Vierailija

Olen oppinut sietämään heikkoja ja aloitekyvyttömiä ihmisiä. Kun oma läheiseni sairastui masennukseen tajusin, että aina ei ole omasta tahdosta kiinni miten paljon jaksaa tehdä.



Olen oppinut arvostamaan erilaisuutta. Oma lapseni sairastui vakavasti ja tajusin, että minä rakastan häntä siltikin yhtä paljon, vaikka hän ei olekaan täydellinen. Aloin nähdä muutkin " epätäydelliset" ihmiset uudessa valossa ja yhtäkkiä heistä tulikin täydellisiä minun silmissäni.



Pinnani on kasvanut pitemmäksi. Ennen hermostuin, jos lapset ja mies eivät käyttäytyneet minun suunnitelmiei mukaan. Olen pikku hiljaa tajunnut, että on muitakin tapoja elää elämää kuin minun tapani. Jos mies ei tykkää siivota joka päivä, niin miksi hänen täytyisi minun takiani alkaa. Miksi lapset eivät saisi sotkea ja mölytä. Koskaan ei opi tekemään mitään, jos ei saa harjoitella, ja äänen käyttäminen vahvistaa äänihuulia.



Minun ulkonäköni ei ole maailman tärkein asia. Ei minun tarvitse olla maailman laihoin ja kaunein ja parhaiten puettu. Olen kahden pienen lapsen äiti ja meillä on vähän rahaa. Voin hyvinkin näyttää rumemmalta kuin joku toinen ilman, että tarvitsee itkeä pillittää iltaisin. En minä ole mikään maailman napa. Sitä paitsi voin vaikka muuttua vähän mukavammaksi toisille ihmisille ja tehdä vaikutuksen omalla älykkyydelläni. ;)



Töitä tehdään rahan vuoksi. Minun ei tarvitse ylittää itseäni työelämässä, vaan voin tehdä sen minkä jaksan ja on pakko. Ylimääräiset hommat voivat tehdä, joilla on enemmän aikaa ja energiaa. Työnantaja voi myös hommata lisää työntekijöitä eikä minun tarvitse tehdä kaikkia eteen tulevia hommia miellyttämisen vuoksi.



Läheiset ihmiset kuolevat ja minä myös. Ihan kaikki, jonakin päivänä. Jokaisena päivänä on kohdeltava toisia ihmisiä arvostavasti ja hyvin. Riidat on sovittava eikä pienestä kannata suuttua. Kenen tahansa kanssaihmisen itsetunto voi olla heikon langan varassa ja pieni hyväntahtoinen v***uilukin voi katkaista sen langan.

Kommentit (8)

Kiva lukea tällaista. MInä olen myös viime vuosina oppinut kaikenlaista elämästä, kun itselleni kävi niin että oma mies sairastui ja kohtasin oman riittämättömyyteni ja rajallisuuteni.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

kumpa minäkin saisin vähän pidemmän pinnan enkä hermostuisi niin usein lasten sotkemisesta ja riehumisesta. Työn merkityksen (vähäpätöisyyden) tajusin tänä vuonna, enkä tee töissä enää muuta kuin on pakko. Minulla on elämässäni tärkeämpiä prioriteetteja nykyisin. Perheeni siis ja vatsassani kasvava pieni elämä.

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat