Vierailija


Oletko niitä ihmisiä, joiden mielestä kannattaa kituuttaa pienessä asunnossa ja säästää rahaa. Sitten vanhana on ehkä varaa hankkia se unelmatalo, ja sehän voi sitten olla vähän pienempikin kun lapset on jo muuttaneet pois.



Vai niitä ihmisiä joiden mielestä kerranhan täällä vain eletään. Ja kuka tietää edes kauanko. Kyllä se unelma kannattaa toteuttaa nyt, kun sitä tilaakin tarvitaan, vaikka velkarahalla kalliimmaksi tuleekin.

Kommentit (10)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Nyt asutaankin sitten isossa velattomassa omassa talossa, sopivasti kun lapset on pieniä. Hoidettiin asuntokaupat aina fiksusti ja tehtiin voittoa.



Lainaa on sijoitusasuntoihin. Ne maksellaan vuokratuloilla.

joka pyrkii saamaan haluamansa mahdollisimman pian kuitenkaan ottamatta velkaa enemmän kuin mitä pystyy järkevästi ja normaalin elintason säilyttäen maksamaan.



Unelmat kannattaa sovittaa omaisuutensa ja tulojensa määrään. Ainakin ne, jotka haluaa välttämättä toteuttaa.

Me asutaan meille sopivassa asunnossa juuri nyt, mutta ei tämä mikään unelma-asunto kuitenkaan ole. Eletään siis sellaisessa asunnossa mihin meillä juuri nyt on varaa.. Tässä asiassa on hieman hankala ajatella että kerranhan täällä vain eletään :) Olishan se tosi typerää ottaa mega iso laina, jota ei sitten pystyisi lyhentämään ollenkaan näillä tuloilla tai että koko palkka menisi siihen lyhentämiseen ja elämiseen ei jäisi mitään (se se vasta kituuttamista olisi, elo unelmatalossa, mutta pitäisi laskea joka euro että jää rahaa ruokaan). On vaan pakko katsoa vähän pidemmälle kuin päivä kerrallaan..

eli en ymmärrä säästämistä ja kitkuttamista kun asumisesta kuitenkin pitää maksaa, meillä on kohtuullisesti lainaa ja kiva asunto, pian vaihdetaan suurempaan ja sitten taas pienempään kun lapset lähtee kotoa. Unelmataloa ei koskaan tulla saamaan vaikka miten säästettäisiin (omakotitalo meren rannalta Helsingin keskustasta ;).

Miksi ihmeessä pitäisi nyt kituuttaa pienessä asunnossa tai pistää kaikki rahat lainaan ja nauttia elämästä vasta eläkkeellä. Mistä sitä tietää, onko silloin enää elossa tai kunnossa nauttimaan.



Olemme siis järjestäneet asiamme siten, että asumme kodissa, jossa viihdymme ja kulutamme rahaa myös turhuuksiin, matkusteluun ja muuhun, mistä tykkäämme. Eipähän sitten harmita, jos viiskymppisenä sairastuu vaikka syöpään, eikä sitten enää voi tehdä niitä.

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat