Onko Danielle Steelen kirjat kaikki samanlaisia?

Vierailija

Kaikissa kirjoissa on seuraavat elementit:



- täydellinen, kiltti ja söpö kotikone nainen jolla on sika mies mutta joka ei " koskaan" eroa miehestään



- täydellinen ja komea mies jolla on kylmä ja välinpitämätön vaimo, mieskään ei " koskaan" eroa vaimostaan



- molemmat " tietävät" , että eivät koskaan tule eroamaan vaikka keskenään ovat aivan täydellinen pari



- molemmilla on lapsia ja lasten takia nimenomaan ei " koskaan" erota



- yleensä molempien puoliso pettää mutta siltikään ei " koskaan" erota



- jommankumman tai molempien lapsista joku on kusipääpuoliskon puolella ja vastustaa sorretun isänsä/äitinsä " ystävyyttä" tämän toisen sorretun kanssa



- teksti on ylitsevuotavaa, etenkin kuvaukset näiden kahden sorretun ihanista yhteisistä hetkistä/puheluista/sähköpostittelusta



- molempien puolisot ovat ylitsevuotavan kusipäisiä ja julmia



Olen lukenut 4 Steelen kirjaa, olenko siis lukenut kaikki?

Sivut

Kommentit (27)

Vierailija

Ne ovat ihan ok, kehittävät lukutaitoa ja tarjoavat lukijalleen kokemuksia toisten (vaikkakin kuviteltujen) ihmisten elämästä. Jos ne viihdyttävät, ne ovat hyviä. Itse kritisoin noissa tietyissä kirjailijoissa yksinkertaistavaa ja kiiltokuvamaista tapaa, joka ohittaa kaikki elämän rosoiset puolet. Ne eivät kosketa, kun henkilöt ovat liian täydellisiä aina ulkonäköä, käytöstä ja luonnetta myöten. Yksi sellainen kertomus menettelee, mutta jos saman kirjailijan kaikki teokset noudattavat samaa kiiltävää pintaa, se alkaa ärsyttää. Jos haluaa nautittavaa lukukokemusta, sitä on vaikea saada, kun tuntee lukeneensa saman kirjan jo kymmenen kertaa. Tältähän se tuntuu, jos jokainen kirja toistaa samaa kaavaa juonta ja henkilöhahmoja myöten. Tulee pahalle tuulelle, koska kirja ei annakaan mitään uutta.



Sinänsä pidän hyvin kirjoitetuista viihdekirjoista, joissa on henkeä mukana. Tämä henki on mielestäni otetta todellisesta elämästä, esim. henkilöiden, tapahtumien, huumorin jne. muodossa. Sellainen viihdekirja tulee lähelle, jossa on jotakin uutta verrattuna saman lajityypin muihin edustajiin. Valitettavasti Steel ei mielestäni onnistu tässä. Esim. Anne Tyler on loistava tavallisten ihmisten elämän kuvaaja.



n:o 9

Vierailija

Vierailija:

Lainaus:


Ensimmäiset kirjat eroavat siinä että niissä päähenkilönä on nuori ja lumoavan kaunis nainen, jolla on vaikeuksia miehensä/miehenensä suvun kanssa, tms.




Takakansien perusteella nää viimeset on jotain ihmissuhdetuubaa vaan.

Vierailija

Fantasiaseikkailu, jossa lahdattiin vampyyreja, aikamatkustettiin ja rakasteltiin ja rakastuttiin. Trilogian ensimmäinen osa.



Henkilöt olivat tarinan kantavin voima mielestäni, sen sijaan taistelut alkoivat puuduttaa. En ole kovasti vampyyrien perään, mutta fiksu veto Robertsilta suunnata sinne, mistä löytyy uusia lukijoita - aikuisfantasiaan. ;) Myytit, vampyyrit ja maailmanpelastus myyvät melkein varmasti.



Vierailija

Ostin jonkin aikaa sitten Nora Robertsin kirjan " Morriganin risti" , joka kiinnosti lähinnä miljöönsä takia. Onko joku lukenut sen?



Utriolla on myös paljon näitä kaavaan kangistumisia. Täydellisen ihanan kiltti nainen, hurja komea miessoturi -> rakastuvat. Eivät voi saada tosiaan, mutta saavat silti. Vittumaisia anoppeja ja miniöitä + muita selkäänpuukottajia. Ja tämä yksi naispäähenkilö on aina lukuisten miesten ihailema.

Hömppää, mutta ah niin mukavaa hömppää ;)

Vierailija

jääkööt minun puolesta sinne. ;) Ei uppoa. Muutenkin inhottaa se raiskauksilla ja insestillä mässäily. Sama juttu Catherine Cooksonilla, hänen kirjojaan olen aina inhonnut.



Nora Robertsin eduksi edellisiin verraten on luettava ainakin veikeän sarkastinen dialogi. Juonellisesti nekin kyllä toistavat itseään, mutta ainakin useimmissa päähenkilöiden välillä on todellista jännitettä. Ihan sen vuoksi olen lukenut sinnikkäästi kaikki ilmestyneet kirjat ja myös kääntämättömiä - Robertshan on hillittömän tuottelias kirjoittaja.

Vierailija

varmaan yli 10 Steelen kirjaa. Aika samantyylisiä kyllä, mutta helmiä on myös joukossa! Minua ärsyttää se samainen ihmistyyppien tarkka kuvailu, " harmaa villapaita ja mustat farkut, vaaleat hiukset ponnarilla, hieman meikkiä, mutta hän on niin luonnonkaunis ja huomiota herättävä..jne.. "



Ja siksi siis nykyään jää kirja joskus kesken heti alkuunsa, jos liian ärsyttävältä vaikuttaa. Mutta ilmeisesti olen kuitenkin tykännyt kun niin monta on pitänyt läpi lukea! :)



Mutta ehdottomasti kannattaa sinun lukea vielä " Hiljainen kunnia" . Se oli aivan eri luokkaansa kuin muut hänen teoksensa. Vai oletko jo lukenut sen?

Vierailija

Mutta kun viihderomaaneja haluan lukea, luen kyllä useammin Nora Robertsia, jolla myös on muutama oikeinkin viihdyttävä kirja ja huonommatkaan eivät ihan niin scheissea tai ainakin viihdyttävämpää scheissea. Toinen minua viihdyttävää roskaa kirjoittava on Jude Deveraux, jonka Ylämaa-sarjaa suorastaan rakastin teininä ja jonka kirjat edelleen viihdyttävät esimerkiksi aurinkoa ottaessa jne.

Vierailija

Se sijoittui usealle vuosikymmenelle ja oli kieltämättä kliseinen tarina Venäjän vallankumousta paenneesta balettitanssijasta ja tämän elämästä ja lapsista, mutta oikein viihdyttävä. Itse viihdekirjailijoista luen useammin Nora Robertsia, Kaari Utriota ja joskus tosiaan sitä Deverauxia.



Olinkohan no. 19



Vierailija:

Lainaus:




Vanhempi tuotanto saattaa osittain olla ihan luettavaa ajankuluna, mutta nuo uudet saavat vain vihaiseksi ja jättämään kirjan kesken.






Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat