Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija

irc-galleria daddy-

Sivut

Kommentit (33)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Vierailija:

Lainaus:


Henkinen kypsyys, elämänkokemus ja tasapaino on sitten eri asia. Myös näitä soisin jokaiselle lapselle.




Mikä on alaikäraja? Onko mahdollista, että joku nuori olisi ehkä jopa kypsempi kuin sinä? Kenties hän ymmärtää jo ihmisten yksilöllisyyden ja sen, että tämä elo on jokaiselle hyvin subjektiivinen kokemus. Se, koska itse olet kokenut itsesi tarpeeksi kypsäksi pätee vain omalla kohdallasi.

ja jatkan vielä.. Äitini oli rv 8+ kun sai tietää raskaudestaan.

Olisi siis halutessaan voinut tehdä abortin. Olivatkin isäni kanssa sitä harkinneet, mutta päätyivät sitten jatkamaan raskautta kuitenkin.

Olivat pyytäneet apua mummoltani -isäni äidiltä- että saako äitini muuttaa heille, jotta voivat pitää lapsen. Mummoni suostui ja auttoi nuoret vanhemmat alkuun.



Minun mielestäni tälläisessä ei ole mitään hävettävää. Tekisin näin omankin lapsen kohdalla, jos poikani/tyttäreni saisi lapsen nuorena. Auttaisin ja tukisin, jos vauvan haluaisivat pitää.



terkuin 4 / 7

Mä olen 29-v 4- ja 2-vuotiaiden lasten äiti, ja kyllä mä lasteni kanssa leikin paljon pihalla ja puistossa ja missä vain. JA kyllä siellä on niitä paljon nuorempiakin äitejä, jotka ei puolestaan eväänsä väräytä lasten suuntaan.



Vierailija:

Lainaus:


vanhemmat äidit istuvat vain penkillä tylsistyneenä. Johtuuko lie iästä, mutta nautin lasteni kanssa leikimisestä!




Olen nyt 32 v. Vanhempani ovat yhdessä edelleen. Isä on diplomi-insinööri ja äiti lääkäri. Lapsia on 3 (mun lisäksi 21-vuotias ja 18-vuotias). Minä olen arkkitehti, keskimmäinen meistä sisaruksista opiskelee sairaanhoitaja-kätilöksi ja nuorin on lukiossa, menestyy hyvin. Teinivanhemmuus ei ole periytynyt: sain esikoiseni 27-vuotiaana, sisaruksillani ei ole lapsia.

Fiksuillekin voi käydä vahinko, ja fiksut kantaa vahingosta vastuun sen sijaan että hankkiutuisivat siitä eroon. En koe jääneeni mistään paitsi sen vuoksi, että vanhempani saivat minut tosi nuorina.

Kotona ollaan piruja ja puretaan sitä fiksuutta perheenjäseniin.



Onko ihmisen koulutuksella jotakin vaikutusta asiaan? Ei yliopistosta päässeet ole automaattisesti fiksuja.



Entäs ne fiksun ajatukset sitten, ovatko ne aina fiksuja?



Onko sitten fiksua huomautella tai nimitellä ihmisten ulkonäöstä tai virheistä.



Fiksuja ihmisiä ei ainakaan AV palstalla tapaa:-DDD



Mitä nyt ton 16v isin kuvista voi päätellä niin ehkä ei olis pahaa tehdä muutaman vuoden HENKINEN kasvu.



Lapsethan saa hengissä, kuivana, puhtaana, ruoassa ja muutenkin terveenä pidettyä varmasti jo 13-vuotias. Henkinen kypsyys, elämänkokemus ja tasapaino on sitten eri asia. Myös näitä soisin jokaiselle lapselle.

Olihan se kova paikka itselleni,miehelle, vanhemmille ja kaikille. Abortti kävi hyvinkin paljon mielessä, muttemme sitä koskaan totetuttanut.

Tytär syntyi kun olin muutamaa kk vajaa 16v, mies oli juuri täyttänyt 18.

Arki oli aluksi aika kovaa, heti muutimme omillemme. Silti pysyimme yhdessä ja sitä olemme edelleen, tyttö nyt 9v ja ihan normaali tuosta on tullut vaikka äiti ja isä olivatkin nuoria hänet saadessaan.



Meillä on 6 v kaksospojat ja 3 v tyttö nykyään vielä lisänä:)



Meillä on siis mennyt kaikki loistavasti,mutta läheskään aina näin ei ole valitettavasti.

Vierailija:

Lainaus:


Tunnen joitakin " idiootti" lääkereitä ja siitä on fiksuus kaukana. Työyhteisö voi olla häätää kärsimässä yhden mädänneen omenan vuoksi. On aineiden väärinkäyttöä sun muuta kyhynypeliä avioliiton ulkopuolella.





Jotkut pystyy ottamaan vastuuta jo nuorella iällä omista teoistaan. Upeaa



Jos oma lapseni tulisi raskaaksi nuorena kannustaisin häntä pitämään lapsen.

Mun mielestä tämä " lapset pilaa mun elämän, ei ole omaa aikaa, vanhemmat jaksaa paremmin kun saa vähän tuulettua" - laulu on juuri niille 30-v vanhemmille tyypillinen.



Ne kaksi alle 20-vuotiasta lapsellista paria, jotka tunnen, on valtavan omistautuneita vanhempia. Tosin otos on pieni. Mutta siitä voin olla varma, etteivät ikinä ajattele että lapsi oli pilannut elämän.

Tunnen joitakin " idiootti" lääkereitä ja siitä on fiksuus kaukana. Työyhteisö voi olla häätää kärsimässä yhden mädänneen omenan vuoksi. On aineiden väärinkäyttöä sun muuta kyhynypeliä avioliiton ulkopuolella.

ja eipä tästä tatvitse mennä kuin +60 v taksinpäin niin oli hyvin tavallista aloittaa lastenteko 16-17 vuotiaana 23 pidettiin jo ikäloppuna ja mahdollisena vanhanapiikana... että niin ne ajat muuttuu.

ja valitettavasti he ovat hyvin usein teini-iässä lapsia saaneiden jälkeläisiä. Teinivanhemmuus ei välttämättä tarkoita, että lapselle kävisi huonosti, riippuu paljolti millaisessa ympäristössä kasvavat. Aika moni teininä raskaaksi tullut joutuu pärjäämään omillaan ilman vanhempien tukea. Silloin kyllä usein käy huonosti.

Itselläni on siitä samanlainen lapsuus, että äitini äiti asui kanssamme. Se oli todellinen rikkaus, kun oli monta syliä ja huolehtijaa.

Muutenkin mukava kuulla ns teinivanhempien lapsen kertovan lapsuudestaan, yleensä täältä kuulee vain nuorten vanhempien haukkumista...

Sivut

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat