Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija

Ehkä vähän erikoinen pelko, mutta pelkään järjettömästi sektiota. Synnytyspelko ryhmät on tarkoitettu niille jotka pelkäävät alatiesynnytystä, ei kuulema ole sektiopelkoisille omia. (olen kysynyt) Molemmat raskaudet olen pelännyt että joudutaan leikkaamaan, onneksi molemmat syntyneet helposti alakautta.



Nyt odotan kaksosia ja suunnitellun sektion " riski" on suurempi. Miten voisin tästä pelosta päästä? En halua koko raskautta kuluttaa hysteerisenä sektion pelosta. Neuvolasta ei osattu mitään sanoa, hyvä ettei tyhmäksi haukkunut.

Kommentit (12)

Ennakkoon jo olin puhunut, että alatiesynytys ei mua pelotanu, mutta sektio pelottti, just sen takia, kun ajatus mahan avaamisesta oli kammottava. Esikoista alateitse lähdettin yrittämään, päädyttiin kiirreeelliseen sektioon, huonohkot kokemukset siitä jäi, sen jälkeen todettiin, että en tod. näk. voi koskaan synnyttää alateitse ahtaan lantion takia. Toinen lapsemme syntyi suunnitellusti sektiolla, se oli jo ihan ok kokemus. Jos meille kolmas lapsi tulee, niin siltikin mua vähän vielä se leikkaus pelottaa, vaikka edelliset menneet kumminkin ihan hyvin ja tosi hyin toivuin niistä.

molemmat suunniteltuja. on myös kaksi normaalia alatietä, mutta tiukkaa teki mahtumisen suhteen. haava oli molemmilla kerroilla kipeä vajaa 10 päivää. sen jälkeen ei juuri kipua tuntunut, muuten vaan sellainen kuin sähköiskuja sais tai vrt. kiukkusuonen lyönti jos jokin osui haavaan. esim. pöydän reuna.



ekan kerran olin sairaalassa to-ma toisella kerralla kotiuduin lauantai-aamuna kun to oli leikattu. Eivät olisi päästäneet vielä, mutta halusin jouluksi kotiin :-) Hyvin meni kun oli apujoukkoja.



Jos et ole varma että mies hoitaa ihan kaiken tiskeistä alkaen ole mahdollisimman pitkään sairaalassa passattavana. Mulla oli isovanhemmatkin apuna yötä päivää.



toista sektiota pelkäsin vain koska ensimäisen kipulääkitys ei riittänyt. sain vain panadolia, toisella kerralla kaikki meni ihan erilailla paremmin.



etkä sinne vatsaasi näe leikkaussalissa ja puudutus huurut pitää kyllä järjen sen verran sumeana ettet asiaa ehdi edes ajatella. Ajatukset on vain siinä vauvassa, usko pois. ja haavakin on tosi siisti viiru vain heti kun sinne pääset katsomaan.



hurjasti tsemppiä koitokseen! hyvin se menee on valinta tavasta sitten kumpi tahansa. Minäkin selvisin siitä!!!!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Raskausmyrkytyksen ja perätilan vuoksi sitten päädyttiinkin myöhemmin sektioon. Sektio eteni niin nopeasti, ettei siinä jäänyt aikaa pelätä. Mukava pelkokätilö saapui leikkaussaliin juuri oikealla hetkellä, jolloin huomioni kiinnittyi häneen eikä siihen, mitä itselleni oli tapahtumassa. Kun kuulin vauvan parkaisun, millään muulla ei sen jälkeen enää ollut merkitystä. Ikävintä oli vatsan painelu muutama tunti sektion jälkeen, mutta siitäkin selvittiin. Kipulääkettä sain tarpeeksi, joten fyysiset kivut olivat myöhemmin siedettävät. Paraneminenkin sujui paljon nopeammin mitä kuvittelin.

ensinnäkin saat erinomaisen kivun hoidon jota jatketaan niin kauan kun tarvitset ja et ole ainoa joka on leikattu, haavan paraneminen ns. suht koht kuntoon vie 4 viikkoa ,joten viivy sairaalassa ainaksin viikko ja sit isä auttelee kotona

Täytyy ottaa puheeksi polilla. Viimeksi olin niin järkyttynyt kaksosista etten tullut ottaneeksi asiaa puheeksi. Täytyy toivoa että alatiesynnytys onnistuu, mutta suostun kyllä sektioon jos tarvetta, en ala lasten terveydellä leikkimään. Ehkä se auttaa jos ajattelee vaan että niin on lapsille parempi, mutta kyllä tuota pitää jauhaa kunnolla.. Varsinkin suunniteltu sektio jotenkin jännittää enempi, silloin on aikaa pelätä..:(

Ehkä siellä sitten ottavat vakavasti.. Toivon vaan että alatiesynnytys onnistuu.. Jos ei, pakko se sektio on kestää, en lapsia kuitenkaan ala vaarantamaan.

Ajatus siitä, että mahani leikataan auki ja lapset vain otetaan pois. Jotenkin koko ajatus saa ihan hysteeriseksi. Lisäksi pitkä toipumisaika pelottaa, miten lapsia voi hoitaa jos on maha täynnä tikkejä ja kaikki sattuu? ap

Kannattaa hankkia asiasta faktatietoja, kaksosraskaudet kun ovat kuitenkin ns. riskiraskauksia, eli mitä tahansa voi tapahtua. Itse synnytin A:n alakautta (helppo ja kivuton), mutta B: kanssa (perätila) päädyttiin lopulta hätäsektioon. Se oli rankka kokemus ja olin kauan huonossa kunnossa (koska pelkästään jo alatiesynnytys on rankkaa elimistölle), mutta silti sain kaksi tervettä, suht. hyvinvoivaa (pikkuruista) vauvaa jotka olivat elossa ja itsekin olin elossa, joten loppu hyvin, kaikki hyvin. Elämää ei voi suunnitella tai hallita kovinkaan paljoa, mutta omaa asennettaan voi kyllä fiksata suuntaan tahi toiseen. Tsemppiä matkaan ja onnea odotukseen, kyllä se kuitenkin hyvin menee! t. Maxi-Tupla

eli kyllä sektiopelkokin on olemassa, vaikkei siitä saiskaan puhua. Ainakin kun itse yritin neuvolassa tai synnytyskeskustelussa puhua peloistani niin kohtasin vain vähättelyä, sillä synnytyspelkoisenhan kuuluisi ruinata sitä sektiota eikä pelätä. No, onneksi synnytin alakautta.



Mutta suosittelen ottamaan selvää kaksossynnytyksistä ja sektioista, mulla ainakin faktatieto asioista auttoi.



Tsemppiä raskauteen ja synnytykseen!

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat