Vierailija

Olen lukenut osittain Ross W. Greenen kirjaa " Tulistuva lapsi" ja löydän sieltä 4-vuotiaani ja jopa itseni välillä..Aika rankkoja nuo tarinat ovat, enkä nyt ihan suoraan voi soveltaa meitä tapauksiin,mutta kirja antoi silti ajattelemisen aihetta...Kertokaa omia kokemuksianne aiheesta jos esim. tunnette jonkun helposti tulistuvan ihmisen.



Kirjan mukaan kyseessä on lapsi joka käyttäytyy äärimmäisen silmiinpistävästi saamalla raivokohtauksia joko kotona tai muualla ja olemalla tottelematton ja uhmakas sekä verbaalisesti että fyysisesti. Tämä johtaakin siihen, että elämä on erityisen vaativaa heille itselleen sekä myös kaikille lähipiirissä ja vuorovaikutuksessa oleville. Koskaan ei tiedä mistä tulee hirveä raivokohtaus.



En tiedä minkä ikäisenä tuosta voidaan jo puhua, mutta oma nelivuotiaani sopii tällä hetkellä tuohon kuvaukseen. Kun asiat ei mene niinkuin hän on ajatellut tai häntä kielletään, heti alkaa tulla rumia sanoja suusta tai lyödään, nipistetään tai raavitaan lähintä ihmistä. Pikkuveli tai äiti ovat useimmiten kohteena, esim. tänään kun luettiin päiväsatu ennen päikkäreille/huilaamaan menoa, niin se kun kieltäydyin lukemasta enempää antoi aiheen nipistellä ja raapia äitiä. En hyväksy tuota, vaan aina seuraa rangaistus ja hän menetti unilaulunsa joka lauletaan ennen päikkäreitä...Siitäkös tilanne vaan yltyi ja meni yleiseksi raivoamiseksi,ovet paukkuu ja tavarat lentää...

Onko kukaan kokeillut kirjassa olevia konsteja lapsen taltuttamiseksi? En tiedä tekeekö lapsen jäähy ja tavaroiden jäähyt yms vain tilannetta pahemmaksi..Vertaistukea ja konsteja kaipaan...

Kommentit (6)

Greenellä on erittäin hyviä ajatuksia mm se, että JÄÄHY EI VÄLTTÄMÄTTÄ OLE RANGAISTUS VAAN RAUHOITTUMISPAIKKA. Ja sen rauhoittumisen jälkeen voidaan sitten puhua asioista uusiksi. Se toimii. Myös se oli hyvää, että lapsi yleensä suuttuu jostain itsensä kannalta järkevästä syystä. (Meillä se syy on yleensä joku aistiyliherkkyyteen liittyvä juttu: kauppaan ei voi lähteä koska sinne pitää pukea ja paidassa on kauhea raapiva sauma. Tjaa, no voitaisko pukea joku toinen paita ja mennä sitten?" Rauhoittumisen jälkeen se syy pitää ottaa selville ja keksiä " suunnitelma B" jolla päästään samaan tavoitteeseen kuin sillä lapsen kannalta toteuttamiskelvottomalla suunnitelmalla, mutta niin että sen voi hyväksyä sekä kasvattaja että lapsi.

Jos eivät asiat mene niin kuin hän haluaa, alkaa kiljuminen, karjuminen, tavaroiden heittely, tasajalkaa hyppiminen ja jos joku sattuu olemaan lähellä - myös lyöminen.



Greenen kirjaa en ole lukenut, mutta se vaikuttaa kuvauksienne perusteella mielenkiintoiselta. Tosin sen antamat ratkaisumallit toimivat varmaan vasta vanhemmalla lapsella kuin meidän.



Kuutoselta haluaisin kysyä, jos vielä olet palstalla, että missä iässä aloitte ensimmäisen kerran epäillä lapsellanne aspergerin oireyhtymää? Minkälaisia oireita muistat silloin lapsella olleen?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Luin kirjan ja ajattelen, että meidän 5-vuotias poika on tulistuva kirjan kuvaamalla tavalla. Valitettavan hätäisesti jouduin kirjan lukemaan, mutta yritin vähän aikaa soveltaa ohjeita. Ei toiminut. Johtuu varmaan siitä, että en ehtinyt miettiä niitä polkuja ja muuta mitä olisi pitänyt, vaan siirryin suoraan toimintaan. Olen niin väsynyt, että tarvitsisin jonkun mukaan miettimään ja ohjaamaan toteutusta. Lisäksi tuon ikäinen ei ehkä osaa tarpeeksi hyvin miettiä niitä vaihtoehtoja.



Olen itsekin nopeasti suuttuva ja olen yrittänyt hillitä itseäni, jos se hillitsisi poikaakin. Jäähyt on käytössä väkivallasta ja tottelemattomuudesta ts. siitä, että ei noudata käskyjä. Tulistumispuuskassa moitteista, jäähystä ja muista rangaistuksista on vaan haittaa, olen huomannut. Ollaan sovittu, että kotona ollessa menee omaan huoneeseensa rauhoittumaan. Jos on niin kiukkuinen, että ei pysy siellä yritän kestää ja antaa vinkua (tämä ei ole mikään kuvaannollinen sana; poika vinkuu suuttuessaan). Raapimisesta ja nipistelystä sanon, että ei saa. Tähän asti olen jäähyttänyt, mutta se pidentää kohtausta. Nimittelystäkin vain huomautan, että ei saa. Kuulostaa lepsulta, mutta kovemmat toimet ei toimi kertakaikkiaan.



Helpottavaa kuulla, että muillakin on tällaisia ongelmia. Mä en ole tavannut vielä ketään muuta tällaista lasta. Silloin, kun on hyvällä tuulella on kuin toinen ihminen, ihana, herkkäkin poika. Mutta tulistuu ihan pienistäkin asioista silloin, kun ne eivät suju niin kuin hän haluaisi.



T. Väsynyt äiti

Onkohan tossa mun pojan tulevaisuus... Nyt vast reilun vuoden, mutta on niiiiiiin kamalan temperamenttinen ja nopee suuttumaan että pelottaa! Nyt jo tulee läpsäsyjä, potkuja ja purentaa jos ei homma mene niinku poika haluaa. Välillä kauhistuttaa ja on epävarma, kuuluuko se tähän ikäkauteen vai mikä on?

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat