuu juomaan teetä. Kaikkia muitakin tällaisia outoja sääntöjä, jotka anoppi on perustellut " perheen parhaaksi" ym.

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat