Vierailija

Niin... Meillä on 2 ihan äärettömän rakasta, haluttua ja ihanaa lasta.

Olen tehnyt päätöksen että jään nyt kotiin kunnes kuopus on 3v.



Nyt olen jotenkin niin ahdistunut. 4v esikoinen uhmaa, sotkee, kiusaa pienempää jne. ja 1v. kuopus roikkuu tississä, kitisee, ei nuku öitä, räpeltää ja syö joka paikkaa...



Joo tiedän että tämä on täysin normaalia lapsiperheen arkea, enkä odottanutkaan mitään muuta, se vaan nyt yhtäkkiä tuntuu niin mahdottomalta asialta.



Vinkkejä, mielipiteitä, kokemuksia...

Kommentit (13)

eikä itselleen kannattaa laittaa liian suuria tavoitteita.



Töihinmenoa en kyllä suosittele. 1-vuotias on vielä sairaan pieni.



Ja kun on noin pienet lapset, se työäidin arki on ihan tasan yhtä tylsää arkea.

herkästi kärsimätön, jos oltiin vaan. Eli sellaisessa pikkuliikkeessä piti pysyä... Nyt on ihan erilainen, puuhailee yksinään pitkiä aikoja.



6

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Töihin en halua palata sillä en kuopusta raaskisi hoitoon laittaa.



Se on ihan sanoin kuvaamattoman ahdistavaa kun tunnen puuron keittämisenkin jo liian suureksi vaivaksi. Ahdistustani lisää vaan kun ajattelen mikä vastuu minulla on lapsien huollosta ja kasvattamisesta, ja mitä siitä tulee näin naurettavan ahdistuneena.



Omaa aikaa on hiukan. Mutta mies ei liiemmin arvosta kotona oloani. Eli hän tulee töistä kotiin ja rojahtaa väsyneenä sohvalle ja torkkuu ja notkuu jouten koko illan kun " on niin väsynyt töistä"

Minä teen kaikki kotityöt, leikin lasten kanssa, teen ruuat jne..



Miehen mielestä minä olen lomalla kotona. Hänellä on reenejä ja mutta minun harrastukseni ovat aina satunnaisia lenkkeilyjä tms... Ystävien kanssa kahvittelut hoidan illalla kun olen saanut lapset nukkumaan... Rakastamani harrastukset maalaaminen, piirtäminen, lukeminen, ovat kuoppaantuneet kokonaan.



Ja miksi tuo esikoinenkin sotkee koko ajan ja rikkoo kaikki lelunsa? No tietysti siksi kun äiti on laiska saamaton ja ei saa mitään johdonmukaisuutta pidettyä...



t.ap

vähän samat fiilikset ja juuri tänään sain taas vahvistusta sille ajatukselle että mies lähtee lapsien kansa kotiinsa viikoksi lomalle ja mä jään kotiin " lomalle" ! Lapset vaan kitissyt ja levitäneet paikkoja. Ehtivät hetken käydä ulkona mutta alkoi satamaan kaatamalla ja joutuivat tulla sisälle. Piirtämistä koitettiin heti ja yksi satu kuunneltu. En oo sitten lasten syntymän jälkeen ollut itse lomalla, lyhyitä hetkiä olen käynyt jossain mutta kunnon lomaa ei ole ollut.



Nyt tuli tilaisuus kun miehellä kaksi viikkoa lomaa ja on menossa kotiinsa käymään. Mietin kauan lähenkö mukaan vai en mutta alkaa kotiin jääminen tuntua vahvalta vaihtoehdolta- saisin kerrankin siivota rauhassa!! Makkarien kaapit on oottanut siivoamista jo kauan, samoin keittiön kaapit mutta lasten kanssa niitä ei voi siivota tai tavarat löytyy sohvan alta ja hiekkalaatikolta. Haen kirjastosta kirjoja ja kaupasta jotain hyvää ja vain olen!!



Meillä lapset pian 2v ja pian 4v. Mahdottoman energisiä ja omatoimisia (liiankin välillä). Päävastuu lapsista ja kodinhoidosta on mulla, mies tekee ylitöitä aina kun vain on mahdollista kun muuten ei palkaa oo kummoinen (lyhyet työpäivät) sekä harrastaa yhtenä- kahtena iltana viikossa liikuntaa sekä jelppii tuttuja tarvittaessa oman alansa hommissa.



Jaksamista sulle! Tää on hektistä aikaa! Koita saada lomaa ja omaa aikaa itsellesi järjestettyä!

Kerhoja? Harrastuksia? Kavereita? Ulkoilua?



Ja turha vaivata päätään moisten vastuiden miettimisellä, pysy jalat maassa vaan ja mielikuvitus aisoihin.



Mulla on lapset nyt 5 ja 3 ja elämä on oikeesti jo tosi helppoa! Kyllä se tämäkin aika koittaa - ja hurjan nopeastikin vielä.



4

En osaa sanoa mitän mikä auttaisi.

Yksi paikka kämpässä on kiva pitää puhtaana aina, se piristää kummasti.

Oma aika auttaa. Liikunta säännöllisesti ja hikisesti tuo itselleni hirvittävästi energiaa jaksaa arkea.

Se, että parisuhdetta yrittää hoitaa, auttaa.

olin vielä hetki sitten kotiäitinä 4 vuotta kunnes olin aina väsynyt, mikään ei kiinnostanut, hermot meni ja kaikkea muuta. Lähdin töihin kun luulin sen auttavan. Sitten alkoi paino pudota vauhdilla ja menin lääkäriin. Siellä selvis kilpirauhasen liikatoiminta. Oireina väsymys, masennuksen tunteet, laihtuminen käsien vapina ym. Eli kannattaa käydä vaikka ihan lääkärilläkin ja ottaa sitä omaa aikaa.

Ja minulle on suotu yksi ilta viikossa, jolloin saan sitä omaa aikaa. Lähden, kun mieheni tulee töistä (noin klo 17), käyn yleensä kaupungilla asioilla, tapaamassa ystäviäni (jotka myös pääsevät perheestään hetkeksi irti), teatterissa, elokuvissa, tapahtumissa... Ja yleensä käyn näissä jonkin ystäväni kanssa. Sillä lailla itse ainakin jaksan paremmin. Vastaavasti mies saa sen yhden vapaaillan viikossa omiin harrastuksiinsa. Näistä tietysti sitten joustetaan, jos jotain spesiaalimenoa on jommallakummalla.

Töissä saa syödä ihmisten kanssa sotkematta, kuulee omat ajatuksensa ja voimaantuu.



Lapset käyttäytyy ihan eri lailla hoidossa, oppivat sosiaalisiksi ja sitten on iltaisin perheen omaa aikaa ihan riittämiin.



Koettu on. Useaan otteeseen.



Voimia.

meillä tuo kuopus on siitä asti kiipeillyt ja tutkinut paikkoja kun vuoden ikäisenä oppi kävelemään. Tuolia on hiissattu heti avuksi ja noustu niin korkealle kuin päästään. Nyt on parina iltana kiivennyt leikkihuoneessa olevan vanhan astiakaapin päälle ja nakannut sieltä kaikki taulut ja koristeet alas. Tyytyväisenä vaan naureskellut sieltä. Kuhmuja ja kolhuja on tullut aivan hirvittävästi. On ollut suojelusenkeleillä töitä ja tuon tytön kanssa niille riittää vielä pitkään. Aivan pelottaa mitä tuon rämäpään kanssa käy vielä. Itse ei saa kokoajan suojeltua ja vahdittua.



Esikoinen oli paljon arempi ja rauhallisempi tuon ikäisenä, ei uskaltanut sohvalta tulla alas jos ei jalat yltänyt lattiaan. Nyt on rohkaistunut mutta ei vieläkään kiipeile juuri mihinkään ulkonakaan.



Noiden vahtiminen vie voimia kotitöiltäkin ja se että sitä aikaa siivota rauhassa ei ole oikein iltaisinkaan. Mutta tämä aika on oikeasti ohikiitävää (ei aina siltä tunnu =) ) joten koitetaan jaksaa!! Kohta huomaa kuinka isoja ne onkin eikä äitiä enään oikein tarvita tai huolita!

Mukavaa kuulla. Jotenkin nyt on molemmilla lapsilla tosi vaativa vaihde päällä. Esikoiselle pitäisi koko ajan keksiä jotain ja tietysti antaa myös se normaali huomiominen joka asiaan kuuluu. Kuopuksen pitäisi koko ajan saada olla sylissä ja saada tissiä. Räpeltää joka paikkaa ja syö kaikkea ja kiipeilee kaikkialle ja on vielä tajuttoma herkkä...



Kiitos 9, kyllä se tästä aikaa myöten aina helpottaa... Tsemppiä sinullekin! Ole iloinen että miehesi on lomalla. Minun miehelläni ei tänä vuonna vielä lomaa lainkaan.



t.ap

No esikoisen kanssa käydään päivittäin ulkoilemassa. Leikkipuistossa tai rannalla tai mummolan pihalla. Joka viikko tavataan 1-2 kertaa tuttavaperheemme kanssa jolla saman ikäinen esikoinen. No syksyllä kerho 2 krt viikossa. Nyt ei ole sitä kesällä ollut. Ja lisäksi alkaa vielä liikuntakoulu kerran viikossa syksyllä.



Kyläillään ja reissataan paljon myös.



Esikoinen ei tunnu kotona saavan mitään järkevää leikkiä yksi kyhättyä. Luetaan, askarrellaan, piirretään, maalataan ja muovaillaan myös.

Ollaan myös paljon ihan jouten. Ja silloin on niitä ongelmia...



t.ap

Kun omaa aikaa on otettu, jaksaa taas arkea, siihen seuraavaan omaan aikaan=) Olisi oma aika vaikka jumppa, kahvila, shoppailu, lenkkeily, leffat...

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat