G: Kumpi on mielestäsi onnellisemmassa asemassa, ateisti vai uskovainen?

Vierailija

Sivut

Kommentit (25)

Vierailija

En ole tainnut keskustella monenkaan sellaisen uskovaisen kanssa, joka ei kävisi pohdiskeluja elämänkatsomuksestaan ja uskostaan. Esim. opiskeluaikoinani itseään ateisteiksi mainostavat olivat niitä, jotka eivät koskaan antautuneet juuri mihinkään kännireissuja syvällisempiin keskusteluihin, eivätkä perustelleet ateismiaan muuten kuin " kuka nyt jotain Raamatun satuja uskoisi" -tyyliin... Uskovaiset (uskon suunnasta riippumatta) taas pohtivat näitä asioita paljon enemmän, perustelivat näkemyksiään ja kunnioittivat toisten näkemyksiä.



Tämä on tottakai vain yhden ihmisen kokemus, mutta ihmettelen vain sitä, että niin moni väittää juuri päinvastaista.

Vierailija

Jos uskovaiset ovatkin oikeassa, niin hyvä homma heille. Jos taas eivät, niin kukaan ei kärsi (kun ei siis ole helvettiäkään).

Ateisti taas ei kumminkaan pelastu, jos jonkinlainen jumala olisikin olemassa.



Uskovainen tavallaan pelaa varman päälle. Riskinä on vain se, että kuka uskoo oikein; muslimit, kristityt, hindut...?

Vierailija

saa ajatella itse ja luoda elämälleen sellaiset puitteet kuin itse haluaa. Ei ole uskonnollisten yhteisöjen painostettavana. Ei tarvitse epäillä jatkuvasti itseään ja omia valintojaan, sillä on vastuussa vain itselleen viime kädessä.



Toisaalta, ainakin minä olen niin vaativainen itselleni, että moni asia on rankkaa. Elämässä täytyy kantaa vastuu omista teoista ja siksi jokainen teko on lasti. Olenkin ottanut elämän ohjeekseni toimia niin, etten vahingoita muita. Silloin tavallaan pelaan " varman päälle" , eikä minun tarvitse tuntea syyllisyyttä " kasvottomien ihmisten" tuhoamisesta. Siksi joudun näkemään enemmän vaivaa saadakseni riistovapaata ruokaa, vaatteita ja muita hyödykkeitä. Työlläni on oltava " merkitys" . En voisi kuvitellakaan tekeväni henkkamaukan mainoksia ja tuhlaamiseen kannustavaa markkinointi materiaalia työkseni.



Huh, mikä vuodatus :)



- Ateisti

Vierailija

ei tarvitse pelätä miten käy kuoleman jälkeen: kuolen pois vaan, enkä sitten tunne enää mitään, olin sitten ollut hyvä tai paha.



Myös lapseni kuoleman voin hyväksyä biologisena ja lääketietellisenä asiana, että osa luonnollisesti lapsista sairastuu vakavasti ja kuolee, osa paranee. Mutta en voisi hyväksyä että jossain joku korkeampi " äijä" olisi päättänyt että tapetaanpa nyt tuosta perheestä lapsi!

Vierailija

Ateisti vain luulee kuolevansa pois, vaikka totuus voi hyvinkin olla toinen. Jos näin on ja hän on eläessään hylännyt Jumalan, hän menettää kaiken. Jos taas uskovainen odottaa pääsyä taivaaseen mutta kuoleman jälkeen ei olekaan mitään, ei hän sitä pysty enää olemattomuudessaan suremaan!



Vierailija

ja olen pohtinut mainitsemiasi asioita hyvinkin tarkkaan. On harhaluuloa, että uskovaisille kaikki annettaisiin valmiina ja että asiat myös nieltäisiin pureskelematta. Jotkut voivat olla tähän kyllä taipuvaisia, mutta se taas johtuu persoonallisuudesta, ei uskosta. Samat ihmiset ottaisivat mistä tahansa muualtakin ajatukset muiden antamina.

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat