Vierailija

näiltä vanhempiensa uusilta kumppaneilta?Säälittää ihan noi uusperhekuviot,Lapset aina kärsii tollasissa viritelmissä,Toki on hyviä ja onnistuneita mutta harvemmin.. Lapset sysätään uusien aikuisten eteen, jotka sit kyselevät ympäriinsä; Täytyykö mun rakastaa toisen lapsia?Karseeta!

Sivut

Kommentit (26)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Jaha taas yksi superihmisen aloittama ketju. Olet täydellinen, tietysti myös tiedät miksi kaikki ovat eronneet aina sama syy. Kerro vastauksia oi Jumala.

Tiedän parikin ydinperhettä, missä vanhempi on kohdellut lapsiaan epätasa-arvoisesti. Näistä vaan ei koskaan vaahdota niin paljoa kuin uusperheistä, koska ydinperhe on Pyhä Lehmä, jota ei saa kyseenalaistaa eikä särkeä oikeastaan missään tilanteessa. Hallelujaa kristillisiä arvoja, jotka niellään vaikka hammasta purren.



Uusperheitä on niin kiva solvata ja kaikki verhotaan jalosti " lasten etuun" .

Vierailija:

Lainaus:


Nyt korjaantuneet välit vähän. Yksi lapsista ei voi sietää äidin uutta miestä ja viettää aikansa pääasiassa poissa kotoa.




Aikuiset käyttävät henkistä väkivaltaa lapsiinsa,antamalla jonku ämmän tulla sotkemaan lastensa elämää,tai miks ei jonku kusipää äijänki

aikuinen ihminen voi ja saa eron jälkeen ajatella myös omia tarpeitaan ja halujaan, ei ainoastaan lastensa. Ja useimmat ihmiset tässä maailmassa nauttivat enemmän parisuhteessa olosta ja arjen jakamisesta toisen aikuisen ihmisen kanssa kuin yksinhuoltajuudesta. En minä siinä mitään pahaa näe, enkä pitäisi sitä minään heikkouden merkkinä ja toisaalta yksinhuoltajuuden valitsemista vahvuuden merkkinä.

Meillä lasten biologinen isä oli hyvin harvoin kotona ja minä hoidin lapset lähes yksin, oli ulkona yksin, syötin yksin, heräilin yksin, leikin yksin. Biologinen isä ei lähtenyt ulos leikkimään lasten kanssa, eikä leikkinyt sisällä, jos lapset itkivät hän haukkui prinsessaksi (lapset poikia), repi, retuutti (käsi sijoiiltaan), huusi, ei auttanut koskaan läksyissä, ei ollut LÄSNÄ, ei kuunnellut ei neuvonut. Naama aina kiukkuinen ja vihainen.



NYT lapsilla on aivan mieletön isäpuoli, joka peittelee unille, halaa, leikkii, pelaa, pesee, lohduttaa, kuuntelee, kunnioittaa ja nauraa lasten kanssa.



Kaikki ystävät, tuttavat, sukulaiset ovat sanoneet lapsissa suuren muutoksen, ovat nykyään iloisia, tasapainoisia, nauravaisia. Tukeutuvat isäpuoleensa hädän sattuessa, eivät biologiseen isänsä.

Nykyinen mieheni, eli lasten isäpuoli on lapsille enemmän isä kuin heidän OIKEA isänsä oli koskaan.



Sanonta on, että kukaan ei tule äidiksi vain synnyttämällä lapsen, ihan samoin voisin sanoa, ettei kukaan tule isäksi vain siittämällä lapsen. Siihen vaaditaan välittämistä, hoivaamista, rakkautta yms

Sen verran tästä vapaudesta nauttii..ja hyvä tunnistaa itsessään ettei ole uusperheessä eläjäks koska lapsethan niissä aina on altavastaajia

olla lasten kanssa keskenään. Olen ollutkin jo useita vuosia, lapset alkavat olla jo isoja, joten ehkä jonain päivänä silmäni avautuvat näkemään ympäristön.

En silti tuomitse uusperhekuvioitakaan. Vaati aikamoista rohkeutta ja sitkeyttä lähteä sovittelemaan monen ihmisen elämiä yhteen.

Minä olen siihen liian laiska ja mukavuuden haluinen.

Sitä paitsi kyllä mun mielestä siinä ketjussa minkä mainitsit, oli erittäin asiallisia ja tuntevia äitipuolia, tsemppiä heille!

toki eroissa on monia syitä ja molemminpuolisia, ei auta yleistää! mutta kuinka paljon on tutkittu, otettu kantaa ym. siihen että etävanhemmalla (yleensä isällä) olis asiat erittäin huonosti; esittää haluavansa lapsen ymym mutta sitten viranomasten kautta saadaan selville yhtä ja toista...Ei ko lapset vaa tapaamaan isää, tai tuskin isää näkevätkään ko joutuvat jo hoitopaikkaan! :( Ja äidin luona on kaikki kadehdittavan hyvin, oikeasti!



Tottahan toki tässä on kyseessä juur ne eronneet ihmiset, ilman taustoja ym -vihastuttaa että eletään vain päivä kerrallaan sosiaalitoimistossa ym.

Vierailija:

Lainaus:


olla lasten kanssa keskenään. Olen ollutkin jo useita vuosia, lapset alkavat olla jo isoja, joten ehkä jonain päivänä silmäni avautuvat näkemään ympäristön.

En silti tuomitse uusperhekuvioitakaan. Vaati aikamoista rohkeutta ja sitkeyttä lähteä sovittelemaan monen ihmisen elämiä yhteen.

Minä olen siihen liian laiska ja mukavuuden haluinen.

Sitä paitsi kyllä mun mielestä siinä ketjussa minkä mainitsit, oli erittäin asiallisia ja tuntevia äitipuolia, tsemppiä heille!




että olen lasteni kans yksin,enkä halua sotkea meitä mihinkään tollasiin viritelmiin

Joskus ennen dumpattiin pienet lapset johonkin koulukortteeriin pitkät talvet.



Ei uusperheet mitään ihmeellistä pahuutta lasten elämään tuo. Joissain perheissä on väkivaltaa ja alkoholismia. Miksei puhuta niistä perheistä?



Meillä ainakin ollaan ihan tavallisesti. Mitä pitäisi tehdä, ettei miehen lapsi vaan kärsi? Käy meillä sovitusti ja käyttäytyy hyvin sen ajan. Iloinen tunnelma meillä on ja en muista koskaan edes huutaneeni miehen lapselle kuten en pahemmin huuda yhteisellekään. Teemme niinä viikonloppuina ihan samoja juttuja kuin muutenkin, mutta meillä on vaan yksi muksu enemmän takapenkillä. Ei vietetä mitään erityistä laatuaikaa, mutta toisaalta ei syrjitäkään mitenkään. Elämme kuten normaalisti ja lapsi on siinä mukana ihan automaattisesti. Näin toimitaan muissakin tuntemissani uusperheissä. Eksä ei puutu meidän elämään, eikä ikinä sano poikkipuolista sanaa mistään, mitä teemme lapsen kanssa. Saamme syöttää vaikka sipsejä aamusta iltaan ja se on meidän ratkaisu. Muutenkaan ei esitä vaatimuksia tai edes toiveita vaan luottaa mieheen, että hän normaalina vanhempana tietää, miten olla lapsen kanssa. Mahtaisko tässä olla syy, miksi meillä kaikki menee niin helposti? Molemmat eronneet osaavat antaa vanhempana tilaa toiselle....

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat