Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija

Asumme Espoossa ns. hienostoalueella. Saimme asunnon täältä monien sattumien summana 10 vuotta sitten. Olemme kuitenkin todella pienituloisia. Kaikki naapurit sen sijaan ovat erittäin hyvin toimeentulevia/rikkaita.



Lapsemme ovat iältään vähän alle kymmenestä vähän yli kymmeneen. Heillä on täällä kaverit, harrastukset, koulut jne. Nyt etenkin vanhimman kanssa on kuitenkin tullut eteen tilanteita, joissa kavereiden " luokkatietoisuus" tuntuu heränneen. Kaverit puhuvat siitä, että lapsellamme ei ole yhtä paljon ja yhtä hienoja tavaroita, vaatteita jne, emme matkustele ulkomailla, ei ole hienoja autoja eikä isoa trampoliinia (sic!). Epäilen, että iän myötä tämä vain lisääntyy, ja lapset jäävät ehkä syrjään kaveriporukasta senkin vuoksi, etteivät voi lähteä mukaan laskettelureissuille jne. eivätkä joka kerta edes leffaan/ulos syömään jne.



Kannattaisiko myydä asunto ja muuttaa jonnekin muualle, jossa emme erottuisi kaikkein köyhimpinä vaan lapset voisivat elää samanlaista elintasoa kuin muutkin, eivät siis koko ajan erottuisi joukosta " huonompina" ? Asunnosta saisi voittoakin (toisaalta tässä on halpa vastike, joten kuukausittaiset elinkustannukset varmaan nousisivat, jos muuttaisimme, eikä myyntivoitto tietenkään rittäisi loputtomiin). Toisaalta vaikeaa olisi lapsille myös aloittaa alusta uudessa ympäristössä ja vieraassa koulussa.



Periaatteessa on kaunis ajatus, että lastemme pitäisi ymmärtää, että raha ja omaisuus ei ole tärkeää ja että kaveri ei ole kunnon kaveri, jos hylkää sellaisten asioiden perusteella. Näin tietysti yritämme opettaa ja elää. Käytännössä vain on aika raskas taakka murrosikään tulevan kannettavaksi, jos kaverit jättävät yksin sen takia, että on " liian köyhä" , ja saa koko ajan tuntea olevansa muita huonompi.

Sivut

Kommentit (63)

ja täällä lapsilla on jos jonkinlaisista perheistä olevia kavereita. Jotkut ovat ihan tavallisia " elämäntapatöölöläisiä" , jotka asuvat vuokralla hyvinkin ahtaasti, mutta arvostavat mm. autottomuutta, toisilla taas on isot asunnot ja rahaa moniin kaukomatkoihin vuodessa ja toipa lasteni koulukaverin isä joskus tyttärensä kouluun autonkuljettajan kuskaamalla virka-autollaan, isällä kun tunnetusti ei ollut ajokorttia :)



Yllättävän vähän lapset näihin eroihin kuitenkin reagoivat. Osittain ehkä vaikuttaa se, että meidän koululaiset ovat poikia, mutta ei vanhemmillakaan tunnu olevan sen kummemmin eroa siinä, onko luokkakaverin isä TV-julkkis vai vahtimestari.



Toisaalta, ei tarvita kuin yksi luokkatietoinen perhe, niin koko luokan / kaveripiirin arvot saattavat heilahtaa täysin. Meillä on ehkä ollut hyvä onni, koska lasten luokille on sattunut vanhempia, joille lasten henkinen hyvinvointi on selvästi taloudellisia arvoja tärkeämpi.

naapuruston lapset kerran ihan oikeasti pohtivat perheiden asemaa/menestystä/rahoja/hienoutta sen perusteella, kenen pihassa on suurin trampoliini. En oikein tiennyt, itkeäkö vai nauraa. Siitä tuo sic.

Ap.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Tähänkin saatat vielä törmätä jollet ole jo törmännyt. Eli perheenne on ulkopuolella koska ette kuulu samaan golf- purjehdus- tai rotariklubiin kuin muut isät ja äidit asuinalueelta. Eli tapailevat paljon näissä omissa pikkupiireissään ja kasvattavat myös lapsensa niiden jäseniksi yms.



Minusta tuo on selkeämpi ero kuin raha, omakohtaisella kokemuksella.

Sanot lapsellesi, että teidän tulot ovat nyt nämä ja he voivat aikuisina yrittää tienata enemmän kouluttautumalla paremmin. Voi olla, etteivät lapsesi edes halua tienata enempää.



Olen itsekin kotoisin ns. hienostoalueelta ja ei niin varakkaasta perheestä. Olen nykyään ihan tyytyväinen lähiöasuja. Perheemme keskitulot ovat alle keskitason. Suhteen rahaan ratkaisin kohdallani jo teininä, on sitten yksi huoli vähemmän.

Olen kotoisin varakkaasta perheestä ja asuimme hyvätuloisten alueella (joku voisi käyttää sanaa luksusalue). Suurin osa ystävistäni oli niin ikään " kultalusikka suussa syntyneitä" ja kaikilla oli lukioiässä nuo jonkun edellä luettelemat merkkivaatteet, ulkomaanmatkat ja myöhemmin autot yms.



Ilmeisesti lapset / nuoret löytävät kuitenkin aina jotkut perusteet joilla lokeroida tai laittaa kavereitaan " paremmuus/kiinnostavammuusjärjestykseen" ... Noissa piireissä kiinnostavin ei ollut enää se jolla oli mageimmat kuteet tai lasketteluvehkeet jne. (koska kaikilla oli niihin varaa) vaan se joka pystyi erottumaan jollakin muulla tavalla. Esim. eräs taiteilijaperheen (ei niin varakkaan kuin muut, käsittääkseni) vesa oli arvostettu koska hänen vanhempansa olivat kiinnostavia ja erikoisia. Samoin erään toisen perheen (todella hyvännäköinen) lapsi jonka vanhemmista toinen oli ulkomaalainen oli erikoisemman taustansa ja kielitaitonsa sekä ulkomaalaisten sukulaistensa takia " magee" , kiinnostava ja haluttu kaveri jne.



Eli AP, muutto pois asuinalueeltanne ei välttämättä ratkaise mitään. Ja voihan olla niin että juuri teidän lapsenne ovat noita haluttuja kavereita tulevaisuudessa koska eivät ole sitä samaa " harmaata massaa" kuin muut.

16 kirjoitti kauhistelevansa, kun teinit puhuvat niistä...



Kyllä minun käsitykseni mukaan muutkin kuin ns. rikkaat käyvät matkoilla ja varmasti se pleikkarikin löytyy aika monesta kodista.



En kiellä, etteikö erottelua voisi esiintyä, mutta tuo nimenomainen esimerkki oli mielestäni suorastaan naurettava.



Pitänee sanoa lapsille, että " älkää sitten vaan kertoko koulussa, että käytiin Kreikassa.. ja pleikkari pannaan piiloon, kun kavereita tulee käymään"



Onhan se kamalaa, jos jollekin kaverilla (=vanhemmille) tulee moisesta ökyilystä traumoja ja sen perusteella tehdään " rikkaat vs. köyhät" -asetelmia.



Huh,huh. Vähän realismia nyt kaivattaisiin taas mukaan.

Ja sellaista se nyt vaan on. Ajattelen asiaa niin, että tunnen valehtelematta 40 yh:ta Lauttasaaresta, ja meidän perheen asiat nyt vaan ovat näin.



Lapset nyt aina yleistävät. Jos 5 % lapsista on varakkaista perheistä, se on nopeasti että kaikilla on.



Mä ajattelen näin:



Joka viidennessä liitossa on väkivaltaa, joka toinen avioliitto päättyy eroon, 14 % ihmisistä on homoja, 3 % ihmisistä on skitsofreenikkoja, tutkimusten mukaan joka kolmannella lapsella on lieviä masennusjaksoja, klassista maanis-depressiivisyyttä sairastaa noin prosentti väestöstä, Suomessa todettiin vuonna 2005 noin 27 000 uutta syöpätapausta.



Se ettei ole Pleikkaria, Mersua ja Kenzoa on hemmetin pientä!

Viittaan tuohon lauseeseesi että " hyvä vain, että lapset näkevät mitä hyvällä ammatilla saa aikaan" .



Sinänsä olet ihan oikeassa, näinhän asia periaatteessa on. Westendistä (joka on Suomen mittakaavassa yksi harvoista todella luksusalueista) vain ei yksikään nuori lapsiperhe osta isoa, hienoa asuntoa vain omilla palkkatuloillaan. Kyllä se niin on että isukin / mamman kukkaro on siinä ollut kuvioissa mukana myöskin.

exä kotoisin ns. paremmasta perheestä. Kun ostimme asuntoa, miehen vanhemmat avoimesti harmittelivat sitä, etten voinut saada omaa osaani asunnon hinnasta ennakkoperintönä kuten heidän poikansa.

Exäni sai todellakin oman puoliskonsa ennakkoperintönä ja minä otin oman puoliskoni lainaksi...

Eli kyllä minäkin ymmärrän hyväosaiset perheet sellaisina joissa on muutakin rahaa ja omaisuutta kuin palkkatulot. Exäni perheessä oli vielä sellainen tilanne, että jos jompikumpi aikuinen lapsi vaikka lainasi 3000 euroa esim tietokone/tulostinpaketin hankintaan, saattoi isä sitten sanoa, että ei sitä tarvitse takaisin maksaa. Toisen tilille sitten yllättäen tupsahti 3000 euroa, kun toinenkin oli sellaisen summan saanut.

Tämä oli todellakin ihan arkipäivää, ja molemmat sisarukset akateemisissa ammateissa.

Kerrankin vanhemmat tupsahtivat kylään papereiden kanssa. Olivat ostaneet järvenrantatontin puoliksi lastensa nimiin ja tulivat tästä kertomaan...

Mutta ei raha tee onnelliseksi. Nykyisen kanssa meillä on vain omat tulomme, eikä mitään perintörahoja, mutta elämä on muuten tosi paljon mukavampaa ja onnellisempaa !

Haluatko sinä, että se yksi yksittäinen arvo saa teidän perheessänne niin suuren aseman, että se määrää asuinpaikankin. Jos muutatte tuon syyn vuoksi, niin etkö sillä viestitä lapsillesi, että se arvo, millä on merkitystä on raha. Että se määrää aivan kaiken.



Ymmärrän kyllä sen, että haluat suojella lapsiasi pettymyksiltä ja huonommuudelta. Mutta eikö sekin lähentele jo curling-vanhemmuutta, jos pettymysten välttämiseksi ryhdytään noin massiivisiin toimenpiteisiin.



Ymmärsin kyllä surusi ja tuskasi lapsen vuoksi. Tahallani tässä kärjistän ketjun virkistämiseksi. Mietin myös tuota, että miten sitä lapsen itsetuntoa voisi tukea, ettei ne pettymykset tuntuisi niin suurilta. Ja varmasti tuossa teini-iässä ei enää mitään poppakonsteja ole. Mutta minä yrittäisin sijassasi sinnikkyyttä. Eli juuri sitä, mistä tuolla on aiemmin jo puhuttukin. Puhuisin lapselle mahdollisimman vaihtelevin ja monipuolisin esimerkein siitä, miten teidän elämänne on hyvää. Ja Näkökulmaa antaisin myös siitä, mitä ongelmia rahakin voi tuoda tullessaan. Ja tietenkään murkku ei näistä jutteluista välttämättä innostu, mutta varmasti sinne pinnan alle jää ne annetut ajatukset talteen voimavaraksi tulevia pettymyksiä varten.

Mekin asumme melko hyvätuloisella ja erittäin porvarillisella alueella ja kovasti houkuttaa muutto hieman heterogeenisemmalle alueelle. Mielellään alueella saisi olla kohtuullisesti maahanmuuttajiakin.


Tunnen paljonkin ihmisiä, jotka olisivat halunneet hyväpalkkaisiin töihin, mutta eivät ole päässeet haluamiinsa koulutuksiin eikä rahkeet ole riittäneet rahantahkoamiseen esim. yrittäjänä.



Joitain akateemisia tuttuja mulla, joille se keskivertoa pienempituloisuus - köyhyys on väärä termi - on oma valinta. Ovat halunneet nimenomaan pienellä palkalla tutkijoiksi, vaikka olisivat voineet lähteä yksityiselle sektorille rahakkaisiin hommiin. Nämä ihmiset eivät pienituloisuudestaan purisekaan, koska se heille ON oma valinta.

Muuttakaa siihen viereen T:llä alkavaan, mekin asutaan täällä tyytyväisinä pienituloisina. Tosin kerrostalossa, rivarista turha haaveillakaan...

Me asumme vuokralla tavallisella alueella, tässä kuitenkin paljon omakotitaloja ympärillä.

Lähes kaikki lasteni luokkakaverit asuvat omakotitaloissa ja ovat parempituloisista perheistä.



Kyllä sitä on saanut lapsille selittää mikä on vuokratalo ym.

Ei lapset tuollaisia itse tajua ajatella, eli vanhemmista on lähtöisin heidän ajattelumaailmansa.



Kyllä sitä on paineita miettiä miten lapset pukee ym. Ettei heitä vaan aleta köyhyydestä kiusaamaan.

Eli vaatteet ovat meidän koululaisilla hienot (osa kirpparilta ostettu, sitä ei onneksi kukaan tiedä ;)



Usein en lasten kavereita tykkää meille päästää leikkimään.

Tulee sellainen fiilis että toiset katselevat hieman nenänvarttaan pitkin meidän " ei niin uusia huonekaluja" .

Seuraava projekti meillä onkin alkaa uusimaan meidän kodin sisustusta. Sitten voi taas kavereita tulla meillekkin.



Kaverisynttäreitä en enää viitsi järjestää kuin ihan lähimmille ystäville ja sukulaisilla. Kerran kun jotkut vieraat jatkuvasti marisivat että " täällä on niin tylsää" .

En sitten osannut keksiä tarpeeksi viihdyttävää ohjelmaa..



Välillä mietin muuttoa johonkin lähiöön.

Emme erottuisi muista ainakaan huonossa mielessä.

Mutta sitten ajattelen että on ihana asua täällä luonnon helmassa.

En jaksaisi enää palata betoniviidakkoon.

Ja kivojakin kavereita meidän muksuilla on..



Tulee mieleen heti yksi esikoisen bestis..

Ostimme pojalle suositut Crocsit kun ajattelimme että kaikilla muillakin on. Tämä " rikkaan" perheen poika sanoi ettei halua itselle sellaisia, kun ei halua olla muodikas :)





Olemme matkustaneet useimmiten seuramatkalla turistikohteeseen, koska näin saamme matkan helpoimmin ja usein jopa edullisimmin, mutta paikanpäällä vuokraamme auton ja lähdemme huristamaan. Saatamme yöpyä pari yötä jossain muuallakin, jos sen ansiosta näemme enemmän. Syömme paikallisten ravintoloissa, käymme paikallisissa konserteissa, vaellamme paikallisilla luontopoluilla...



Sivut

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat