Vielä ja taas lapsiasiasta...

Seuraa 
Liittynyt17.9.2015

Itse olen pian 4 lapsen vl-äiti. Pidemmän aikaa olen pohtinut tätä lapsiasiaa. Onko todella niin, että vl-äidin on oltava aina valmiina uuden elämän tuottamiseen? En kritisoi uskoa muuten, se tuo elämääni sisältöä ja turvaa. Eniten pelkään oman mielenterveyteni puolesta, jos lapsia siunaantuu vielä paljon? Eikä lapsemme ole syntyneet ihan " jonossa" vuoden välein kuitenkaan. Välillä tuntuu, että väsyynenä ja kyllästyneenä kun yrittää lapsiaan hoitaa, niin turmelustahan se kaikki on... Kyse ei ole edes siitä, että hoitaisin yksin lapset ja talouden. Mulla on mies, joka osallistuu kodin- ja lastenhoitoon lähes yhtä paljon kuin itsekin -viime aikoina jopa enemmänkin kun itse en ole niin jaksanut. Ottakaa kantaa...

Sivut

Kommentit (138)

Vierailija

Kiva, että asiaa pohdintaan syvemmällä tasolla kuin juupas-eipäs-väittelynä. :)



Bamboo, mielipiteet ja niiden sanominen lienevät oikeutettuja kaikille palstalaisille. En tarkoittanut olla halveksiva, vaikka aika suoraan taisinkin täräyttää.



Minusta ihan jokaisen yhteisön tulisi uskaltaa kuunnella muitakin kuin omiaan. Vl:illa ja ehkä muillakin uskovaisilla tuntuu olevan se linja, että vain pienen sisäpiirin näkemykset ovat kuuntelemisen arvoisia, eikä kukaan muu voi mitenkään tietää oikeaoppisesta elämästä mitään. Ilmiöön huomaa tosielämässä, mutta myös tässä ketjussa - meidän ei-vl:ien viesteihin ja mielipiteisiin ei kommentoida oikeastaan mitään, tai korkeintaan niitä vastustetaan parilla sanalla. Ihan ystävällisesti kysyn, että ettekö todella usko kenelläkään muulla olevan mitään varteenotettavaa sanottavaa? Mikä meidän muiden mielipiteissä pelottaa?







Vierailija

taas epäonnistuen. Jos seurakunta sanoo jotain, ei se vielä tarkoita, että asia on Jumalan tahto. Ihmisen vastuu tulee konkreettiseksi siinä, mitä seurakunnan suosittelemia/määräämiä asioita hän toteuttaa omantuntonsa mukaan ja mitä ei. Kyllä Jumala kestää toisistaan eriävätkin näkemykset, vaikka ihmiset eivät aina kestäisikään.

Vierailija

piroska: " välillä tuntuu, että tämä usko on niin julmaa ja armoa antamaton"



Ihminen on julma,mutta Jumala armollinen. Ihmiset asettavat pakkoja,ja tuomitsevat toisen,joka ei noudata pakkoja. Jumala taas antoi käskyn rakastaa. Rakastaminen on anteeksiantavaa ja parantavaa-ihmisten asettamat ahdistavat perinnäissäännöt taas kahlitsevat ja orjuuttavat.

Vapauteen Kristus meidät vapauttaa. Miksi seurakunnan sana on Jumalan sanaa tärkeämpi vl:lle monesti? Jos Jumala ei käske olla ilman ehkäisyä raamatussa,niin silloin sellaisia käskyjä ei kenenkään tarvitse noudattaa.

Raamatussa käsketään koettelemaan kaikki ja pitämään se mikä on hyvää.

On lapsia kohtaan väärin,ettei heidän vanhempansa enää jaksa huolehtia jokaisen henkisistä ja hengellisistä tarpeistaan,kun voimat loppuu pakkosynnyttämiseen.

Kaikki te,joilla ei ole voimia enää yhteenkään lapseen,miettikää,minkä perinnön haluatte jättää lapsillenne: sen,että äidillä ei ole omaa tahtoa ja tämän on PAKKO synnyttää vai että lapsille riittää aikaa ja jaksatte kuunnella ja olla läsnä..Lapselle jää traumoja henkisesti poissa olevista vanhemmista.

Tunnen aikuisia,joiden lapsuudessa heillä oli jatkuvasti sijaislapsia. Nämä lapset olivat niin vaativia,että vanhemmille ei jäänyt enää aikaa huolehtia omiensa henkisistä tarpeista. Nyt aikuisena heillä on henkisen puolen ongelmia..

Jokaisen lapsi on niin arvokas,että ansaitsee parhaan mahdollisen hoidon ja huolenpidon-myös henkisesti läsnäolevan aikuisen ja uupunut äiti ei tähän kykene tarpeeksi.

Vierailija

haluja voi olla, mutta kuten jo mainitsin, että raskaus voi olla koko perheelle niin vaikeaa, että pelottaa. ei kaikilla suju raskaus normaalisti eikä vauvat ole terveitä. jaksaako sitä sitten olla viiskymppiseksi selibaatissa. ei sekään tunnu oikealta. joidenkin on vaikea ymmärtää, mitä tarkoittaa todella se, ettei jaksa raskautta ja sairasta vauvaa. kyse ei ole siis haluttomuudesta, haluttais kyllä, mutta.. ei siis voi sanoa, (joku aiemmin kirjoitti)että kun halut palaavat niin on mukava alkaa taas odottamaan vauvaakin.ei ole kyse siitä aina. odottaminen voi olla joillakin mitä hirvittämimmistä päästä, josta kärsii koko perhe.

Vierailija

...ensiksikin, joku kysyi et mihin me vl:t perustamme tuon ehkäisemättömyyden. Luotamme elämässämme Jumalan tahtoon- " kaikki menee kuten on tarkotettu" . Ne lapset, jotka meille annetaan, niin kaikkien on tarkotettu syntyvän meille. Arvostamme elämää ja luomistyötä Jumalan lahjana.



Olen itsekin vl-äiti, tosin " vasta" kahden lapsen. Oon miettiny itsekin tuota lapsiasiaa valtavasti viime aikoina. Minusta on jotenkin ristiriitaista, että kun elämä on kallis lahja, niin miksi silti äidit elävät useimmiten jaksamisensa äärirajoilla...? Äidin terveys, sekä henkinen että fyysinen, jää usein toisarvoiseksi, kun aviopari elää kuten yhteisössä on totuttu ja ottaa vastaan kaikki lapset.



Itse väsyin melko pahasti, kun nuorimmaiseni oli 6kk. Elin kamalassa raskaudenpelossa, jopa niin, että halut meni ja meiän parisuhde oli melkosella koetuksella. Raskaaksi en tullut vaikka emme ehkäisyä käyttäneetkään, mutta mietin usein, ja mietin joka ikinen päivä tätä lapsiasiaa. Kaipaisin muilta vl-äideiltä kokemuksia, sillä oon ihan varma, etten ole yksin näine ajatuksineni.

Arvostan uskoani, ja kuten ap:kin sanoi, se tuo perusturvallisuuden ja pohjan elämälleni.

Vierailija

Niin, pakko lisätä; olen jutellut tästä asiasta siis ennen kaikkea mieheni kanssa, jutellut ja taas jutellut, miettinyt ja pohtinut. Onneksi on mies, joka on vahva uskossaan ja antaa mullekin voimia jaksaa tätä arkea.

Vierailija

Tää on ihan tätä omaa kokemusta:



En kokenut menettäväni uskoani siksi, että tiesin etteivät muut vl:t hyväksyisi ja sen takia olisin kokenut erilaisuutta ja vieraantunut jne. Toki tätäkin jonkin verran, mutta pääsyy oli kyllä se, että kun sydämessäni tunsin tekeväni väärin, syntiä Jumalaani vastaan, enkä tästä synnistä sitten pohjimmiltani tahtonut luopua, vähitellen liu´uin kauemmaksi. Oli vähän sellainen olo etten kehtaa katsoa Jumalaa silmiin :)



No sitten kai olen senverran jo paatunut että aika usein epäilen koko Jumalan olemassaoloa.



En kyllä mitään ryhmäpaineita ole mielestäni kokenut. Vaan että se ns. itsenäinen ratkaisuni oli synti. Tietty tää sitten on jonkun mielestä painostusta kun yhteisössä pidetään tällaista asiaa syntinä, mutta...



Vierailija

Mrs_Starlight:

Lainaus:


..En siis kritisoi ehkäisyyn liittyviä, ihmisten omia ratkaisuja mitenkään. Sitä kritisoin, että vl-liikkeessä ryhmäpaine on niin kova. Minun tulee ihan fyysisesti paha olo kuullessani tai lukiessani siitä, miten julmasti ihmiset kohtelevat toisiaan yrittäessään pitää heidät oikeanlaisessa uskossa. Okei, tämä tunnereaktio johtuu pitkälti omasta taustastani ja kuulemistani asioista, mutta anyway. Minusta liike on sokaistunut sille, että yhteinen usko onkin itse asiassa monelle kahle. Tulee jopa mieleen, että yrittääkö liike pysyä epätoivoisesti kasassa pitämällä ihmiset ruodussa. Jos uskovaisille myönnettäisiin enemmän vapautta ajatella itsenäisesti, koko myytti yhteisestä uskosta kaatuisi omaan mahdottomuuteensa.








Itse en ole koskaan kokenut ns. ryhmäpaineen vaikutusta omassa elämässäni, ainakaan merkittävästi. Jos joku " uskoo" ryhmäpaineen takia, ei ole mielestäni edes oikealla tavalla uskomassa. Joukossamme on kuitenkin varmasti paljonkin ihmisiä, jotka keskittyvät vahtimaan toinen toisensa elämää, ja sortuvat toisia asiassa kun asiassa " opastamaan" . Lienee luurankoja omassa vaatehuoneessa.



Seurakunta kyllä ohjaa ja opastaa. Mutta kukaan muu Jumalan lisäksi ei näe ihmisen sisimpään. Kyllä kilvoitus on käytävä henkilökohtaisella tasolla. Kukaan ei jaksaisi, ellei olisi armoa, sillä täydellistä ihmistä ei ole.



Kerrot kuulleesi erilaisia asioita liikkeestämme. Onko sinulla omakohtaisiakin kokemuksia? Huonon kellon kalkatus nimittäin tuppaa kuulumaan kauemmaksi kuin hyvän :) Oikea usko ei ole kahle vaan nimenomaan iloa ja vapautta.

Vierailija

Otinhan puheeksi juuri masennukset ym, että näissä tapauksissa on suotavaa käyttää ehkäisyä,



ja todellakin valitsin tällä herkällä alueella todella väärän sanan, kuin " pahimmasta" päästä NIMITTÄIN: se on MINULLE PAHIN epäilyksien ja kiusauksien aiheuttaja. Myös se pahin kärsimykseni aiheuttaja tällä hetkellä, siis ehkäisemättömyys. Mutta silti tiedän omalla kohdallani, että oloni olisi yhä kauheampi, jos ehkäisisin. Ellei tämä olotila pahene. Jos niin käy, kenties ehkäisen.



Eli pääasiassa puhuin itsestäni JA otin huomioon käsittääkseni myös masentuneet jne. Lue hieman tarkemmin, äläkä ota itseesi, mitä sanoin.



Voi voi.. en taida olla mikään paras kirjoittaja täällä. En osaa sanoiksi pukea, mitä oikeesti tarkotan. Joten en jaksa enää sepittää mitään. Pahennusta vain aiheutan väärillä sanavalinnoillani. Anteeksi vain.

Vierailija

Olen aikaisemminkin kirjoitellut palstalle eri nimimerkillä. Vaihdoin vastikään nimimerkkiä ihan yksinkertaisesti siksi, etten pitänyt edellisestäni :) Minullakin on lestadiolainen tausta - tosin esikoislestadiolainen - joten minullakin on jonkinverran kokemusta tästä samaisesta aiheesta.



Silkkiuikun mainitsema Raamatun kohta on minustakin erittäin valaiseva!

Vierailija

Esim. näistä nettikeskusteluista näkee, etteivät monetkaan vl:t tunne Raamattua juuri lainkaan. Eivät he ole itse siihen perehtyneet ja hakeneet sieltä tietoa siitä, mihin heidän koko uskonsa perustuu. Asioita perustellaan kaanaankielellä ja " fraaseilla" , joita on kuultu seuroissa puhujan suusta. Mielestäni tällainen usko ei ole kovin henkilökohtainen usko, jos puhuja puhuu ja se otetaan ainoana oikeana uskona ja totuutena. Kehoittaisin tutustumaan Raamattuun aivan itse ja tutustumaan, mistä kohdin, ja mistä asiayhteydestä mikäkin uskonkappale on otettu ja mitä se todella tarkoittaa.



Ja siitäkin olen eri mieltä, ettei tässä uskossa olisi " sääntöjä" . Kyllä sellaista ihmistä, joka meikkaa tai laittaa korvikset, pidetään siltä istumalta epäuskoisena, näkemättä hänen sydämentilaansa, tai edes kysymättä mitään. Ja jos joku vaikka sisarillassa kertoisi turvautuneensa ehkäisyyn mielenterveytensä takia, harvassa olisivat he, jotka eivät häntä ainakin ajatuksen tasolla tuomitsisi.



Ja minäkin haluan korostaa, että vl:ssä on takuuvarmasti hyvinvoivia äitejä ja perheit, mutta paljon on heitäkin, jotka eivät ole tämän ehkäisykiellon kanssa sinut ja se on heille uskomisen esteenä, vaikka tällainen asia ei saisi sitä olla. Kritiikki on vaiettu asia, ei esim. Päivämies julkaise väsyneen äidin ajatuksia. Olen kokeillut.

Vierailija

kirjoitan vielä tämän: kuinka moni teistä vl:stä jaksaisi uskoa yhtä kirkkaasti jos joka vuodesta olisit 4kk toimintakyvytön, erittäin huonossa kunnossa? lapset suunnilleen heitteillä kun ei äiti jaksa /pysty/kykene heitä hoitamaan. Isälle jää KAIKKI mahdollinen mitä työn jälkeen ehtii/pystyy/jaksaa tekemään. ei ketään ulkopuolista apuvoimaa lähellä. raskauden jälkeen sairaat lapset, muutaman tunnin yöunet ja liuta lapsia. ei kaikkien raskaudet ole parisuhteen piristys kuten joku mainitsi. voi miten mielelläni ottaisisin kaikki lapset ilolla vastaa kun ne kävelisivät vaikka suoraan ovesta, ei vatsan kautta. monien on näköjään vaikea ymmärtää minkälaista on jos raskaus ei suju " normien" mukaan. joku mainitsi, että puhukaa puhukaa ja puhukaa aviopuolison kanssa näistä. voi kun niistä on puhuttu, miten monta vuotta niistä on puhuttu. mutta mitä se hyödyttää.vaikeudet ei siihen puhumiseen lopu.helpottaa toki voi. ei se raskausaika siitä helpommaksi muutu vaikka puhut kellon ympäri.

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat