Vierailija

Tilanne siis se, että isä joko hakee tai ei hae, sitä ei voi koskaan tietää ennalta, vaikka olisi puoli tuntia ennen hakemista varmistanut tulevansa. Miten kertoa lapselle asiasta? Millä tavalla valmistaa lasta lähtöön isänsä luokse ilman, että joutuu ihan kauheasti pettymään? Lapsi 4,5 v.

Kommentit (6)

Minulla siis sama ongelma ollut jo vuosia. Aluksi kerroin normaalisti jo ajoissa tapaamisista, mutta kun ne alkoivat jatkuvasti peruuntumaan mietin tätä samaa. Nykyään kerron aikaisintaan pari päivää ennen ja silloinkin sanon että isä EHKÄ tulee. Kaunistelen myös syitä miksei tullut, vaikka mieli tekisikin kertoa mikä kamala luuseri isä on.



Tällä hetkellä on se tilanne, että lapsi nähnyt isäänsä vain 2 kertaa tämän vuoden aikana, joten ei enää juuri kysele. Surullista tämäkin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Minulla ei ole ihan samanlainen tilanne. Isä on kyllä kotona, mutta lupailee asioita, mitkä eivät toteudu. Toisaalta oma äitinikin on samanlainen, että lupailee asioita, jotka eivät sitten toteudukaan.



Minä sanon suoraan, että isä (mummi) nyt lupasi tällaista, mutta en ole lainkaan varma, tuleeko niin tapahtumaan. En säälittele, vaan kerron sen aivan kuin se olisi maailman luonnollisin tapahtuma. Sanon sen aivan kuin, että nyt on ruoka-aika ja syödään, vaikka se onkin varma tapahtuma.



Kun lapsi on alkanut ymmärtää yhä enemmän, olen sanonut, että en tiedä, miksi he lupailevat asioita, joita eivät toteuta, mutta kun kerran tilanne on näin, niin sitten se on näin.

Surulliselta kuulostaa! Lapselle isä on kuitenkin aina isä ja itse mietin miten voisi välttää sitä, että lapsi tuntee jatkuvasti itsensä hylätyksi isän puolelta. Kun pienihän kuitenkin etsii syyn itsestään. Millä tavalla olet selittänyt lapselle, että syy ei ole sinussa? Jos siis vielä jaksat vastata...?

Tottakai aikuiset ajattelevat, että omat lapset tulevat aina ykkösenä, eikä ole hyviä syitä olla tapaamatta heitä. Lapselle kuitenkin voi selittää syinä ihan hölmöjäkin syitä, koska lapsen rakkaus isäänsä kohtaan on niin pyyteetöntä.



Kyllä minustakin tuntuu pahalta, kun lapsi odottaa innoissaan isänsä tapaamista, varsinkin kun edellisestä on jo aikaa. Taitaa olla jo niin tottunut siihen tapaamisten peruuntumiseen, ettei enää oikein reagoi pettyneesti. Tiedän kuitenkin, että takuulla on sitä. Joskus keksin jotain ekstraa jotta mieli paranisi.



Lapseni isä on siis alkoholisti ja olen kertonut lapselle, että vanhemmat eivät saa ottaa alkoholia lasten seurassa ja siksi et voi nyt isälle mennä. Tästä syystä en voi itsekään ottaa edes sitä lasillista, kun lapsi alkaa saarnaamaan :)

Usein olen sanonut myös syiksi, että isällä on töitä tai isä on kipeä (=krapulassa) jne. Erityisesti olen korostanut juuri tuota puolta, ettei se missään nimessä ole lapsen vika ja isä rakastaa häntä silti. Ja tämän jälkeen osoittanut sen, että äidinkin kanssa kahdestaan on mukavaa elellä.



Tsemppiä myös sinulle ap! Yritetään kaikesta huolimatta kasvattaa tasapainoisia lapsia, jotka tietävät olevansa rakastettuja.



T: 3

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat