Vierailija

Eli oletteko jääneet kotiin päällimmäiseksi jonkin muun syyn takia kuin omien lasten hoitamisen? Onko esim. työelämä tai yksittäinen työpaikka osoittautunut epämiellyttäväksi tai ahdistavaksi? Tai oletteko esim. päättäneet ryhtyä runoilijoiksi? :-)



" Jäin kotiin hoitamaan lapsia" on helppo selitys, jos ei halua muuten tilannetta avata ulkopuolisille.

Kommentit (22)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

En saa koulutuksellani kunnon työtä ja minua puistattaa ajatella paluu vanhaan duuniin. En ole kovin sosiaalinen ja työelämässä pärjätäkseen täytyy nykyään olla sellainen. Saan hyvin arvostusta ja ihailua kotiäitinä. Sen sijaan esim. puistoissa puhutaan uraäideistä hyvin tiukkaan sävyyn...

Vierailija:

Lainaus:


Monella työäidillä tuntuu olevan paljon enemmän tarvetta pitää kulissia, vaikka arki olisi yhtä räkätautia, sotkua ja uhmaikää ja kehnoja pomoja ja tylsää työtä, jossa ei edes etene minnekään ja palkka on kehno.




Vaikka kuinka työssä ei etenisi minnekään ja palkka olisi kehno, tehdystä työstä kertyy eläkettä ja kotonaolosta ei. Työssäolo näyttää myös cv:ssä paremmalta kuin kotonaolo, tulevia pyrkimyksiä ajatellen.



Itse palasin työhön lapsen ollessa 3.

jollekin tutuille on, he paikoilevat töitä minkä pystyvät (esim. 4-vuotiaan kanssa kotona...pitkään kotona ollut ei edes aina ole työkykyinen

Jos sieltä töissä on poissa lasten takia muutaman vuoden ja sitten palaa, eipä se sitä loppusaldoa loppujen lopuksi paljon hetkauta.



Ja kotiäitikin voi muuten tehdä töitä tai kartuttaa eläkettään muuten.



Itselleni tämä on osittain kulissia, minulla on eräitä asioita, joita olen pitkään halunnut tehdä, tämä oli eräs keino saada niille aikaa. Teen kyllä jonkin verran töitä, eli en ihan lusmuna elä :-) Ja nuorin lapseni on alle 2 vielä.



terv AP

Ok, ei miulla olisikaan työpaikkaa odottamassa.





Mutta kotona olen ihan vain sen takia että tahdon pitää lapset ( 3v ja 1v ) vielä kotihoidossa.





Olisin kyllä valmis siihenkin että minä menisin töihin ja mies jäisi kotiin.



Mutta tällähetkellä on parempi näin päin. Kerran minulla ei ole työpaikkaa odottamassa ja miehellä on taas töissä hyvät mahdollisuudet ylenemiseen. Voi olla että ei onnistuisi jos jäisi pariksi vuodeksi kotiin.



Joten meille sopii näinpäin paremmin tämä.

Monella työäidillä tuntuu olevan paljon enemmän tarvetta pitää kulissia, vaikka arki olisi yhtä räkätautia, sotkua ja uhmaikää ja kehnoja pomoja ja tylsää työtä, jossa ei edes etene minnekään ja palkka on kehno.



Mikä ihmeen kulissi se kotiäitiys edes voisi olla?? En tajua.

koska uskon että lapset sairastavat vähemmän kotihoidossa, enkä oikeasti usko että selvittäisiin jäjissämme siitä päiväkotirumbasta, ei ainakaan vielä.

Meillä ei ole autoa ja molempien työpaikat on toisella paikkakunnalla, eli lapsia joutuisi riepomaan aamuruuhkassa bussissa. Lisäksi töissä pitäisi olla skarppina ja mielellään vähän laitettuna (vaikka siis toimistohommissa olenkin) ja en kyllä nyt pysty siihen:)



Ja kun lapset vielä ovat niin pieniä en kyllä myöskään ole heistä mielelläni erossa pitkiä aikoja.

Kivempi oli kertoa kaikille, että olen kotiäiti kuin että nostelen ansiosidonnaista ja opiskelen hulluna, minkä lastenhoidolta ehdin.



Olettaisin, että ap haki juuri laisiani tapauksia :).

Itse jotenkin koin, että " kaikkien kuuluu olla" kotona ainakin siihen asti, että perheen nuorinkin lapsi on 3v. Kun sain unelmeni työpaikan yllättäen (sitä konkreettisesti tultiin ovelle tarjoamaan...), pähkäilin pitkään olevani surkeä äiti, jos en ole " edes" siihen asti kotona, kun nuorempikin lapsistamme olisi sen 3v! En todellakaan kokenut olleeni kotiäiti, vaikka olinkin ollut lasten kanssa kotona ja silloisesta työstäni virkavapaalla (äitiys-, vanhempian- ja hoitovapalla) jo melkein neljä vuotta putkeen. Kotiäidiksi olen mieltänyt ennemminkin ihmiset, joilla ei ole työpaikkaa, johon palata - tai jotka irtisanoutuvat voidakseen jatka kotona olemista lasten kanssa sen 3v jälkeenkin.



Vähän meni ap:n kysymyksen vierestä, mutta menköön :D

Ei ole vielä ollut kiirettä palata työelämään, kun ei ole sopivaa työtä löytynyt. Nautin kyllä tästäkin, mutta haen itselleni työtä jatkuvasti. Lapset ovat vielä kuitenkin pieniä, 1 ja 3.

En jaksaisi työelämää. Näin menee hyvin kun isommat lapset on päivät koulussa ja pieninkin (2,5v) muutaman aamupäivän viikossa leikkikoulussa. Selitän tärkeän näköisenä tekiväni aamupäivät töitä kotona ;) En edes siivoa.

Meillä on suurperhe, 9 lasta (1-17v), emmekä ole lestadiolaisia (ihan tavallisia tapauskovaisia kuten suurin osa Suomen evl kuuluvista).



Miehellä on hyvä palkka, hän on talousjohtaja. Oma koulutukseni on lto, mutta kotona on tullut tässä oltua, mikä sen ihanampaa kuin omien lasten hoitaminen.

Tarkoitin sitä, että nämä minun " juttuni" , joiden takia oikeastaan olen jäänyt kotiin ja aion jäädä vast' edeskin, ovat sellaisia, että niistä saa jonkin verran rahaa. Ja tämä raha toimii puolustuksena ITSELLENI siitä, että minä olen tehnyt (itsekkäästi) tämän ratkaisun eikä kotiinjäänyt osapuoli ole esimerkiksi puolisoni (joka ei aina pidä työstään).



Joo, ehkä varsinainen kotiäiti on sellainen, joka on kotona, vaikka lapset jo ainakin yli 3-vuotiaita. Mutta minusta siis tulee sellainen.

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat