Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija

Löytyykö kohtalotovereita? Mies tekee pitkää päivää töissä, kkäytännössä siis hoidan arkea yksin. Miten olette selviytyneet? Arjen vinkkejä jaksamiseen?

Sivut

Kommentit (34)

Mieheni on yrittäjä ja töissä varhaisesta aamusta iltamyöhään ja viikonloputkin menee töissä/kalustoa huoltaessa. Meillä kolme poikaa; kaksi pientä koululaista ja yksi kovassa uhmaiässä oleva, itse käyn töissä päivät.

Kyllä pitää myöntää, että olen joskus aivan puhki kun kotona odottaa kiireisen työpäivän päälle kotityöt ja lastenhoito. Siihen kaipaisi usein miestä rinnalle jakamaan vastuuta ja töitä ja oikein väsyneenä tunnen joskus katkeruutta asiasta mutta heti kun saa levättyä, katkeruus häviää. Mieheni tekee kovasti töitä, on ahkera ja luotettava, ehkä luonteeltaan hiukan itsekäs, oli pitkään poikamies ja vastuussa vain itsestään. Arvostan hänen työmoraaliaan ja on ihana tietää etten ole yh; jos kova paikka tulee, voin turvata hänen apuunsa.

Se on ikävää, että kahdenkeskistä aikaa ei kyllä ole kuin joskus harvoin iltaisin hetki lasten nukkuessa. Sen uskon helpottavan kun pienin vielä kasvaa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

isomman auton, hienompia vaatteita vai isän, jolla olisi aikaa vaikka pelata jalkapalloa ja paistaa lettuja iltaisin? Tai isän joka auttaa läksyissä ja lukee iltasatuja.



Kaupungin kerrostalokämpässäkin voi asua, jos lapset on mammonaa ja uraa tärkeämpiä.



Mun mies on kolmena iltana viikossa jo kuudelta kotona, ja se on toimitusjohtaja. Se osaa delegoida kun se tietää, että sitä tarvitaan kotonakin!!!

ja vieläpä oikein stereotyyppinen sellainen, eli aina töissä. Arjen pyöritys (kolme poikaa) jää minulle.

Onneksi isovanhemmat asuvat lähellä, eli heiltä saan tarvittaessa apua, esim. silloin kun lasten harrastukset menevät päällekäin. Lisäksi olemme palkanneet meille siivoojan, joka käy joka toinen viikko tekemässä perusteellisemman siivouksen kotonamme.

Mutta täytyy sanoa, että ilman a) omaa autoa ja b) isovanhempien tukea ei tästä hommasta tulisi yhtään mitään.

sitä myös mielellään annetaan, ainakin minulle.

Ei se tietenkään poista sitä, että olen täysin yksin vastuussa lapsistani, mutta arkeani helpottaa se, että saan lastenhoito-ja muutakin apua lähipiiriltäni. Ystävistä ja sukulaisista tulee kultaakin arvokkaampia kun olet yksinhuoltaja!

Myönnän puhuvani itsestäni toisinaan arjen yksinhuoltajana. Se ei ole mitenkään väheksyttävä nimitys aitoja yksinhuoltajia kohtaan, vaan pikemminkin myötätunnon osoitus (huom: ei siis säälin). Itse tiedän kuitenkin hädän hetkellä mieheni olevan puhelinsoiton päässä (esim. kun keskimmäinen leikkasi saksilla kätensä rikki, mies oli vartissa kotona auttamassa).

Yleinen arjenpyöritys kuintekin jää harteilleni mukaanlukien lähes kaikki lapsia koskevat asiat vanhempainilloista hampaanoikomisiin.

Mies oli viikon poissa ja alkuun pelkäsin että selviämmekö siitä viikosta ollenkaan mutta kävikin niin että huomasin ettei se paljoa normaalista viikostamme eronnut. Hieman tietysti mutta ei niin paljon kun olin pelännyt.

harva on oikeasti yh, edes eronneista vanhemmista. Sitten vasta tietää, mitä on olla yh, kun yksi lapsista sairastuu keskellä yötä ja on herätettävä koko jengi, puettava ja vietävä kaikki mukanaan lääkäriin.

Meillä mies vaan tekee illat taloa. Eikä tarvitse ottaa heti kirjaimellisesti. Ap varmaankin tarkoitti sitä, että yksin vastuussa lapsista, kun mies aina menossa.



Mulla tämä " yh-arki" loppuu muutamien kuukausien päästä. Ollaan pakerrattu vuosi ja ennen joulua tarkoitus päästä uuteen kotiin. Lapsia meillä on kolme. Kaikki alle 5 vuotta. Rankkaa siis välillä on, mutta rutiinit auttaa. Aluksi oli vaikeaa, mutta nyt olen jo tottunut. Yritä silloin tällöin keksiä itsellesi jotain hemmotteluhetkiä.

Se olis mulle varmaan iihan kamala shokki kun nyt jo tuntuu ettei pärjää. Mutta eikö ole ketään ketä ketuttaa se että mies tekee pitkää päivää ja vaikka on se toinen puolisko niin silti TUNTUU että eläisi yh-arkea (en oikeasti käytännössä tiedä mitä se on, mutta täähän on vaan sanonta).



Pitkää päivää tekevän puolisona on kyllä omat haittansa, mm se että pitää olla aina valmiudessa siihen että taas sillä on työpäivä vaikka piti olla vapaata tai että tänäänkin se on töissä klo20 asti vaikka piti tulla leikkimään lasten kaa vaikka itseni olisi tehnyt mieli mennä jumppaan. Yh:na sentäs tietää ettei sitä luksusta edes ole niin ei elättele turhia toiveita.

mä tuntisin oloni hyljätyksi. Miksi tehdä perhe jos ei sitä tehdä yhdessä, kaikki taitojensa ja kykyjensä mukaan.



Miksi tuollaiset miehet yleensä haluavat lapsia ja perheen jos niille ei ole aikaa? Mitä tekee lapsen itsetunnolle se ettei isä ole läsnä?

yh-arki tulee vastaan niinkin raakana kuin rahan ja ajan puutteena. miehen palkka on ylellisyys jonka tajuaa vasta kun sen menettää



mikset sinä jaksaisi? moni muukin jaksaa. minä en jaksanut avioliittoa joten lopetin sen ja nyt on hyvä olo vaikka onkin peeaa.



ihan on oma valinta...

sekä henkisesti että taloudellisesti.





Vierailija:

Lainaus:


harva on oikeasti yh, edes eronneista vanhemmista. Sitten vasta tietää, mitä on olla yh, kun yksi lapsista sairastuu keskellä yötä ja on herätettävä koko jengi, puettava ja vietävä kaikki mukanaan lääkäriin.




Apua on ainakin mulla enemmän kuin väliksi. Aina on joku ipana tulossa tai menossa meille tai meiltä jonnekin. Viikonloput ulkoillaan yhdessä, kierrämme elokuvissa ja muissa lastentapahtumissa aina joukolla.



Mitäs jos kokeilisit samaa? Lastenvaihto virkistää ja saa omaa aikaa.



Vastuu on toki kannettava itse kaikesta, kun on yh mutta minua se ei haittaa. Toki ottaisin jonkun palkkapussin käyttööni.



Yhden eron lisää keksin. Sä olet katkeroitumassa mieheesi ja elämääsi, mä olen päässyt jo katkeruuden yli ja nautin elämästä tälläisenään. En nimittäin enää odota eksältä mitään...

Sivut

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat