Vierailija

Rahan käyttämisessä on toki oltava jonkinlainen järki, mutta rajansa kaikella. Pidän itseäni varsin normaalina rahankäyttäjänä - en tuhlaile järjettömästi, mutta en myöskään pihistele kaikesta.



Olen nyt äitini ja hänen miehensä luona kylässä toista päivää ja jo hermo palaa. Kävimme miehen kanssa ulkomailla reissussa ja kerroin matkasta äidilleni. Ja kaikki liittyi taas rahaan: oliko se kallis vuokra-auto, mitä se ruokakin maksoi jne. Yleensäkin perusjuttu on, että kehutaan jos jotain saa oikein halvalla tai peräti ilmaiseksi ja kaikkea muuta paheksutaan. Ymmärrän kyllä, että äitinikin on köyhistä oloista lähtöisin ja saanut tehdä töitä joka pennin eteen, mutta liian tarkka rahan vahtiminen vie mielestäni ilon elämästä. Aina muistetaan kysyä, että onhan sinulla rahaa tilillä, oletko muistanut säästää, tuhlailetkos paljon. Ja olen kuitenkin aikuinen ihminen, raha-asiani hoitanut aina hyvin, ei velkoja yms.



Ja kaikesta huvittavinta on, että äitini ei ole edes se pihein tapaus. Hän kuitenkin toisinaan ostaa ihan ennakoimattakin jotain, mutta tietysti perustellaan, että kun oli alesta ja näin ees päin. Miehensä kanssa aina laskevat eurolleen kaiken - ihmettelisin, jos ei olisi kaikki kuitit tallessa.

Rahakeskeisyys rupeaa ahistamaan..

Kommentit (3)

Siis ihan melkein kaikessa. Ihan ok kuiteskin. Paitsi se kerta kun toi 80-luvun lastenvaatteita kirpparilta, kun 1 ¿ oli saanut. Arvaatkaako oliko vuori. Niitä sitten pitäis muksuille pukea..Iik! Kaapit täynnä hyvääkin, niin vaikeaa tekee pistää niitä vaatteita muksujen ylle.

Joillekin raha ja sen säästäminen tulee todella elämänsisällöksi. Eipä sille oikein mitään toinen voi. Ainoa ehkä mikä auttaisi on elämänpiirin laajentaminen, uusi harrastus tai uusia ystäviä. Jos on paljon uutta ajateltavaa, voi rahan ajattelu jäädä vähemmälle.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat