Vierailija

Tänään olemme tyttäremme kantaneet maan syliin. Itkusta ei tule loppua ja tätä ahdistusta ei voi kuvailla.



Onko täällä muita saman kokeneita sattumalta paikalla?

Sivut

Kommentit (56)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Otan osaa suureen suruunne ja toivon teille voimia! Pieni lapsenne on nyt enkeli, josta Taivaan Isä pitää kyllä huolta!



Yrittäkää jaksaa.

Syntyivät pikkukeskosina ja A-poika kuoli neljän viikon iässä. Joka syksy käyn läpi samat tapahtumat. Se tunne, kun pitää sylissään kuollutta poikaansa... En voi muuta kuin toivoa, että vielä kerran saan hänet syliini uudelleen. Kova paikka oli myös se, kun jätimme arkun kappelin kylmiöön odottamaan tuhkausta. Uurnan laskeminen oli jo lopullisempaa.



Pala sydämestä on jo siellä toisella puolella. Suru aina sydämessä on silti täällä jatkettava.

Ihan hirveästi voimia sinulle ap ja muillekin lapsensa menettäneille, rukoilen puolestanne.



Te, jotka KEHTAATTE tapella tällaisessa ketjussa - menkää itseenne.

Ei voi ymmärtää, että miksi saa lapsen ja sitten sen menettää? Kuin veisi lapselta kauan toivotun/ansaitun tikkarin kädestä(tyhmä vertauskuva). Itse joskus mietin, että miten selviän, jos lapseni menetän. Olisi kauheaa. Voimia todellakin<3 Ja, jos totta puhutaan, hänellä on nyt kaikki hyvin, ei tuskaa, ei kipua. Se tuska ja kipu siirtyi nyt teihin, mutta vanhempana on selvittävä. Tai ainakin yrittää<3

siellähän pappi puhuu jälleennäkemisestä ja siitä miltä meistä tänne jääneistä tuntuu, kertaa millaisen elämän vainaja eli. Olen menettänyt monta läheistäni ja kaikki on tuntunut ensin kaaokselta, mutta hautajaisissa viimeistään on päässyt yli suurimman shokin ja pystyy ajattelemaan elämäänsä järjellisesti.

Ehkä tämä palsta on vähän väärä paikka murehtia tälläisiä asioita,mutta en halua nimimerkilläni esiintyä, koska en sitten kuitenkaan jaksa sen enempiä selitellä, heille joiden kanssa olen siellä jutellut.


vauvamme menehtyi raskauden loppuviikoilla kohtuun.



En viitsinyt lukea muita viestejä, sillä ihmisillä on taipumusta kirjoittaa ja sanoa " sammakoita" sillloin, kun oma ymmärrys ei riitä.



Osaan kuitenkin kertoa sen, että syvimmästäkin surusta on olemassa tie ylöspäin. Se ei heti näy, eikä sen tarvitsekaan, mutta sen olemassaolokin tuo lohtua.



Jos olisit tässä, halaisin sinua pitkääääään ja lämpimästi. Edessä on vaikeita aikoja, mutta toivoa on yhä silti. Jotakin rakasta on menetetty, muttei iäksi. Sydämissänne hän on aina läsnä ja mukananne minne ikinä menettekin.



Itselleni luvan surra lasta myös aikojen päästä, antoi eräs yli 80-vuotias nainen. Lehtijutussa hän kertoi menettäneensä yhden lapsistaan. " Ei ole mennyt yhtä ainutta päivää, etten olisi häntä ajatellut" , kertoi tuo nainen. Lapsen menettämisestä oli lähes 60 vuotta, mutta äiti ajatteli häntä päivittäin.



Jokainen lapsi on vanhemmilleen rakas. Kiitos tuolle vanhukselle siitä, että saan osoittaa rakkauttani lapselleni niin kauan kuin elän.



Lämpimät terveiset sinulle ap. Olet rukouksissani tänä iltana.

Tositarina perheestä jotka menettävät 5 lasta : ( Vanhemmat olivat kotoa poissa ja kun tulivat takasin niin kaikki lapset löytyivät kuolleina: Vanhempien lasten kaveri eli lapsi oli käynyt ampumassa kaikki .. Siitä jonkun ajan päästä miehen edellisestä liitosta oleva tytär kuoli syöpään : (

Ja siitä alkaa taistelu elämästä ja uuden toivon etsiminen ... Olen lukenut kirjan 4 kertaa ja aina se saa kyyneliin

Lapsella on nyt kaikki hyvin. Onnellisena saa katsella teitä ja tietää kuinka paljon häntä rakastatte. Hän elää muistoissanne aina ja vielä kerran tulette tapaamaan!



Hyvää elämää täällä maan päällä, ja sen jälkeen siellä missä tyttärenne teitä odottaa!

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat