Vierailija

Kommentit (33)

Olin juuri synnyttänyt toisen lapseni ja mies lähti kävelemään vedoten siihen että minun kanssani ei voi elää koska naökutan joka-asiasta. Totuus oli se että mies ryyppäsi perheen kaikki rahat, kävi ulkona 5x viikossa, petti ja hakkasi. Silti olin ihan rikki, koska ajoin mieheni pois ja olin kahden vaippaikäisen nuori epäonnistunu yh.



Nyt 7-vuotta myöhemmin olämäni hymyilee ja olen todella onnellinen eka- ja tokaluokkalaisen äiti

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

setäni toimesta lapsena, enkä uskaltanut kertoa väkivaltaisille vanhemmilleni enkä voinut puhua kellekään ulkopuolisellekaan, sillä tiesin kokemuksesta että jos puhuu muille perheen sisäisiä asioista, saa selkäänsä. Voin todella huonosti ja se näkyi ulkoapäin.



Minulla oli tilaisuus päästä perhetukikeskukseen, mutta pelkäsin ja sain sosiaali-ihmiset uskomaan että kaikki on hyvin perheessäni. Kun tuli päätös että jään kotiini asumaan, tajusin että pilasin kaiken ja joudun sietämään samoja asioita vielä lähes neljä vuotta ennen kuin täyttäisin kahdeksantoista.



Ihmettelen todella miten selvisin hengissä.

tajusin silloin, että koko minäkuvani oli luotu täysin vääristyneelle pohjalle (kiitos vanhempieni), jouduin aloittamaan itseni rakentamisen täysin uudestaan. PAnikoin, erakoiduin, kärsin vaikeasta syömishäiriöstä ja sen sellaista.



Onneksi nykyään menee niin paljon paremmin!

ja samaan aikaan edelliseten kanssa kävin läpi jonkinlaista aikuistumiskriisiä.



Jälkeenpäin voi sanoa sairastuneeni masennukseen tuolloin.



Onneksi asioilla on tapana sutviintua!



terv.

34-vuotias onnellinen nainen, äiti ja vaimo

Ulkoisesti kaikki on OK, hyvä työpaikka, omakotitalo ostettu viime vuonna, 2 ihanaa lasta jne. mutta...



- Palkka on työn helppouteen nähden ihan hyvä mutta itse työ on ihan perseestä eikä motivoi yhtään

- Kotona odottaa työleiri ja kaikkiin pitäis tehdä hommiin menee varmaan seuraavat 10 vuotta

- Puolison kanssa ollaan kuin sisko ja sen veli. Velvollisuusseksiä on kerran viikossa, työpäivän jälkeen saa ensimmäiset pari tuntia kuunnella toisen valitusta työpäivänsä kurjuudesta vaikka itseäkin ottaa oma työ päähän. Omaa rauhaa, omia harrastuksia tai omia kavereita ei käytännössä ole vaan aina on joko töissä tai kotona perheen kanssa. Lapset ovat vielä pieniä eivätkä missään tapauksessa mitenkään helpoimmasta päästä. Kahdenkeskistä aikaa on ehkä yksi viikonloppu vuodessa.

oli itsetuhoisia ajatuksia jotka oli kaksi kertaa todella lähellä toteutumista.



Ihan klassisia masennuksen oireita. En vain silloin niitä oireita ottanut niin vakavasti kun olisi pitänyt ja hakenut apua. Onneksi en sitten toteuttanut kuitenkaan mitä suunnittelin.



Olen tästä keskustellut masennuksen sairastaneen ystäväni kanssa ja oireet ovat molemmilla olleet samanlaiset sillä erotuksella että ystäväni yritti itsemurhaa onneksi siinä kuitenkaan onnistumatta.



Terv.

28

Takana tuhoisa suhde narkomaanin kanssa, jonka myötä olin myös tutustunut " huumemaailmaan" .



Sitten viime vuoden talvena kuopukseni isä otti ja lähti (muutti suoraan toisen naisen luo) Eroprosessi kesti todella kauan, ex teki kiusaa tämän uuden naisensa (sosiopaatti) kanssa. Jouduttiin poliisilla asti selvittelemään asioita. Oli ihan hirveetä aikaa mutta selvisin ilman lääkitystä/sairaalaa. Ihmettelen vieläkin! Ystävät olivat kyllä tärkeä tuki ja turva.



Tällä hetkellä uusperhe-viritys meneillään ja elämä hymyilee! Lapset 8v ja 3v. Ja olen töissä päihdehuollossa ;)

pahimman luokan narsistista. Monta vuotta meni hukkaan elämästäni kun eläminen oli kiellettyä.



Todella huono oli silloin kun vauvallani oli loppuraskaudessa suuri riski kuolla kohtuun, maailman hirvein pelko koko ajan!

Oltiin miehen kanssa yritetty lasta useampi vuosi, yksi epäonnistunut ivf oli takana ja toista oltiin aloittamassa kun minulla todettiin syöpä.



Nykyään asiat on hyvin, minulla on kaksi lasta eikä syöpä ole uusiutunut!

ja miehelle valvotut tapaamiset. Olimme niin onnellisia kunnes mies alkoi käyttää huumeita, tuli rikollista toimintaa ym... muuttui aivan toiseksi henkilöksi. Muutin pois lasten kanssa ja nyt on onneksi lupa niin poliisilta, sossuilta kuin asianajajaltani ettei lapsia pidä antaa isänsä mukaan... Vain valvotusti voi käydä tapaamassa. Rankin vaihe lienee vielä edessä. Mutta jaksan uskoa että asiat kääntyvät vielä parhain päin.

Isälläni todettiin syöpä, veljenvaimoni teki itsemurhan, erosin avoliitosta, aloin seurustelemaan, erosin siitäkin miehestä, sain potkut töistä ja homokaverilla todettiin HIV. Ratkaisin ongelman juoksemassa baareissa masentuneen juopon ystäväni kanssa.



Huh huh ja siitäkin selvittiin.

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat