Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Vikaa ei löytynyt - mitäs nyt?

Seuraa 
Liittynyt17.9.2015

Kommentit (2)

Vierailija

Aloimme yrittää vauvaa loppuvuodesta 2002. Tärppiä ei meinannut millään tulla, kunnes sitten yhtäkkiä alkuvuodesta 2004 huomasin olevani raskaana. Raskaus meni hyvin ja meillä on nyt yksi, syksyllä kolme vuotta täyttävä poika.



Meillä on aina ollut haaveissa iso perhe, 3-4 lasta. Pojan syntymän jälkeen emme ottaneet mitään ehkäisyä käyttöön koska esikoista tosiaan oli yli vuosi yritetty. Toivoimme että nyt tärppäisi pian kuten olen kuullut monelle käyneen, olimme toiveikkaita kun jo kerran olimme onnistuneet. Mutta...



Kuukausi toisen jälkeen olemme joutuneet pettymään. Alkuvuodesta 2007 menimme tutkimuksiin. Mitään vikaa ei löytynyt ultratessa minusta eikä verikokeen perusteella, samoin miehen spermanäyte oli normaali. Lääkäri antoi vain ohjeeksi " hankkikaa muuta ajateltavaa" . Aloimme rakentaa mökkiä.



Ennen juhannusta testasin yllättäen plussan. Voi sitä riemua! Olimme onnemme kukkuloilla ja varmuuden vuoksi kävin yksityisellä ultrassakin, raskausviikoilla 7+3, näkyi syke mutta vauvanalku näytti vähän pieneltä, lääkäri sanoi ettei syytä huoleen. Nyt sitten maanantaina ultrassa, piti olla rv 10+3 mutta sykettä ei enää löytynyt ja vauva vastasi kooltaan viikkoja 8+3. Keskeytynyt keskenmeno. Pari viikkoa olin kantanut kuollutta vauvaa mahassani. Jouduin kaavintaan ja nyt koitetaan toipua sekä henkisesti että fyysisesti.



Olen vihainen, katkera, pettynyt, kateellinen niille jotka tulevat noin vain raskaaksi ja vielä kehuskelevat sillä, olo on todella surullinen ja toivoton. En jaksa elää enää viittä vuotta ajatellen koko ajan " mikäs kiertopäivä nyt on, voinko ottaa buranan/saunakaljan" , " jos nyt aletaan rakentamaan, mitäs jos olen kuukauden päästä raskaana" . Kuitenkin joka kuukausi tulee pettymys. Olen niin väsynyt tähän kaikkeen! Tämä vauvan menetys oli viimeinen niitti, jos esikoista ei olisi en tiedä jaksaisinko.



Teidän että monella on huonomminkin, minulla sentään on yksi lapsi ja vain yksi keskenmeno takana. Tunnen kuitenkin olevani oikeutettu suruuni. Ainahan löytyy joku jolla on asiat vielä huonommin, sillä tavalla ajatellen kenelläkään ei olisi oikeutta surra.



Kun lapsettomuuteen ei löydy syytä, voiko päästä johonkin hoitoihin silti? Mitä voi tehdä? Ei haittaa vaikka sen joutuisi yksityisellä tekemään ja itse maksamaan, olemme valmiita mihin vain.



Kiitos kun sain purkaa tunteeni tänne, kenenkään kanssa en voi jutella kun ei kukaan ymmärrä. Jos jollakulla samanlaisia kokemuksia/tuntemuksia, mielelläni kuulisin, varsinkin tarinoita jotka päättyvät hyvin. :)



Jaksamista kaikille lapsettomuudesta kärsiville! :)

Vierailija

Pahoittelut keskenmenostasi! :( Kuvaamasi tunteet ovat tosi tavallisia lapsettomilla ja mielestäni olet niihin " oikeutettu" .



Selittämätön (sekundaarinenkaan) lapsettomuus ei ole este hoidoille, ainakaan yksityisellä. Julkinen puoli varmaan saattaa suhtautua hoitojen aloittamiseen aika nihkeästi, koska kuitenkin olet kahdesti tullut raskaaksi ilman hoitoja ja viimeisimmästä raskaudesta on vielä aika vähän aikaa.



Kannattaa varmaan ottaa yhteyttä johonkin yksityiseen klinikkaan, jos haluatte nopeampaa toimintaa kuin julkisella. Siellä lääkärit varmaan kertovat kantansa, mutta eivät kieltäydy hoitoja tekemästä, vaikkeivat niitä vielä suosittelisikaan. Uskoisin, että sulla on aika hyvätkin mahdollisuudet tulla raskaaksi hoidoilla. Varmaan ihan jo inseminaatiollakin, jolla selittämättömillä tavallisesti hoidot aloitetaan.



Täällä taitaa pinoutua sekundaarisia lapsettomia, joilta voi hyvinkin löytyä vertaistukea. Näitä asioita ei tosiaan usein ymmärrä, kuin toinen lapseton. Meillä se esikoinenkin on vielä työn alla, mutta uskon kyllä että sekundaarinenkin lapsettomuus voi olla musertavaa.



Onnea matkaan! :)



Killa

Uusimmat

Suosituimmat