Vierailija

Olen 25-vuotias, lapseton avoliitossa elävä nainen. En yleensä kestä kovin kauan hoitaa muiden lapsia, ärsyynnyn helposti enkä jaksa/osaa viihdyttää heitä. Varsinkin pienten lasten kanssa on myös tappavan tylsää.



Ja silti jo pitkän aikaa on takaraivossa jyskyttänyt, että HALUAN oman lapsen. Järki ja kokemukset sanoo toista, mutta tuntuu vain siltä, että haluan. Mitä ihmettä tämä on?



Jotkut sanovat että oma lapsi on eri asia, mutta onko se?

Kommentit (9)

Ne ovat kyllä ihan mukavia/siedettäviä kunhan minun ei tarvitse vahtia tai viihdyttää niitä, mutta heti jos pitäisi olla niiden kanssa kahden niin olo käy jokseenkin tukalaksi tai tylsistyneeksi. -ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Vierailija:

Lainaus:




Etukäteen sitä on vaikea tietää, mutta esimerkiksi itse jäisin ehkä mielummin kokonaan lapsettomaksi, vaikka vauvakuume oli suunnaton ja oma lapsi on aivan ihana ja rakkaampi kuin muut.




Tarkoitatko, että jäisit mieluummin lapsettomaksi jos saisit uudelleen päättää nyt kun tiedät millaista äitinä olo on, vai että valitsisit lapsettomuuden jos suhtautumisesi lapsiin yleensä olisi sama kuin minulla?



Tällaisiakin näkökulmia on hyvä kuulla. Niin, kestäisinkö olla sidottuna siihen lapseen, vaikka hermot meinaisivat mennä? Olen kyllä luonteeltani kotihiiri enkä kaipaa kauheasti menoja yms. joten sen puolesta jaksaisin, mutta ehkä et tarkoittanut ihan sitä. Henkisestihän se voisi olla hyvin raskasta. Ja olen myös luonteeltani sellainen, että tarvitsen yksinoloa ja muiden luota vetäytymistä. Lapsen kanssa niin ei voisi tehdä ja se voisi olla ahdistavaa.



Jos oman lapsen kanssa on mahdollista tuntea samoin kuin " niiden muiden lasten" , niin lapsen teko olisi varmaankin elämäni pahin virhe... :(



Kiitos kaikille kommentoinneille, lisääkin olisi kiva saada mielipiteitä vaikka ajankohta onkin näin myöhäinen... Itsekin olen nukkumaan menossa mutta palaan aamulla katsomaan onko tullut kommentteja.



Tottakai niitä rakastaa ja tahtoo suojella aivan eri tavalla, mutta silti voi olla ettet jaksa viihdyttää heitä, heidän kanssaan on tylsää. Olisit mielummin jossain muualla jne...



Äitiys EI TAKAA mitään nautittavaa arkea ja miellyttämishalua.



Koita nyt miettiä, että onko sinusta olemaan viikonloput suurimmaksi osaksi " vain kotona" pitämässä seuraa ktiisevälle taaperolle. Onko sinusta kuuntelemaan sitä " äitiii mul on tylsääääää!" -vinkunaa. Hyväksytkö sen ettet voi lähteä pois jos ei vaan huvita vaan sinun on kestettävä.



Se ei välttämättä ole ihanampaa omien lasten kanssa, ainakaan pidemmän päälle.



Tietenkin se on ERI juttu, mutta ei välttämättä jokaieslle sopiva!



Etukäteen sitä on vaikea tietää, mutta esimerkiksi itse jäisin ehkä mielummin kokonaan lapsettomaksi, vaikka vauvakuume oli suunnaton ja oma lapsi on aivan ihana ja rakkaampi kuin muut.

Nimimerkillä entinen lasten inhoaja, joka rakastaa omaansa niin että sydän meinaa pakahtua. Ja kyllä noi muiden lapset on nykyään edes jossain määrin sympaattisia ;).

Eihän sitä voi tietää kuin kokeilemalla, mutta sitäkään ei kai välttämättä voi tietää, kannattaako ylipäätään ikinä kokeilla...



On minulla " ura" , eli ammatti. Ei minulla mitään kummempia kunnianhimoja sen suhteen ole, mutta viihdyn kyllä työssäni hyvin.

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat