Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija

Sivut

Kommentit (42)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Ja lapsen saamisen ihanuudella ja sillä tunteella ei ole mitään tekemistä kropan HORMONItoiminnan kanssa, tai siis on, mutta sille ei voi mitään!



Vitun typerät ihmiset, kun kommentoivat aihetta josta ei ole mitään omakohtaista kokemusta.



Ihmiset ehkä myös uskaltaa puhua asioista paremmin kuin ennen vanhaan. Mun mummo sanoi suoraan (8 lasta) ettei olis tehnyt yhtäkään jos olis voinut valita. Ja ettei ennen vanhaan edes tehty kotitöitä, kun naapurin eukot istui toisiensa tykönä juoruamassa.



Mutta aivan varmaan sinäkin puhut lapsillesi, ettei silloin kun minä oli pieni ollut sitä eikä sitä asiaa, vaan kaiken joutui tekemään näin....

Totta kai, jos ongelma on hoidettu ja seuraavaa lasta varten varaudutaan huolella (turvaverkot ym.) siihen, että saattaa uusia, niin mitään estettä ei ole.

24

No, ei se mitään, elämä opettaa. En minäkään tiennyt ennenkuin oma aviopuoliso sairastui. Ja nytkin tiedän vain mitä on seurata sivusta. Masennus on sekä biologinen, että " henkinen" sairaus. Se on sairaus jota ei toivo edes pahimmalle vihamiehelleen.

meinaan ei noita ennen vanhaan kärsitty.....lapset vaan hoidetttiin......

Ja nykyään kaikki kärsii masennuksesta....elämä on varmaan paljon rankempaa kuin esivanhemmilla: mummini (syntynyt 1903) söi pettuleipää lapsena kun ei muuta ollut, meni pikkupiiaksi taloon 8 vuotiaana ja lypsi lehmiä ym kunnon töitä....menetti miehen sodassa ja hoiti 7 lasta aikuisiksi yksin....teki koko elämänsä vaihtelevia raskaita töitä kuten siivousta ja tehdastöitä. Kuoli 90 vuotiaana ja oli elämänsä loppuun asti valoisa eikä katkera mistään kärsimästään...

Eläkää ensin kunnon elämä ja masentukaa sitten, kun on kunnon syitä!

Lapsen saaminen on lahja ja iloinen asia, ei masentumisen paikka!

Harkitkaa tarkoin oletteko sopivia vanhemmiksi ja jos liikaa rassaa niin adoptioon on paljon vanhempia tarjolla, jotka eivät voi saada omaa lasta ja olisivat varmasti ihan masentumattomia!

Ja mummoni on ollut aina valoisa, uskaltanut kuitenkin myöntää että kamalaa oli aika synnytystä ennen ja jälkeen ja onneksi ei enää tarvitse hankkia lapsia 80-v. ;D

Vierailija:

Lainaus:


Ajat ennen olivat ennen. Luuletko mummosi paljoa miettineen, että miten lapsensa kasvattaa? Käyttääkö kantoliinaa vai rintareppua ja mikä vaippamerkki olisi hellävaraisin pepulle? Nykyajan yhteiskunta voi olla monessa asiaa paljon raadollisempi ja todella uskon, että masennusta ennenkin on ollut paljonkin. Tuolloin se on ollut tabu. Ei parane valittaa. On minunkin mummoni synnyttänyt kolme päivää 4,6kg lasta korvessa mökissä ilman miestä ja kätilöä, tykönään sisko joka itse synnyttänyt kaksi viikkoa sitten. Hoitanut kaikki kolme kotonaan itse, vaikka rahasta ja ruuasta pula ja mies viikot töissä, vain viikonloput kotona. Ja oli varmasti masentunut aika ajoin, pyykki pesty käsin, kaivosta vedet, ruuaksi mitä milloinkin, lääkäriä ei lähellä, talvisin ei edes aurattua tietä vaan kelkalla kaupalle kolmen pienen kanssa.




Vaippamerkit, rintareput ja imetys/korvikkeet ne tuoreen äidin varmaan nykyään masentaakin kunnolla! Ja kenen syy? Armaiden kanssaäitien, jotka panostavat kestovaippoihin, rintareppuihin, rintaruokintaan 2-vuotiaaksi ja perhepetiin!!!! Jos näihin et kykene, olet paska äiti ja kykenemätön.....!!!! Niinhän tälläkin palstalla saa kuulla....!



Masennu sitten siinä vapaasti....!



Kuka tahansa voi siihen sairastua, ei se tee ihmisestä mitenkään outoa. Toivoisin, että äiti on masennuksestaan selvinnyt tai ainakin paranemassa.

Eli sosiaalisilla suhteilla myös erittäin suuri merkitys. Ennen tosiaan elettiin samassa tuvassa koko suku ja osallistuttiin lastenhoitoon, ellei samassa tuvassa niin samalla paikkakunnalla ainakin. Ja kylät olivat muutenkin yhteisöjä, naapurissa kyläiltiin ja käytiin auttamassa vastasynnyttänyttä kuin naapurin rampaa mummoakin. Neuvolajärjestelmä itsessään on hieno, mutta sitäkin pitäisi kehittää.

Voi kehveli, eihän sillä ole välttämättä mitään tekemistä asian kanssa! Masentunut äiti rakastaa lastaan samalla tavoin, kuin ei-masentunutkin.

Vierailija:

Lainaus:


meinaan ei noita ennen vanhaan kärsitty.....lapset vaan hoidetttiin......

Ja nykyään kaikki kärsii masennuksesta....elämä on varmaan paljon rankempaa kuin esivanhemmilla: mummini (syntynyt 1903) söi pettuleipää lapsena kun ei muuta ollut, meni pikkupiiaksi taloon 8 vuotiaana ja lypsi lehmiä ym kunnon töitä....menetti miehen sodassa ja hoiti 7 lasta aikuisiksi yksin....teki koko elämänsä vaihtelevia raskaita töitä kuten siivousta ja tehdastöitä. Kuoli 90 vuotiaana ja oli elämänsä loppuun asti valoisa eikä katkera mistään kärsimästään...

Eläkää ensin kunnon elämä ja masentukaa sitten, kun on kunnon syitä!

Lapsen saaminen on lahja ja iloinen asia, ei masentumisen paikka!

!




mutta silloin ei ollut iltapäivälehdistöä, telkkaria ja vauvapalstaa toitottamassa asiasta.



yksi näppärä tapa oli iskeä neulalla aukileeseen..

Valitettavasti tiedän viisilapsisen perheen äidin, jolle jokainen uusi vauva on ollut paikkausta edellisen synnyttämisen aiheuttamaan pahaan oloon ja masennukseen. " Kun odotusaika on niin ihanaa!"

Niin että on sitä ennenkin sairastettu. Eikä varmasti ole ainoa tapaus, mutta tämä nyt lähipiiristä.



Vierailija:

Lainaus:


meinaan ei noita ennen vanhaan kärsitty.....lapset vaan hoidetttiin......

Ja nykyään kaikki kärsii masennuksesta....elämä on varmaan paljon rankempaa kuin esivanhemmilla: mummini (syntynyt 1903) söi pettuleipää lapsena kun ei muuta ollut, meni pikkupiiaksi taloon 8 vuotiaana ja lypsi lehmiä ym kunnon töitä....menetti miehen sodassa ja hoiti 7 lasta aikuisiksi yksin....teki koko elämänsä vaihtelevia raskaita töitä kuten siivousta ja tehdastöitä. Kuoli 90 vuotiaana ja oli elämänsä loppuun asti valoisa eikä katkera mistään kärsimästään...




Sivut

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat