Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija

Mistä ihmeestä saisi apua tähän arjen pyörittämiseen? Tuntuu, että joka päivä on vain katastrofien ketju. Lapseni on hyvin vilkas ja aikaansaava, joten vaikka kuinka yritän olla tarkkana, tavaraa rikkoutuu kaiken aikaa ja lapsi tekee jotakin luvatonta. Tuntuu, että ainoa hetki päivästä jolloin saan jotakin tehtyä, on lapsen päiväunien aika, ja silloinkin alan olla aivan lamaantunut.



Mies vähättelee: " vilkas lapsi" ja nauraa päälle. Minulla ei ole lapselle mitään hoitopaikkaa. Ne muutamat kerrat jolloin hän on ollut hoidossa, minua on ihan hävettänyt huomata kuinka pulassa hoitajatkin ovat lapseni kanssa olleet. " kiva kun toit, mutta vielä kivempi kun haet pois" . En kehtaa viedä häntä leikkimään toisten lasten luo, kun kaikki lelutkin hajoavat, puhumattakaan kuinka juoksen koko ajan lapseni perässä varjelemassa toisten koteja täystuholaiselta. Toki hän on vielä ihan pieni 1,5v, eikä ymmärrä asioita, mutta kiellot kaikuvat kuuroille korville ja sitkeyttä uusiin yrityksiin löytyy 24/7.



Viime päivinä on alkanut pinna palaa lapseen, ja olen huutanut ja raivonnut hänelle. Nyt tarvitaan oikeasti apua. Paha mieli siitä, että huudan pienelle, sillä eihän tämä hänen vikansa ole. Minä en vain osaa organisoida, enkä pärjää lapseni kanssa. :( Mitä ihmettä teen?

Sivut

Kommentit (29)

Meillä esikoinen oli vaativa lapsi. Ei istunut hetkeäkään paikallaan, saatikka leikkinyt mitään leikkejä. Paras tapa oli lähteä puistoon, missä paljon muita lapsia ja olla siellä pitkään. Ja johan tuon ikäisen kanssa voi pieniä retkiäkin tehdä.

Ja lapset ovat äärettömän taitavia huomaamaan et kun äiti on väsynyt, niin silloin pistetään ranttaliksi. Älä uuvuta itseäsi vaan koita keksiä myös itsellesi vaik iltaisin jotain vaihtelua.

Oikeasti. Mulla sama tilanne, mut kaks lasta. Tuntuis, että yhden kanssa olis paljon helpompaa, mut ilmeisesti yhdenkin kanssa voi hajota...Itse oon ratkonut ongelman niin, että olen alkanut kaksi kertaa viikossa harrastaa kodin ulkopuolella ja kaikki viikonloput ollaan jossain muualla kuin kotona. Mies ei tästä ehkä niin tykkää koska käy töissä, mutta minun jaksamiseni on nyt tärkeämpää, sillä olen kaikki päivät lapsen kanssa ja jos äiti ei jaksa niin siitä ei hyvää seuraa...



terv. burn outin partaalla ollut

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

se on ihan äidin itsetunnosta kiinni. Et ole huono äiti, älä ajattele niin. Odota tosiaan puolikin vuotta ja tilanne helpottaa hiukan... Tosin sitten tulee taas toiset pulmat, kun tulee uhmat sun muut. Älä stressaa!"

jossa saa tuhlata energiaa. Ja tuon ikäistä voi jo istuttaa. Heti johonkin istumaan kun rikkoo jotain. Ja sanot selkeästi, ettei saa rikkoa, ei saa koskea siihen.



Eläimetkin oppivat, kyllä pikkulapsetkin voivat siis oppia.

huomaisit, että on ihan ikävä omaa tarzania. Mielikuvitus kehiin. Metsäretket (jotain hyvää mukaan esim. rusinoita...)

Uimarannalle meno

puistoilu

Sen ei tarvitse todellakaan olla mitään ihmeellistä.

Olisiko kuitenkin syy siinä, että lapsi on hiukan kyllästynyt? Onko teillä muita seuralaisia? Jos asutte syrjässä, voisitte välillä mennä paikkoihin tai puistoihin, missä hän tapaisi muista lapsia. Vaikka tuon ikäinen ei vielä leiki toisten kanssa, mutta lapsi tuntee aina lapsen!

käytössä. Ihan varmana kummassakaan teissä ei ole mitään vikaa, mutta hiukan turhautuneita molemmat. Ja mies koville - hoitakoon lastansa.

Olen yrittänyt keskustella asiasta neuvolassa, mutta emme päässeet samalle aaltopituudelle.



Tuttavapiirissä on paljon pieniä lapsia, ja väkisinkin vertaan omaa " tarzaniani" heihin. Tämä on ehdottomasti vilkkain ja jotenkin " etäisin" . Perheessämme on koira, jonka kanssa lapsi tulee loistavasti toimeen. Olenkin joskus vitsaillut, että lapseni on enemmän koiramainen kun lapsi: puree kaiken rikki, ei keskity kirjoihin tai mihinkään.



Olen myös varovasti yrittänyt jutella muiden äitien kanssa ongelmista, mutta tuntuu, että olen aivan ainoa, joka ei osaa edes yhtä pientä lasta hoitaa... Muut lukevat kirjoja, laulavat ja loruttelevat, minä yritän saada edes jonkinlaista hallintaa naperooni.



Lapseni on rohkea ja reipas. Kaatumiset, naarmut ja putoamiset eivät juurikaan itketä, ja kaikkea pelottaavaa mennään tutkimaan. Reipas ihmisen alku siis. Mutta mistä minulle voimia arkeen?

että tunnet ja tunnustat puutteesi äitinä. Täällä tuntuu aina olevan niin täydellisiä äitejä vaikka mahdotontahan se olisi. Oikein paljon jaksamisia teille. Muuta en osaa sanoa, kuin kehuja ja halauksia hyvistä teoista, selkeät ja loogiset rajat.

Kaikki välillä häpeävät lapsiaan ja se ei tee meistä huonoja äitejä. Tärkeintä olis kyllä pitää oma pää kylmänä - huutnminen ei auta asiaa yhtään. Jos kuitenkin joskus huudat, ole itsellesi armollinen ja päätä, että seuraavalla kerralla toimin toisin.



Täydellistä äitiä ei olekaan, kaikki epäonnistuvat joskus. Tärkeintä on yrittää parhaansa ja olla rauhallinen.

Täälä myös kahden pojan äiti. Niin kuin sinulle aiemmin jo sanoin, että kaikki äidit tarkkailevat vain omia tarzaneitaan ja se voi olla, että muut eivät edes mitenkään kiinnitä huomiota villiin poikaan. Meilläkin naapurin tytöt tekevät palapelejä ja muuta istumisleikkejä, kun taas pojat tarvitsevat sitä rajua menoa. 1.5-vuotias on vielä niin " päätön" , ettei tiedä rajojaan ja haluaa kokeilla ja purra kaikkea...

Tuntuu, että sukulaisille ilmaantuu nopeasti menoja kun tarjoan pientä hoitoon. Siksi hoitokeikat ovat rajoittuneet vain niihin kertoihin, kun olen itse esim. hoitamassa asioita.



Haluaisin mielelläni lapselleni hoitajan, mutta ei ole aavistustakaan mistä lähtisin kysymään luotettavaa lapsenvahtia. Mitähän sellainen muuten maksaisi? Edes pariksi tunniksi viikossa?

Kiitos vastauksesta!



Olemme päivittäin ulkona. Asumme syrjässä, joten leikimme omalla pihallamme: lapsi syö multaa ja kiviä ja minä yritän kaivella niitä suustansa pois. Aina väliin juostaan peräkanaa kohti pihatietä tai lammikoita. En saa lasta kiinnostumaan mistään luvallisesta tekemisestä, joten tuntuu, että yhteiselomme on pelkkää kieltämistä. Aloitin n. viikko sitten arestikäytännön, että laitan lapsen istumaan rappuselle (telkkarista pongattu) kun hän tekee tahallaan jotakin kiellettyä. Yllätyin itsekin lapsen reaktiosta, sillä hän sai kauhean kiukkukohtauksen ja lopulta työnsi sormia kurkkuunsa ja oksenteli...



Miten tuo istuttaminen tehdään oikeaoppisesti? Kauanko lapsi pitää saada pysymään " arestissa" ? Tuntuu, että elämämme on yksi koulutussessio: aamulla aloitamme ja illalla lopetamme, kun lapsi nukahtaa ja minä uupuneena heti perään...



Itsellä on kaksi poikaa. Nuorin täyttää kohta kaksi. Molemmat siis oikeita elohopeoita. Mä olen karsinut meiltä sisältä kaikki mahdollisen " rikottavan" pois. Alle metrissä ei montaa tavaraa löydy. Pitkän aikaa meillä oli kukkasetkin " katon rajassa" . Nyt vasta oon uskaltanut palauttaa ne lattialle. Kirjahyllyssä kolmella alimmalla hyllyllä ei oo yhtään mitään. Jopa keittiön kaappeja jouduin ottaa pois kun pienempi reilun vuoden ikäisenä alko niissä kiipeilemään.



Toi puolentoista vuoden ikä on kyllä melkein kamalin. Mennä touhuttavat pää kolmantena jalkana ja tuntuu ettei siellä pään sisällä liiku yhtään mitään. Mutta mutta... nyt kun poika täyttää kohta kaksi niin oon huomannu että ne miljoonat ei sanat ei oo menny hukkaan. Tietää jo ihan hyvin minne saa mennä ja minne ei. Siinä puolentoista vuoden iässä mekin jouduttiin alottamaan " nurkkailut" . Eli aina kun teki jotain tosi tyhmää/kiellettyä niin vietiin nurkkaan. Annettiin minuutin verran siellä olla. Alkuun tuli aina pois mutta kun sitkeesti vein takasin niin oppi että kun hän sen minuutin istuu niin sit pääsee pois.



Vanhin " elohopea" on nyt jo viis ja siitä on tullut niin rauhallinen kaveri.

Eli yritä nyt vaan jaksaa. Lähe ite joskus iltasella vaikka kävelylle ja jätät lapsen hoitoon. Ei se lapsi siitä rikki mene ja ite saat " latauduttuu" . Niillä menetelmillä mä oon jaksanut..

Mukavaa kuulla ettei tyttöni ole ainoa :)! Hän on tosiaan kaukana pikku-prinsessasta, kun hän kauttaaltaan mullassa ja savessa, tukka tuhannen takussa ryntää nokkospusikoihin eikä edes huomaa naarmuja ja pistoksia. Osuit naulankantaan tuossa lähtemisasiassa, että jossain vaiheessa kaikki ylimääräiset kiemurat pyrkii jättämään pois, jotta selviäisi edes perusarjesta. Parin tunnin kyläily on rankempi treeni kun vastaava punttisalilla tai aerobigissa vietetty aika.



Olen saneerannut kotia lapsen kestäväksi, mutta tuntuu, että mikään ei riitä: tapetit laähtevät seinältä ja haukkaa paloja kipsiseinästä... Kiipeää pöydille kuin simpanssi ja roikkuu verhoissa. Puraisi jopa kännykkäni näppäimistöstä puolet pois.

Sivut

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat