Vierailija

On raukka vasta kahden kieppeillä silloin.

Kommentit (22)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Nyt he ovat 3 v. ja 1 v. Ihana katsoa heitä yhdessä. Olen miettinyt monet kerrat, että parempaa lahjaa en olisi esikoiselle voinut antaa kuin pikkusiskon. Isosisko koko ajan huolehtinut pikkusiskosta ja nyt leikkivät yhdessä ja äitiä ei edes huolita mukaan :)

olen kokenut sen itsekin kakkosta odottaessani.

elämäni herkimmän ja mieleenpainuvimman hetken koin kuitenkin kun lapset makasivat sängyllä ja kahden kuukauden ikäinen pikkuveli ja 1v 9kk isoveli " kohtasivat toisensa" . Katsoivat toisiaan ja hymyilivät.

minä kuvasin ja itkin.. onnesta :`)

ja sitä tunnetta ei voi kuvaille kenellekään, joka ei ole sitä itse kokenut.

siinä purkautui äidiltäkin kaikki nuo pelot ja ajatukset, joita oli raskausajan pähkäillyt.

voimia ja tsemppiä.

sisarus on paras lahja lapsellesi <3

Mutta kaikenkaikkiaan pikkusisaruksen syntyminen ja kaikki mitä siihen liittyy on lapsuuteen kuuluvaa, normaalia ja terveellistä vanhemman lapsen kehitykselle!

Normaaleja tunteita sinulla, mutta ohimenevaa=) Meilla ainakin esikoinen rakastaa pelleilla vauvalle, ja voi sita kikatusta ja rakatysta, mita vauva paastelee=) Eilenkin istuin vauvan kanssa rengaskeinussa ja esikoinen antoi vauhtia. Vauva nauroi koko ajan, kun isompi kiikutti! Valilla vaikeaa ja rankkaa, mutta tuollaiset hetket korvaavat kaikki huonot hetket tuhatkertaisesti!

Työstät mielessäsi tilaa uudelle lapselle, ja tämä on hyvä juttu. Huomaat yllättäen kuinka sisarukset oppivat jakamaan, ottamaan toisia huomioon, riitelemään ja rakastamaan. Tärkeitä taitoja. Meillä esikoinen oli kuin helmi simpukkani sisällä. Koin valtavia ambivalentteja tunteita kun kakkonen (toivottu!) ilmoitti tulostaan. Voi kuinka veikka osoitti hellyyttä uudelle tulokkaalle! Kolmas tuli, ja tämä " paljosta paitsi" jäänyt esikoinen oli aivan kiemuroilla uudesta vauvasta. Nyt hän haluaisi että vauvamme ei kasvaisi isoksi ja että meillä olisi aina vauva. Vajaa 2v oli meillä myös ikäeroa ykkösellä ja kakkosella. Alkoivat leikkimään hyvin varhain keskenään ja nyt ovat kuin paita ja peppu!

T: Ä+5,5v+4v+1v

Kun ekan kerran lapsesi ottavat toisiinsa kohtaktia, niin huomaat että olet antanut esikoisellesi suuren lahjan sisaruksen muodossa. Tyhmästi sanottu, mutta ehkä ymmärrät...?!



Onnea odotukseen ja yritä kestaa niitä raskaushormoneja :)))

esikoinen oli 2v 2 viikkoa kun kuopus syntyi. Esikoisella oli pahaa uhmaa tuohon aikoihin ja rääpi ja puri jos ei sanomalla/huutamalla leikeissä pärjännyt (siis alakynteen jäädessään). Pelotti ajatellakkin tuoda vauva tuohon tilanteeseen ja mietin että minkä korin joudun laittamaan kattoon ja vauvan sinne ettei esikoinen pääse sen lähelle ja saisin hommiakin tehtyä. Mutta kun vauva syntyi niin yllätyin täysin! Esikoinen ei kertaakaan kiusannut vauvaa!! Tosi hellä oli ja on koko ajan pitänyt pikkusiskonsa puolia. Muistaa aina jos saa jotain että muista antaa myös pikkusiskollekkin. Kaikki on mennyt tosi hienosti ja nyt tahtoo äidillä olla kaksi keppostelijaa! Nyt tietenkin tulee välillä tappeluja kun kuopus on kaksi vuotias ja uhma päällä.


Nyt vauva on syntynyt ja huolet kadonneet. Ennen vauvan syntymää jopa itkin, kun kuvittelin, että pilaan esikoisen elämän. Nyt koko ajatus naurattaa.



Meillä ikäeroksi tuli juuri se sama noin 2 vuotta. Esikoinen on ottanut vauvan hienosti vastaan ja hellyyttä osoittaa kovasti häntä kohtaan. Minun ja esikoisen välit ovat jollaintapaa " tervehtyneet" . Emme ole enää ihan niin symbioosissa. Tiukasti toisiimme kiinnittyneet toki, mutta se sellainen äidin esikoiseen kohdistama hössötys, jota ainakin minä nyt huomaan tehneeni, on poissa.



Nyt olemme perhe. Kaikki sen jäsenet ovat koossa ja onnellisia toisistaan. Uskon, että sinulle tulee tämä sama tunne vauvan synnyttyä, aivan kuten jokaiselle äidille :) Mutta varaudu siihen, että nuo ahdistuksen tunteet voivat voimistua vielä ennen vauvan syntymää. Itse sanoin vielä autossa miehelle, kun olimme matkalla synnyttämään, etten haluakaan sairaalaan, koska esikoinen ei ole siellä. Todellisuudessa lapsi oli nukkumassa ja tuli heti seuraavana päivänä asumaan sairaalaan perhehuoneeseen. Hormonit sekoittivat ainakin minun loogisen ajatteluni täysin. Sitä pelkäsin myös kovin, että kuolen synnytyksessä, enkä enää koskaan saa nähdä esikoista ;)



Tsemppiä ja ihanaa odotusaikaa!

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat